Kiky -päivä N:o 2.

Eilen päätin seurata, miten minun Kiky -päivien ja tuntien kanssa on, kun tällä viikolla minullakin on lähes normaali työviikko. 

Päätin siis eilen, että aloitan nyt työpäivän 3 minuuttia normaalia aiemmin ja päätän 3 minuuttia myöhemmin, näin saan nuo hallituksen vaatimat 24 tuntia eli 1440 minuuttia pois siististi päiväjärjestyksestä kilpailukyvyn parantamiseksi vuodessa.

Eilen jouduin tekemään vielä päivän 28 Kiky -minuutin lisäksi 60 minuuttia määrittelemäni työajan ulkopuolella lisää, että sain päivän hommat jotenkin kunnialla tehtyä, kolme radio-ohjelmaa piti vääntää vääntää ja viimeistellä loppuun. Moinen tehokkuus ja kilpailukyvyn nostaminen kyllä kostautui, jouduin ottamaan kahdet päikkärit iltasella. 

Aamulla olin myös niin väsynyt, että nipin napin pääsin työpöydän ääreen tavoittelemassani ajassa kello 5:57. Vaikka aamulla olin siis päivän tavoitteessa, iltapäivällä oli palaveri, josta selvisin kotiin vasta kello 15:03. Eli 63 ylimääräistä Kiky -minuuttia tuli sitten päivällekin mittaan.

Illalla päikkäreiden jälkeen hääräsin vielä 97 Kiky -minuuttia muutaman pahasti keskeneräisen homman kanssa. 

Tavoitesuunnitelmassa oli, että kahden päivän aikana olisin parantanut Suomen kilpailukykyä 12 minuutin edestä, mutta minuutteja onkin kertynyt jo 251. Ei siis kovin hyvin minulla vielä mene, enkä ainakaan vielä ole huomannut, että kilpailukykyni olisi noussut tai että Suomi olisi vielä jotenkin hyötynyt tästä yltiöpäisestä ponnisteluistani.

Kiky -päivä N:o 1.

Päätin sitten jättää turhat pulinat pois ja katsoa, mihin minun Kiky -panokseni riittää, parantaako se oikeasti kilpailukykyä vai onko se pelkkää huuhaata.

Tällä viikolla minulla on sellainen harvinainen viikko, että työtunteja on ihan riittämiin, eli ennusteiden mukaan on tulossa 40 tunnin työviikko. Jos työpäiväni olisi tällä viikolla 6:00-14:00 normaalisti, niin päätin aloittaa päivän jo 5:57 ja päättää 14:03, tällä tavalla saan sitten nuo päivän Kiky -minuutit pois pulinoista.

Vähän mietityttää, että pitääkö minun tehdä nuo 24 tuntia vuodessa tai 6 minuuttia päivässä jokaiselle työnantajilleni vai riittääkö se, että teen sen vain MEKA TV nimikkeen alla vain yhdelle työnantajalle eli itselleni? Minulla on tänä vuonna toistaiseksi 12 työnantajaa, edellyttääkö hallitus, että teen ne kaikille eli freelancerina minun panokseni olisikin 288 tuntia eikä 24?

Siinä mielessä tänä vuonna on helpompaa, sillä viime vuonna minulla oli 22 työntantajaa, mutta onneksi hallitus on onnistunut heikentämään tuon verran ostovoimaa asiakkailtani ja työnantajilta, ettei tarvitse pelätä joutuvansa tekemään 528 Kiky -työtuntia, vaan saatan selvitä jopa tuolla 288 tunnilla tai jospa nyt sentään vain tuon 24 tunnin eli 1440 minuutin verran.

Kohtuu vapaan viikonlopun jälkeen siis päätin aloittaa päivän työt kello 5:57.

Päivän kilpailukyvyn parantaminen kohotti kuitenkin adrenaliinini niin korkealle, että heräsin jo 4:57 ja päätin hetken kieriskeltyä sängyssä parantaa kilpailukykyäni jo 5:25 alkaen. Huikea aloitus siis. Sen sijaan, että olisin heti maanantaiaamuna parantanut kilpailukykyäni 3 minuutilla tuosta määrätystä 1440 minuutista, kilpailukykyni onkin parantunut jo heti 35 minuutilla. 

Kyllä Suomi nyt lähtee pakostikin nousuun! Ja jos ei lähde, syy ei ainakaan ole minun!


Ps. Nyt kello 14:03 päikkäreille. Pakko myöntää, että viimeiset minuutit olivat aika tuskaa... Olisiko ensimmäinen Kiky -päivä tässä?

Siivouspäivä kotitoimistossa hurraa!

Pitkästä aikaa ihan vain sellainen kotitoimistopäivä, ettei ole pakko tehdä hommia missään tietyssä järjestyksessä, menoallakkain on tänään pelkkää tyhjää täynnä.

Vaikka varsinaisia palkallisia työviikkotunteja on melko vähän ja vaikka toinen mokoma palkattomia on pakko tehdä, niin aina joka päivä jää jotain tekemättä ja roikkumaan. Kun kulkupäivä on 6 viikossa, niin pyyteettömiä kotitoimisto ja siivouspäiviäkin välillä tarvitaan.

Maaliskuun toinen työseurantapäiväni on nyt sitten tämänlainen.

Aloitin tämän päivä heräämällä, kuten yleensä. Herätystä ei ollut, mutta normaaliin tapaan tekemättömät työt kirkuivat sängynlaidalla häiriten unta kello 7:13, vaikka olisi saanut nukkua vaikka kuinka.

Aamukahvia keittäessä avasin loppuelämäni tiedossa olevan 130 kohdan työlistan ja tänään tarttis tehdä tai käydä läpi ja priorisoida 53 tehtävää. Ediointilista on venähtänyt taas pelottavan pitkäksi, 46 keskeneräistä editointityötä on taas tuossa painamassa työmiehen niskaa kyyryyn.

Päivän ensimmäisen tehtävän valitseminen olikin sitten helppoa. Meille tulee talvisin roskisauto kerran kuussa ja roskiksessa oli vielä tilaa. Vein heti ensitoimeksi työhuoneen roskikset juuri ennen roskisauton tuloa ja tunnen jopa pientä onnistumisen tunnetta, että olen saanut kerrankin yhden tehtävän ajoissa toimitettua.

Siivousurakkani on nyt siinä vaiheessa, että olen saanut roskakorin siistiksi ja tyhjäksi, sitten vaan muun kaaoksen kimppuun ja roskista täyttämään.

Tämä on taas näitä freelancer-reppanan palkattomia työpäiviä, jotka vain on tehtävä, jos mielii niitä palkattuja vielä joskus saada. Toisaalta näinä päivinä on kyllä tietynlainen vapaus tehdä hommia ilman minkäänlaisia tulospaineita. Akkuja lataukseen, kamerat viikon kuvauksista tyhjennykseen, kamerahuoltoa, varmuuskopiointia, allakkapäivityksiä, löysää suunnittelua, siivoamista, sähköpostin ruokoamista, työpapereiden järjestelyä, lompakon järjestelyä, talouslaskemia, viimeviikon Microsoftin tietoturvajumipäivityksiä, tavaroiden laittamista oikeille paikoille ja puolella silmällä digiboxia tyhjentäen viikon ohjelmista.

Meni tämä siivouspäivän ensimmäinen puolisko hukkaan näinkin. Nyt onkin sitten työlistassa päivän humputteluhetki ja vähän omaa aikaa. Jos sitten iltapäivällä saisi jotáin järkevää ja näkyvääkin aikaiseksi, toivossa on ainakin hyvä elää.

Se päivän toinen puolisko

Enpä tässä iltapäivälläkään mitään niin järkevää aikaan saanut, hoidin pari laskutusta, sovin pari tulevaa työasiaa sekä pari roikkuvaa asiaa, yhden lyhytelokuvan viimeistelin ja toista aloitin kauppareissun ja ruokailun jälkeen, enkä sitten päikkärien jälkeen saanut enää mitään aikaan. Nyt on kuitenkin vetelän palkattoman työpäivän jälkeen akut on nyt ladattu, kamerat tyhjennetty ja työpaperit järjestetty huomista palkallista päivää ajatellen.

Päivän 53 tehtävästä jaksoin tehdä 13, loput tekemättömät siirrän taas päiviin tuleviin.

Päivän lyhäri on muuten tämä. Me Itse kokemuspuhujista tehdään esittelysarjaa aina kun sopiva tilaisuus tulee. Jos Suomen noin 70 kehitysvammaisesta kokemuspuhujasta on nyt kolmesta tehty oma esittelypätkä, niin se tietää sitä, että 67 ei olla vielä tehty. Työsarkaa siis riittää, vielä kun saisi tähän toimivan rahoituksen jostain.

Mikkoa ja muitakin Suomen kokemuspuhujia saa tilattua puhujakeikoille Me Itse toimiston kautta Tampereelta. Satakunnan meikäläisten puhujia keikoille sopii kysyä myös SEKKistä ja MEKA TV:ltä.  

Normipäivän työkirjan purkua

Seurataanpas tänään, mitä tuo Työhuone Impolan 2016 TYÖKIRJA pitää tänään armon päivänä 3.3.2016 sisällään ja miten huonosti siitä selviänkään tänään. Työseurantapäivä siis, joita olen aika ajoin pitänyt 1988 lähtien.

Minun 2016 TYÖKIRJA avautuu ensin Tehtäväkirjaan, johon on listattu kaikki aukinaiset tehtävät. 

Eilen olin ajatellut, että nukun tänään pitkään ja aloitan päivän tehtävät 8:00. Heräsin kuitenkin jo 6:11, kun päivän hommelit ilkkuivat sängynlaidalla, eikä siinä metelissä enää tullut uni. 

Tehtävälistan priorisointi järjestys on tämä; päivämäärä, tärkeysaste ja oletettu kellonaika, milloin käsittelen kyseistä hommelia. Sitten päivälistaan on merkitty tehtävän laji, varsinainen tehtävä muistiinpanoineen, kuittaus ja mahdolliset linkit. Yhdeltä sivulta näen myös kuukauden menot ja muistilappuja tehtävistä.

Aamukahvin keitto ei kuulu työtehtäviin, vaan se on jokapäiväinen elämäntapa, joten sitä en kirjaa tehtävälistaan. Eikä siinä muitakaan elämäntapatoimia ole kirjattu, mutta jokapäiväiseen tehtävälistaan kuuluu kotiaamusiivous. Työpöytä imaisee tämän äijän helposti uumeniinsa, joten työlistassa seisoo tuo rutiinitehtävä, että eiliset astiat tiskikoneeseen, lojuvat pyykit pesukoneeseen ja muutaman pöydän raivaaminen siihen tilaan, että siinä mahtuu jotain tekemään. Pieni 15 minuutin pakollinen jokapäiväinen kotiaamusiivous ei pelasta kaaosta, mutta joku pieni homma siirtyy päivän työlistasta sitten seuraavalle päivälle. 

Tämän päivän 126 tehtävästä ja päivän 41 tehtävän listasta yksi homma siirrettynä tältä päivältä huomiseen.

Ennen kello 8:00 suunnittelemaani päivän alkua olin siis saanut jo yhden tehtävän pois käsistä, mutta työtehtävien priorisointiin ja päivittämiseen hurahti puolisen tuntia. 

Palkallisia työtunteja on tänään vain kolme, mutta tehtävälistassa on koko mokoma tehtäviä, joita täytyisi edistää, jotta työt loppuisi kokonaan. Mutta koska allakkaan sidottuja palkallisia työtunteja ei ole, niin suoristan käppyräistä työlistaa siinä järjestyksessä kuin huvittaa.

Toinen tehtävä on digiboxin ajastus. Päivän Emmerdalet ja Hercule Poirotit tulevat juuri siihen aikaa kun olen tienaamassa tämän päivän kapeita leivänsiivuja. Ja koska huomenna aamulla tulee kiire, ohjelmoin digiboxiin myös huomisen ohjelmat, jottei tarvitse vaivata päätä tuolla huomennakaan. Digiboxi on siitä mukava keksintö, että yleensä pääsen vain harvoin silloin television ääreen, kun ohjelmat tulevat, eikä ohjelmat tule yleensä silloin, kun olen valmis keskittymään niihin. Eipä paljoa 15 kanavalta digiboxitettavaa löydy kahden päivän aikana, Emmerdalen ja Poiritin lisäksi vain Aki Kaurismäen Juha tallentuu boxiin, muu ohjelmatuotanto saa mennä menojaan.

Seuraavaksi kirjaan OMAKIRJAan päivän painon, askelmittarin lukemat ja paikat, missä edellisenä päivänä tuli käveltyä. Murheenryyni tuokin kirja, viime syksystä kävelyaskeleet ja painolukemat ovat toinen huolestuttavasti pienentynyt ja toinen huolestuttavasti suurentunut. OMAKIRJA toimii henkilökohtaisena mielialamittarina ja se kertoo, että viime syksy ja tämä alkuvuosi ovat olleet aikamoisen rankkoja. Viime syksynä oli liikaa töitä ja tänä alkuvuonna toimintaa jarruttaa uhkaava työttömyys. Tarttis vaan jaksaa lähteä joka päivä kävelemään, mutta puhdittomuus vaivaa.

Työlistan ulkopuolelta tuli Windows 10 aiheuttama aikasyöppöongelma, jonka ratkomiseen minulta meni puolisen tuntia, ennen kuin pääsin taas jatkamaan päivän tehtäviä puoli tuntia aikataulustani jäljessä.

Sitten taas työlistan kimppuun. Päivän sähköpostisiivous, allakkapäivitykset, päivän työpaperit kuntoon, päivän palaveriin valmistautuminen ja kesän murheiden kanssa päätä seinään lyöminen sekä pari muuta pikkujutun tekemistä ovat nyt lyhentäneet päivän 41 kohdan työlistaa 34 tekemättömään tehtävään. 

Nyt sitten kello 10:00 SEKK viikkopalaveriin ihmettelemään maailman menoa sieltäpäin katsoen.

Puoli-iltapäivä

SEKKin viikkopalaverin jälkeen otin omaa aikaa, kävin hiihtämässä, tein sapuskaa ja katselin eilisen päivän Emmerdalet. Vähän löysää pikkusiivoamista ja pari pikkutehtävää, varmuuskopiointia, akkujen lataamista, kameroiden tyhjennystä, niin päivän tehtäväluettelo onkin jo kutistunut 26 päivätehtävän mittaiseksi.

Vaan tuskinpa saan tänään enää paljoa muuta tehtyä kuin päivän kolmen tunnin palkallisen osion ja ajella Ahlaisiin ja takaisin.

Nyt siis Ahlaisten nuorten kanssa alpakoita kuvaamaan.

Ilta

Kävi vähän niin kuin epäilinkin, että Ahlaisiin ajeluun ja kahden lyhärin kuvaamiseen meni ehtoon tarmo, joten eipä tässä iltasella paljoa muuta jaksa illasta kertoa kuin kiitos ja hyvää yötä.

Pari pikkuhommaa nypin vielä työlistasta pois ja päivän saldoksi jäi vielä 21 tekemätöntä tehtävää, mitä en tänään jaksanut tai ehtinyt edes aloittaa.

Normaalia vuodenalun alkukankeutta

Laiskanlaisessa välipäivien odotustilassa on työvuosi Työhuone Impolassa lähtenyt liikkeelle. Jos olisin normaali palkansaaja, tänään olisi vuoden toinen työttömyyspäivä, mutta Sipilän hallituksen uusien lakivääntöjen mukaan olen freelancerina yrittäjä, enkä näinollen ole oikeutettu työttömyyskorvauksiin, joten jotain sitä pitää yrittää, vaikka ei palkkaa saisikaan.

Tänään vuoden toisena työpäivänä heräsin vasta puolen päivän maissa, mutta hätäkös tässä, hommat eivät mihinkään karkaa, eikä palkkaakaan juokse pankkitilille ennen 13.1.2016, jolloin minun kevään kansalaisopistokausi alkaa taas. Työpuhelin ei soi eikä työsähköpostit vingu, joten nautitaan nyt vielä vähän tästä suvannosta. 

Minulla on viimeksi työn vuoksi ollut herätyskello toiminnassa 12.12.2015 ja seuraavan kerran kello särähtää korviini 11.1.2016, jolloin rikon MEKA TV joulurauhan Tampereella. Jotain kaikenlaista pientä työpuuhaa Työhuone Impolassa on tullut tehtyä, mutta ei kellon eikä allakan kanssa. Joulun jälkeen editointimyllykin on ollut ihan vaiti. Hyvä niin.

Tämän vuoden työtilanne näyttää vielä umpisurkealta, mutta muuten moni asia on kohtuu hyvin. Pitää koittaa vaan ajatella noita kohtuu hyviä asioita vielä tämä viikko. Ensi viikolla onkin sitten vuorossa taas Ison rattaan, ankaran työnhaun ja Myrskylinnun käynnistys. 

Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä uhrasin vapaa-ajastani yhteensä noin tunnin verran päivittäessani nettisivut tälle vuodelle ja siirtäessäni tyhjyyttä kolisevat työtilauskirjat vuodella eteenpäin. Vanha allakka roskiin ja siinä olikin kutakuinkin kaikki, mitä työelämän alttarille silloin uhrasin.

Sain viime vuoden työtehtävälistan tehtyä. Tai oikeastaan siirrettyä tälle vuodelle, tämän vuoden työtehtävä listassa on nyt 89 tehtävää, joista 38 on keskeneräistä editointitehtävää. Suurin osa noistakin on palkattomia juttuja, jotka joskus heikkopäisenä hätäpäissäni olen luvannut tehdä loppuun sitten kun aikaa on, eikä tuota aikaa ole sitten löytynytkään.

Sen verran isoratas päässä liikahti eilen, että heräsin jo kuuden maissa pohtimaan vuoden vääntöjä 89 kohdan työlistan kanssa. Tein muutaman helpon rutiinitehtävän pois, jotka eivät lyhentäneet tuota listaa laisinkaan. Viisi tuntia sitten jaksoin työhommia puurtaa ja sitten olikin jo vuoden ensimmäisten työpäikkärien aika.

Normaalia vuodenalun työkankeutta siis. Viime syksyn rankat rutistukset alkavat olla poissa harteilta ja akut on kutakuinkin ladattu, joten sopii sitä tämän vuoden taakkaa jo näille rupisille harteille kasatakin vähän kerrallaan. Mutta ei vielä kellon eikä allakan kanssa. 

Porin päreitä vuoden viimeisenä päivänä

Vuoden viimeinen tilitys Työhuone Impolassa on Porin kulttuurilautakunnalle kertomus apurahan käytöstä 2015. Viimeinen lähetyspäivä kun oli tänään ja sainkin sen taas hyvissä ajoin kello 13:48 lähetettyä.

Olin varautunut selittämään kertomuksessani koko hankkeen juurta jaksaen, mutta huomasin onneksi ajoissa, että kertomus saa olla maksimissaan yhden liuskan mittainen. 

Olisin kyllä kirjoittanut 4 liuskaa nopeammin kuin tiivistänyt kaiken yhteen liuskaan. Tästä syystä sainkin lähetettyä postin vasta kello 13:48, kun esimerkiksi viime vuonna sain saman vuoden viimeisen tilityksen tehtyä jo kello 12:49.

Vähän on taas sellainen sukkela olo työn kannattavuudesta. Taiteilija-apurahoista aina hihkutaan ja onnitellaan, mutta kun laskin tuntipalkkaa, niin jossain 5,86 huiteissa se taitaa olla, 46,88 päivässä. Onnitelkaa te vaan moisesta rahasammosta. Hullut ne vissiin vaan työtä tekee. Työttömänä olisin tienannut muuten 52,61 päivässä, jos saisin palkkatyöläisenä ansiosidonnaista. Freelacerina olisin saanut tapella viikkotolkulla kaikkien paperisotkujen ja virkaihmisten kanssa, joten mieluummin teen oikeita hommia pienemmällä rahalla kuin tappelen ilmaiseksi vapaa-aikaani hukaten virkaihmisten kanssa.

Sipilän hallituksen uusien lakien myötä en saa ensi vuonna freelancerinä enää mitään, kun lain myötä minut tuomitaan yrittäjäksi. Toivottavasti joku apuraha jostain ropisee tai sitten ihan palkattua työtä vaan tulisi reilusti lisää, heikolta näyttää ensi vuosi vielä.

Tuo Porin apuraha oli kyllä aikamoisen elintärkeä monessakin mielessä, jos ei omaa tilipussia ajattele vaan työn mielekkyyttä vaan. Onneksi sentään viime vuonna niitä palkkatöitäkin löytyi sen verran, että pystyi työskentelemään yleishyödyllisten mukavien asioiden kanssa apurahallakin yleishyödyttömän työttömyyden sijaan.

Näin se sitten meni, yhdelle liuskalle sepustettuna.

Porin kaupungin kulttuurilautakunta                                 31.12.2015

Selvitys työskentelyapurahan 2015 käytöstä

OSALLISUUDEN JÄLJILLÄ 2015

Olen käyttänyt Porin kaupungin kulttuurilautakunnalta myönnettyä 1500,- henkilökohtaista taitelija-avustusta 32 täytenä työskentelypäivänä 19.5.-31.12.2015 välisenä aikana sellaisina päivinä, jolloin minulla ei ollut muuta palkkatyötä ja olisin ollut oikeutettu saamaan työttömyyskorvausta sen sijaan, että olen tämän tuen myötä saanut itseni työllistettyä hakemuksessa esitetyillä tavoilla.

Apurahan turvin olen pystynyt työllistämään kaksi kehitysvammaista harjoittelijaa ja mediatyöntekijää 1-3 päiväksi viikossa kesäkuussa sekä elo-joulukuussa 2015. 

Tämä apurahan turvin koulutettu työryhmä on toiminut apu- ja vertaisohjaajina erilaisissa hankkeissa ja kursseilla Porissa sekä valtakunnallisestikin.

Tärkeimmät ja keskeisimmät tehtävät ovat olleet 

- Avain orkesterin levytyksen yhteydessä tehdyn dokumenttielokuvan kuvaukset ja jälkityöskentely

- Erityisryhmien radiotoimittamisen koulutuksen suunnittelu ja koulutuspaketin kehittäminen. Koulutus toteutettiin myöhemmin valtakunnallisesti yhteistyössä Radio Valon kanssa mm. Oulussa, Etelä-Pohjanmaalla, Turussa ja Kotkassa.

- 21.8. Blue Sea Film Festivaaleille rakennettu Osallisuuden jäljillä -elokuvanäytös esittelyineen ja ensi-iltoineen

- 8.9. YK:n lukutaitopäivään osallistuminen Tampereella sekä vuoden 2016 ja 2017 Porin Lukutaitopäivän tapahtumiin suunnittelu ja valmistautuminen

- Ollessani itse työllistettynä apurahan turvin, sain palkattua Me Itse ry:n kautta itselleni ”sijaisen” kahdeksi kuukaudeksi puolipäiväiseksi Me Itse valtakunnallisten lyhytelokuvien editoijaksi 

- 2.12.valtakunnallisen Osallisuuden jäljillä -erityisryhmien elokuvaseminaarin järjestelyt ja toteutus. 

- Perinteisesti olemme saaneet Satakunnan Elävän Kuvan Keskukselta apua vuoden lopussa jälkitöihin ja jälkituotantoon. Tänä vuonna SEKKin työntekijät olivat joulukuussa pakkolomilla, joten pystyin tekemään nämä loppuvuoden jälkityöt itse tämän apurahan turvin joulukuussa

- 8 lyhytelokuvan jälkityöskentely, joista 3 viimeistä julkaistaan alkuvuonna 2016

Merkitykset

- Sain mahdollisuuden toimia kokopäiväisenä ohjaajana koko apurahakauden ajan ilman työttömyysjaksoja ja edetä toimintasuunnitelmien mukaisesti.

- Sain työllistettyä 2 kehitysvammaista koko ajaksi sekä yhden ohjaajan kahdeksi kuukaudeksi itseni lisäksi

- SEKKin ollessa pakkolomilla, minulla oli mahdollisuus hoitaa tehtävät loppuun

- Sain kehitettyä ja ylläpidettyä MEKA TV toimintamalleja tulevaisuutta ajatellen pääosin hakemani toimintasuunnitelman mukaisesti

- Apurahan merkitys porilaiselle kehitysvammaisten tekemälle omaehtoiselle kulttuurityölle oli erittäin suuri näinä vaikeina taloudellisina aikoina

Menköön nyt tuonne auringonlaskun mukana tuo vuosi 2015.

Synkkä päivä Työhuoneen uumenissa

MEKA TV ryhmillä on jo kuukauden joulurauha menossa, eikä minullakaan kuukauteen ole kuin yksi työmerkintä allakassa. Tehtävälistassa olisi vielä tänä vuonna 83 tehtävää, joten joulurauha ei ihan vielä ulotu tänne Työhuoneen uumeniin.

Vuosi on ollut raskas, mutta tuottelias ja antoisa. Taloudellisestikin taidetaan päästä plussan puolelle, mutta se taas johtuu ihan Sipilän hallituksesta. Sipilän tuulihattuporukat tehneet elämäni niin epävakaaksi, että olen tänä syksynä toistaiseksi siirtänyt kaikki hankinnat jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Saattaa olla, että joudun katumaan sitä, mutta minkäs teet. Periaatteessa minulla on kaikki, mitä tarvitsen kouluttamiseen, mutta koulutusvälineet vanhenevat nopeasti ja käyttämäni kalusto on hieman vanhanaikaista, vaikkakin toimivaa.

Tänä vuonna MEKA TV on tuottaa kutakuinkin 90 lyhytelokuvaa ja episodia. Keskeneräisten töiden listalla odottaa vielä 40 editointia, joista ei taida kyllä kaikista tulla valmista, kun rahoitus ja työaika puuttuu näistä enimmäkseen.

Tilanne onkin hieman nurinkurinen tänään, sillä vaikka tänä vuonna on hommia piisannut tuon 90 lyhärin verran, ensi vuodeksi ei ole vielä yhtäkään varmaa sopimusta tehty. Tuon mukaan ensi vuosi näyttää siis olevan täydellinen katastrofi tämän hetken tosiseikkojen valossa.

Varmaa on, että kansalaisopistot jatkavat Eurajoella, Harjavallassa, Huittisissa, Merikarvialla, Nakkilassa ja Porissa. Näistä tulee sitten leipää pöytään 144 palkallisen työtunnin verran.

Melko varmaa on, että yhteistyö Me Itsen, Tukiliiton ja Radio Valon kanssa jatkuu. Näistä saattaa tulla sitten toinen mokoma 144 palkallisen työtunnin rupeama. 

Me Itse taustatukihenkilönä voin tehdä kutakuinkin ainakin 144 vapaaehtoistyötuntia, joista saan jonkinlaista kulukorvausta.

Jokseenkin varmaa on siis ainakin 432 työtuntia ensi vuonna. Äkkiseltään se tuntuu ihan kohtuulliselta, mutta se tekee työpäivissä vain 54 työpäivää eli kuukautta kohti keskinmäärin 4,5 työpäivää.

Eilen Suomen hallitus teki päätöksen, joka todennäköisesti tarkoittaa sitä, että minut tulkitaan yrittäjäksi, jolloin minulla ei ole oikeutta työttömyyskorvauksiin. Jotain siis tarttis pakosti yrittää, jos mielii saada leipää pöytään. Sinänsä nuo tulottomat ja säännöttömät tilikaudet eivät muuten hetkauttaisi minua tällä hetkellä kovinkaan paljoa, mutta kun on nuo säännölliset menot.

Mutta katsotaan nyt vähän aikaa, mitä tapahtuu. Minulla ei koko syksynä kovinkaan montaa kokonaista vapaapäivää tainnut olla, joten lienee aika vähän löysäillä sen jälkeen kun olen saanut tuon 83 tehtävän listan lyhennettyä olemattomiin tai siirrettyä sen ensi vuoden harrastuksiin.