Normimaanantai työhuoneella

Odotettavissa palkaton normimaanantai Työhuoneella, jolloin tarttis jotenkin selvittää loppuvuoden ja loppuelämän työasioita johonkin järjestykseen.

Olisin tänäänkin saanut nukkua niin pitkään kuin huvittaa, mutta 5:56 sisäinen herätyskelloni herätti minut miettimään työasioita. 

Aamu aukesi kahvinkeitolla ja ja kulkuväylien raivaamisella, jotta pääsisi työhuoneelle työpöydän ääreen. Viikonlopun ja viime viikon kulkuromut ovat taas kokolailla rämeittänyt työhuoneviidakkoani, kun ei ole oikein viime aikoina jaksanut asioita järjestellä kovinkaan tehokkaasti. 

Sikäli mukava ja melkeinpä odotettukin päivä, että pakollisia menoja ei ole, joten saa tehdä juttuja huvitusjärjestyksessä. Tänään taas vähän huvittaa kirjata ylös, mitä tänään normimaanantaina tapahtuu tai jää tapahtumatta.

Työpäivä alkaa yleensä tehtäväkirjaa tutkimalla, muistilistaihminen kun olen. Loppuvuoden työlistassa on tänään 85 työtehtävää, joista 53 olen onnistunut siirtämään keskeneräisinä tähän päivään odottamaan tällaista toimisto- ja editointipäivää.

Tänä vuonna olisi vielä 36 työlähtöä allakan mukaan, joista tulee työehtosopimusten mukaista palkkaa 77 tunnilta, joten tuhannen pillun päreiksi menee loppuvuoden elanto. Takataskussa on vielä tekemättä yksi puolipäivävirka joulukuussa sekä yksi pieni tilaustyö, joten eipä tänä vuonna tarvitse lähteä aktiivimallin kanssa pelleilemään. 

Sitten tarvitsen vähintään noin 100 tuntia omaa työaikaa, jotta saan kaikki pakolliset apu- ja toimintarahaselvitykset 33 kpl tehtyä loppuvuoteen mennessä sekä järjestettyä muutenkin koko lopputyöelämäni asioita viimeiseksi 5 vuotis työsuunnitelmakaudeksi.

Sitten vaan maanantairutiineja puuhestelemaan. 

Ensin synkistelin MEKA TV viikkosuunnitelman numero 45 kanssa.

MEKA TyöViikko 45

Parin tunnin ähellyksen jälkeen sain tasan yhden työasian tehtyä päivän työlistasta pois, muuten hommat eteni aloita-teevähän-tuskaile-siirrähommajonnekintulevaisuuteen -metodilla.

Kello 8:48 luovutin ja keskityön kotihommiin. Vietiin haravointijätteitä pois, haettiin Pekan pullasta sämpylöitä, päivän pulla ja keitettiin toinen litra kahvia, josko se tästä sujuisi sitten vähän vitjakammin. Matkalla sain yhden huippuhyvän idean jatkoa ajatellen, mutta työhuoneelle päästyäni olin unohtanut sen autuaasti, joten synkistely jatkuu.

No niin nyt on Pekan parhaiden sämpylät ja pulla syöty ja sitten vaan kohti ruokataukoa päivän rutiinitehtävälistaa lyhentäen.

Vähän laskiskelin tilastotietoja muun mietinnän ohessa.

Tällä hetkellä MEKA TV:llä on 40 editointityötä kesken, joista oikeastaan vain kahdella olisi koko selkeä rahoitus tehdä ne loppuun saakka. Muiden rahoitus on vielä puolitiessä tai muuten vain vajaa, johon tarttis käyttää useampi työpäivä tuntia omaa aikaa tai kehittää joku hanke, että nämä saisi pois päiväjärjestyksestä. Tai löytää jostain ilmainen osaavat työntekijä tekemään nuo hommat loppuun. Näitä minä sitten siirtelen eteenpäin päivät päästään palkkahommelien edestä pois, mutta joka päivä ne jossain kummittelevat edessäpäin.

Pakko myöntää, että viime vuoden SUOMI 100 satakuntalaista elokuvien tekemisen jälkeen on vaivannut kokolailla editointiähky, joka ei vain ota helpottaakseen. Vähän tuntuu kaiken, varsinkin palkattomien, editointihommelien tekeminen maistuvan puulta, vaikka homma sisänsä on huippuhuikeaa.

Päivän turhana tilastotietona kerrottakoon, että SUOMI 100 satakuntalaisia elokuvia on katsottu nyt 316680 kertaa. 

Sitten laiskan luetteloon, sillä vain laiskathan niitä töitään luetteloi. Päivitin pari ohjelmaa työkoneeseen, siirsin eiliset Eurajoen Sydänmaan muistelupiirin kuvausmateriaalit editointikoneeseen ja laitoin akut lataukseen, sitten vähän kalustohuoltoa, purkamista, pakkaamista, siivoamista, järjestelemistä, tuhnuttamista, eestaas kävelyä, kadonneiden piuhojen metsätystä, pölyjen pyykinmistä, blogien suunnitelua ja sitten vain ihan jotain aivan muuta.

Sitten pahoitin mieleni, kun luin jutun väitöskirjasta, jossa väitetään, että pienet kyläkoulut ovat arvokkaita oppimisympäristöjä. Laskiskelin joskus, että olen ollut 67 eri koulussa vetämässä eri sortin elokuvaprojekteja, joista suurin osa oli näitä pieniä arvokkaita kyläkouluja. Näistä projekteista jäi ainakin minulle arvokkaita kokemuksia, hienoja yhteisöelokuvia jälkipolville näytettäväksi ja muistoja. Muistoja varsinkin siksi, kun suurin osa noista arvokkaista kyläkouluista on lopetettu.

Eilen muisteltiin juuri Eurajoen Sydänmaalla muistelupiirissä koulumuistoja. Eurajoki taitaa olla melkeinpä ainoa satakuntalainen kunta, jolle voidaan jakaa ruusuja kyläkoulutoiminnan ylläpitämisestä. Kun Sydänmaan koulu todettiin kelvotomaksi rakennevaurioiden vuoksi, niin se hajoitettiin ja rakennettiin tilalle uusi.

Impolan apurahamylly päässä alkoi taas raksuttaa uusia ideoita, mutta näistä myöhemmin. Tänä vuonna olen päässyt vain yhteen kouluun tekemään lasten ja nuorten kanssa elokuvaprojektia ja se on kyllä suuri harmi, ettei tällaisiin enää tahdo riittää mistään tukea.

Päivän kuvaus assistenttina ja äänittänä muuten toimi Teuvo, joka on ollut Eurajoen Toimarin elokuvaryhmässä mukana jo 25 vuotta. Mutta se näistä eilisen muisteluista, Muistelupiirin syksyn tapaamisista tehdään kyläelokuva, jonka ensi-iltaa saadaan nyt odotella helmikuun alkuun 2019 saakka.

Pahoitin muuten eilenkin mieleni, kun huvin vuoksi tutkin Palkkada.fi sivustolta palkkatietojani ja Palkkadata vittuili minulle, että saan 24,4% heikompaa palkkaa kuin muut vastaavaa työtä tekevät ihmiset. Vähänkös sitä taas on työmotiivit jossain jossain hunnigolla.

Mutta takaisin tähän päivään. Tänään puoleen päivään mennessä olen saanut päivän tehtävälistastani helpoimmat pois eli 13/53 on tehty. Huonoa on taas se, että aamulla loppuvuoden 85 tehtävän työlista on paisunut tarkistulaskelmassa 110 tehtävän listaksi. 

Jokos olis päivälevon tai ruokatauon paikka. Puoli päivää tähän loppuvuoden järjestelyihin sitten vain menikin. Päivälevon jälkeen sitten lupaan olla tehokas seuraan viiden vuoden suuunnittelun kanssa, jos en tänään, niin viimeistään huomenna sitten. Tällä viikolla kuitenkin, ellen sitten ensi kuussa vasta.

Normipäivän työkirjan purkua

Seurataanpas tänään, mitä tuo Työhuone Impolan 2016 TYÖKIRJA pitää tänään armon päivänä 3.3.2016 sisällään ja miten huonosti siitä selviänkään tänään. Työseurantapäivä siis, joita olen aika ajoin pitänyt 1988 lähtien.

Minun 2016 TYÖKIRJA avautuu ensin Tehtäväkirjaan, johon on listattu kaikki aukinaiset tehtävät. 

Eilen olin ajatellut, että nukun tänään pitkään ja aloitan päivän tehtävät 8:00. Heräsin kuitenkin jo 6:11, kun päivän hommelit ilkkuivat sängynlaidalla, eikä siinä metelissä enää tullut uni. 

Tehtävälistan priorisointi järjestys on tämä; päivämäärä, tärkeysaste ja oletettu kellonaika, milloin käsittelen kyseistä hommelia. Sitten päivälistaan on merkitty tehtävän laji, varsinainen tehtävä muistiinpanoineen, kuittaus ja mahdolliset linkit. Yhdeltä sivulta näen myös kuukauden menot ja muistilappuja tehtävistä.

Aamukahvin keitto ei kuulu työtehtäviin, vaan se on jokapäiväinen elämäntapa, joten sitä en kirjaa tehtävälistaan. Eikä siinä muitakaan elämäntapatoimia ole kirjattu, mutta jokapäiväiseen tehtävälistaan kuuluu kotiaamusiivous. Työpöytä imaisee tämän äijän helposti uumeniinsa, joten työlistassa seisoo tuo rutiinitehtävä, että eiliset astiat tiskikoneeseen, lojuvat pyykit pesukoneeseen ja muutaman pöydän raivaaminen siihen tilaan, että siinä mahtuu jotain tekemään. Pieni 15 minuutin pakollinen jokapäiväinen kotiaamusiivous ei pelasta kaaosta, mutta joku pieni homma siirtyy päivän työlistasta sitten seuraavalle päivälle. 

Tämän päivän 126 tehtävästä ja päivän 41 tehtävän listasta yksi homma siirrettynä tältä päivältä huomiseen.

Ennen kello 8:00 suunnittelemaani päivän alkua olin siis saanut jo yhden tehtävän pois käsistä, mutta työtehtävien priorisointiin ja päivittämiseen hurahti puolisen tuntia. 

Palkallisia työtunteja on tänään vain kolme, mutta tehtävälistassa on koko mokoma tehtäviä, joita täytyisi edistää, jotta työt loppuisi kokonaan. Mutta koska allakkaan sidottuja palkallisia työtunteja ei ole, niin suoristan käppyräistä työlistaa siinä järjestyksessä kuin huvittaa.

Toinen tehtävä on digiboxin ajastus. Päivän Emmerdalet ja Hercule Poirotit tulevat juuri siihen aikaa kun olen tienaamassa tämän päivän kapeita leivänsiivuja. Ja koska huomenna aamulla tulee kiire, ohjelmoin digiboxiin myös huomisen ohjelmat, jottei tarvitse vaivata päätä tuolla huomennakaan. Digiboxi on siitä mukava keksintö, että yleensä pääsen vain harvoin silloin television ääreen, kun ohjelmat tulevat, eikä ohjelmat tule yleensä silloin, kun olen valmis keskittymään niihin. Eipä paljoa 15 kanavalta digiboxitettavaa löydy kahden päivän aikana, Emmerdalen ja Poiritin lisäksi vain Aki Kaurismäen Juha tallentuu boxiin, muu ohjelmatuotanto saa mennä menojaan.

Seuraavaksi kirjaan OMAKIRJAan päivän painon, askelmittarin lukemat ja paikat, missä edellisenä päivänä tuli käveltyä. Murheenryyni tuokin kirja, viime syksystä kävelyaskeleet ja painolukemat ovat toinen huolestuttavasti pienentynyt ja toinen huolestuttavasti suurentunut. OMAKIRJA toimii henkilökohtaisena mielialamittarina ja se kertoo, että viime syksy ja tämä alkuvuosi ovat olleet aikamoisen rankkoja. Viime syksynä oli liikaa töitä ja tänä alkuvuonna toimintaa jarruttaa uhkaava työttömyys. Tarttis vaan jaksaa lähteä joka päivä kävelemään, mutta puhdittomuus vaivaa.

Työlistan ulkopuolelta tuli Windows 10 aiheuttama aikasyöppöongelma, jonka ratkomiseen minulta meni puolisen tuntia, ennen kuin pääsin taas jatkamaan päivän tehtäviä puoli tuntia aikataulustani jäljessä.

Sitten taas työlistan kimppuun. Päivän sähköpostisiivous, allakkapäivitykset, päivän työpaperit kuntoon, päivän palaveriin valmistautuminen ja kesän murheiden kanssa päätä seinään lyöminen sekä pari muuta pikkujutun tekemistä ovat nyt lyhentäneet päivän 41 kohdan työlistaa 34 tekemättömään tehtävään. 

Nyt sitten kello 10:00 SEKK viikkopalaveriin ihmettelemään maailman menoa sieltäpäin katsoen.

Puoli-iltapäivä

SEKKin viikkopalaverin jälkeen otin omaa aikaa, kävin hiihtämässä, tein sapuskaa ja katselin eilisen päivän Emmerdalet. Vähän löysää pikkusiivoamista ja pari pikkutehtävää, varmuuskopiointia, akkujen lataamista, kameroiden tyhjennystä, niin päivän tehtäväluettelo onkin jo kutistunut 26 päivätehtävän mittaiseksi.

Vaan tuskinpa saan tänään enää paljoa muuta tehtyä kuin päivän kolmen tunnin palkallisen osion ja ajella Ahlaisiin ja takaisin.

Nyt siis Ahlaisten nuorten kanssa alpakoita kuvaamaan.

Ilta

Kävi vähän niin kuin epäilinkin, että Ahlaisiin ajeluun ja kahden lyhärin kuvaamiseen meni ehtoon tarmo, joten eipä tässä iltasella paljoa muuta jaksa illasta kertoa kuin kiitos ja hyvää yötä.

Pari pikkuhommaa nypin vielä työlistasta pois ja päivän saldoksi jäi vielä 21 tekemätöntä tehtävää, mitä en tänään jaksanut tai ehtinyt edes aloittaa.