Kevätsiivouspäivä

Rakas työpäiväkirjani 5.5.2018. 

En ole kirjoittanut sinulle 7 kuukauteen, mutta ei syytä murheeseen, palkallisiakin töitä on riittänyt nippanappa ja työhuoneella on tapahtunut jotain melkein joka päivä.

Ajattelin tänään, että en laita työaikalaskuria lainkaan päälle, teen vain löysää kevätsiivousta ja teen enimmäkseni työhuone Impolassa mitä huvittaa. Minua on huvittanut tehdä täällä kevätsiivousta jo pidemmän aikaa, mutta tähän ei ole työaikani eikä innostus riittänyt.

Toukokuussa

Toukokuun työtilanne on nyt sellainen, että minulla on Taiken tuella puolipäiväinen määräaikaisprojekti syyskuun puoleen väliin. Tällä puolipäiväkuukausipalkalla saankin sitten pakolliset verot, työnantajakuluni sekä muut kiinteät työkulut maksettua ja minulle jää sitten omaan käyttöön elämiseen 27 euroa ja 74 senttiä.

Leipää toukokuussa tuo pöytään Teatterista voimaa vuorovaikutukseen -projekti 12 tuntia, yksi Siviskurssi 5 tuntia, yksi Tukiliiton kuvauskeikka 8 tuntia, Ahlaste tuupi 6 tuntia ja Eurajoen tilaustyökuvaukset 9 tuntia eli 40 tuntipalkkatyötä päälle, joten omaan käyttöön jäävät ruokarahat ovat 120 työtunnin riehumisen jälkeen kutakuinkin samaa luokkaa kuin takuueläke tai työttömyyskorvaus, mikäli sellaista edes saisin.

Vaan eipä sovi valittaa. Eipähän tarvinnut tuon idioottimaisen aktiivimallin kanssa alkaa pelleilemään. Säästyy tuokin pelkästään kiusaa tekevä hukka-aika johonkin hyödylliseen ja tuottavaan joskin aika passiiviseen työhön.

Lisää pieneen orastavaan hyvään oloon työn puolesta aiheuttaa muutama nollatuntisopimus, joten työtilanne näyttää aika hyvältä joulukuun alkuun saakka. Ja vaikka kesälomat aktiivimallin vuoksi olenkin joutunut tältä vuodelta perumaan, vapaa-aikaakin on aivan eri luokkaa kuin viime vuonna.

Mennyt maailma

Viimeisin Työhuone Impola merkintä on siis lokakuulta 2017. Eipä sitä vaan jaksanut omia asioita murehtia loppuvuoden 70-100 tuntisten työviikkojen jälkeen, joita tästä seurasi SUOMI 100 satakuntalaista elokuvaprojekti takia.

Ehkäpä tuo blogikokoelma jotain kertoo, miksen muuta jaksanut.
SUOMI 100 satakuntalaista elokuvaa

100 satakuntalaista elokuvaa tuli sitten julkaistua ajallaan ja sovitusti, mutta tätä miestä se söi SEKKin pakkolomien vuoksi sen verran paljon, ettei ehtinyt hakea alkuvuodeksi töitä eikä juuri mitään muutakaan ylimääräistä. Sen verran sitten kepulikonsteja löydettiin, ettei tarvinnut alkuvuodesta vituloida aktiivimallin kanssa ja sitten tulikin taas pitkästä aikaa hyviäkin uutisia rahotusmaailmasta.

Tällä hetkellä puolipäätyötäni on siis edistää Taiken tuella vammaisyhteisöiden kulttuuritoimintaa ja kulttuurin saavutetavuutta. Periaatteessa sitä samaa, mitä olen tehnyt viimeiset 19 vuotta, mutta pääosin muun työn ohessa tai vapaaehtois- tai pakkotyönä, mutta nyt siis oikeana puolipalkkatyönä. Viimeksi työni kehitysvammaisten kulttuuritoiminnan edistämiseen on saanut näin paljon tukea vuonna 1999, jolloin sain Satakunnan taidetoimikunnan puolen vuoden taitelija-apurahan turvin kehittää asioita. Sen jälkeen tämä työ on löytänyt vain sirpaletukia.

Tuon lisäksi tänä vuonna on tullut koko joukko pikkuavutuksia, jotta päästää liikkeelle ja homma etenee. Tällä hetkellä MEKA TV toimintatuki tulee noin 22 eri lähteestä, joten se tietää taas melkoista vapaaehtois- ja pakkotyörumbaa loppuvuonna, kun kaikki pitää raportoida ja tilittää erikseen.

Pienen pieninä sirpaleina tulee taas leipä maailmalta ja vasta tuo Taiken puolipäivätyö pitää minut aktiivimallin ulkopuolella, joten melkoiselta vituloinnilta tuo malli kyllä tästä Työhuoneelta katsoen tuntuu. 

Tänään tästä

Olen käyttänyt puhelimessa työaikalaskuria viime vuoden helmikuusta. Tutkin sitä yleensä silloin tilipäivisin, kun haluan masentaa itseni. 

Nyt on taas säännöllistä puolikuukausituloa arkielämän turvana muutaman kuukauden, olen koittanut jättää mahdollisimman paljon vapaaehtoistöitä pois ja koittanut tehdä työhön liittyvät pakkotyöt palkallisella sekä säällisellä työajalla. Vähän huonosti on mennyt, mutta vapaa-aikaa olen silti onnistunut lisäämään lähes inhimilliselle tasolle. Paljon jää tekemättä, mutta hommat etenevät ja mikä mukavinta, hommat etenevät eteenpäin. Ja kaikkein mukavinta, että kaikki etenevät hommat ovat nyt itselleni mukavia.

Tänään en siis laita työaikalaskuria päälle, enkä stressaa, jos en saa mitään aikaan. Jos saan työhuoneen lattiamaton tampattua, kukaties jopa imuroitua, niin hyvä niin, mutta jos en toimerru siiihenkään, niin mitäs siitä.

Maanantai

Työseurantaa taas vähäsen. Olisin aamulla saanut ruhtinaallisesti nukkua kuuteen saakka, mutta viiden maissa työasiat tulivat taas ilkkumaan sängynlaidalle. Sitten vain luovutin, tein pari kotihommaa ja laitoin työaikalaskurin päälle 5:39.

Eilen oli hieman rauhallisempi päivä ja oman ajan lisäksi koitin vähän siivota edellisen viikon jälkiä sekä ladata akkuja, mutta kaaos näyttää tänä aamuna paljon pahemmalta kuin edellisenä iltana. Vaikka sain eilen työlistaani lyhennettyä yhdellä tehtävällä, tänään kukonlaulun aikaan putkahti jo kaksi uutta tilalle. 

Loppuvuodelle työlistassa olisi nyt 162 tehtävää ja tälle päivälle näistä osuu 84. Tänään on SEKKin työläisten ensimmäinen pakkolomapäivä ja aamupäivällä pitää päättää, miten tästä kolmen kuukauden pakkolomasta itse selviän ja kenen kanssa. #suomi100 #100satakuntalaista leffoja on vielä 65 tekemättä ja julkaisematta, eikä nyt maanantai aamusella ole yhtään täysin valmista. 

Päivän kovana tavoitteena on kuitenkin lyhentää epätoivoista työlistaa muutamalla tehtävällä ja huomenna toisella mokomalla lisää. 

Viime viikon työaikalaskuri näyttää työviikon pituudeksi 83 tuntia ja 2 minuuttia. SEKKin pakkolomat eivät ainakaan minun tilannetta helpota, työviikko ei tästä paljoakaan lyhene tälläkään viikolla, toiselle ohjaajalle olisi kokopäivätyötä tarjolle, vaan ei palkkaa. 

Eipä itku markkinoilla tänäänkään auta. Tänään pitää puskea ensin työhuoneen hämyssä kaikkea mitä ehtii ja sitten aamusella SEKKiin ihmettelemään, onko uppoavaan laivaan jäänyt yhtään harjoittelijaa auttamaan tässä epätoivoisessa tilanteessa. 

Tänään ei onneksi ole ryhmiä, josko tästä nyt jotain tolkkua päivään saisi, kun saa omalla aikataululla puskea.

Iltarapsalla

Eipä mennyt sitten aamukaan niin kuin Strömsöössä. 35 päivän työputki alkaa painaa säsymyksenä ja unohduksina. Kun piti lähteä SEKKiin, niin lompakko oli hukassa ja tätä piti sitten etsiä melkein puolitoista tunita pitkin Poria. Löytyihän se, mutta ei tänään kyllä oikea käsi oikein enää tiedä, mitä vasen tekee.

SEKKissä sitten katsottiin kahden harjoittelijan ja yhden palkattoman ohjaajan kanssa, miten tästä pakkolomakaudesta oikein selvitään. Tehtiin työnjakoa ja näyttää, että ainakin tämä viikko selvitään jotenkin.

Aamupäivän puskemisen jälkeen pysäytin työaikalaskurin 12:01. Käytiin paremman puoliskoni kanssa syömässä ja päikkäreillä, joten kyllä tämä vanha dieselkone sitten taas lähti käyntiin työaikalaskurin mukaan 14:48.

Päivän päätehtävänä oli tehdä #suomi100 #100satakuntalaista elokuva 36/100. Editoin Matiaksen aloittamaa Köyliön juttua ja välillä koitin vasemmalla kädellä saada kaikkea muuta keskeneräistä pois käsistä.

Lopulta sitten iltasella sain valmiiksi tämän.

Tämä oli vielä helppo, kun oli hyvä esityö tehtynä, mutta huomisen elokuvasta lähtien nämä Suomi 100 leffat kyllä tietävät aika tuskaisia päiviä, kun mitään selkeästi valmista ei vielä ole, keskeneräisiä rääpimisiä työpöydällä on kyllä kuutisenkymmentä.

Työpäivällä näyttää olevan työaikalaskurin mukaan pituutta taas 13 tuntia, mutta päivän saldo on kyllä aika murheellinen. Aloitin päivän purkamalla 162 tehtävän työlistaa, mutta vain yhden tehtävän sain tehtyä ja yksi uusi putkahti tilalle. 

Huomenna taas taitaa jatkua työpäivä murmelina.

Normaalia vuodenalun alkukankeutta

Laiskanlaisessa välipäivien odotustilassa on työvuosi Työhuone Impolassa lähtenyt liikkeelle. Jos olisin normaali palkansaaja, tänään olisi vuoden toinen työttömyyspäivä, mutta Sipilän hallituksen uusien lakivääntöjen mukaan olen freelancerina yrittäjä, enkä näinollen ole oikeutettu työttömyyskorvauksiin, joten jotain sitä pitää yrittää, vaikka ei palkkaa saisikaan.

Tänään vuoden toisena työpäivänä heräsin vasta puolen päivän maissa, mutta hätäkös tässä, hommat eivät mihinkään karkaa, eikä palkkaakaan juokse pankkitilille ennen 13.1.2016, jolloin minun kevään kansalaisopistokausi alkaa taas. Työpuhelin ei soi eikä työsähköpostit vingu, joten nautitaan nyt vielä vähän tästä suvannosta. 

Minulla on viimeksi työn vuoksi ollut herätyskello toiminnassa 12.12.2015 ja seuraavan kerran kello särähtää korviini 11.1.2016, jolloin rikon MEKA TV joulurauhan Tampereella. Jotain kaikenlaista pientä työpuuhaa Työhuone Impolassa on tullut tehtyä, mutta ei kellon eikä allakan kanssa. Joulun jälkeen editointimyllykin on ollut ihan vaiti. Hyvä niin.

Tämän vuoden työtilanne näyttää vielä umpisurkealta, mutta muuten moni asia on kohtuu hyvin. Pitää koittaa vaan ajatella noita kohtuu hyviä asioita vielä tämä viikko. Ensi viikolla onkin sitten vuorossa taas Ison rattaan, ankaran työnhaun ja Myrskylinnun käynnistys. 

Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä uhrasin vapaa-ajastani yhteensä noin tunnin verran päivittäessani nettisivut tälle vuodelle ja siirtäessäni tyhjyyttä kolisevat työtilauskirjat vuodella eteenpäin. Vanha allakka roskiin ja siinä olikin kutakuinkin kaikki, mitä työelämän alttarille silloin uhrasin.

Sain viime vuoden työtehtävälistan tehtyä. Tai oikeastaan siirrettyä tälle vuodelle, tämän vuoden työtehtävä listassa on nyt 89 tehtävää, joista 38 on keskeneräistä editointitehtävää. Suurin osa noistakin on palkattomia juttuja, jotka joskus heikkopäisenä hätäpäissäni olen luvannut tehdä loppuun sitten kun aikaa on, eikä tuota aikaa ole sitten löytynytkään.

Sen verran isoratas päässä liikahti eilen, että heräsin jo kuuden maissa pohtimaan vuoden vääntöjä 89 kohdan työlistan kanssa. Tein muutaman helpon rutiinitehtävän pois, jotka eivät lyhentäneet tuota listaa laisinkaan. Viisi tuntia sitten jaksoin työhommia puurtaa ja sitten olikin jo vuoden ensimmäisten työpäikkärien aika.

Normaalia vuodenalun työkankeutta siis. Viime syksyn rankat rutistukset alkavat olla poissa harteilta ja akut on kutakuinkin ladattu, joten sopii sitä tämän vuoden taakkaa jo näille rupisille harteille kasatakin vähän kerrallaan. Mutta ei vielä kellon eikä allakan kanssa.