Vaikka varsinaisia palkallisia työviikkotunteja on melko vähän ja vaikka toinen mokoma palkattomia on pakko tehdä, niin aina joka päivä jää jotain tekemättä ja roikkumaan. Kun kulkupäivä on 6 viikossa, niin pyyteettömiä kotitoimisto ja siivouspäiviäkin välillä tarvitaan.
Maaliskuun toinen työseurantapäiväni on nyt sitten tämänlainen.
Aloitin tämän päivä heräämällä, kuten yleensä. Herätystä ei ollut, mutta normaaliin tapaan tekemättömät työt kirkuivat sängynlaidalla häiriten unta kello 7:13, vaikka olisi saanut nukkua vaikka kuinka.
Aamukahvia keittäessä avasin loppuelämäni tiedossa olevan 130 kohdan työlistan ja tänään tarttis tehdä tai käydä läpi ja priorisoida 53 tehtävää. Ediointilista on venähtänyt taas pelottavan pitkäksi, 46 keskeneräistä editointityötä on taas tuossa painamassa työmiehen niskaa kyyryyn.
Päivän ensimmäisen tehtävän valitseminen olikin sitten helppoa. Meille tulee talvisin roskisauto kerran kuussa ja roskiksessa oli vielä tilaa. Vein heti ensitoimeksi työhuoneen roskikset juuri ennen roskisauton tuloa ja tunnen jopa pientä onnistumisen tunnetta, että olen saanut kerrankin yhden tehtävän ajoissa toimitettua.
Siivousurakkani on nyt siinä vaiheessa, että olen saanut roskakorin siistiksi ja tyhjäksi, sitten vaan muun kaaoksen kimppuun ja roskista täyttämään.
Tämä on taas näitä freelancer-reppanan palkattomia työpäiviä, jotka vain on tehtävä, jos mielii niitä palkattuja vielä joskus saada. Toisaalta näinä päivinä on kyllä tietynlainen vapaus tehdä hommia ilman minkäänlaisia tulospaineita. Akkuja lataukseen, kamerat viikon kuvauksista tyhjennykseen, kamerahuoltoa, varmuuskopiointia, allakkapäivityksiä, löysää suunnittelua, siivoamista, sähköpostin ruokoamista, työpapereiden järjestelyä, lompakon järjestelyä, talouslaskemia, viimeviikon Microsoftin tietoturvajumipäivityksiä, tavaroiden laittamista oikeille paikoille ja puolella silmällä digiboxia tyhjentäen viikon ohjelmista.
Meni tämä siivouspäivän ensimmäinen puolisko hukkaan näinkin. Nyt onkin sitten työlistassa päivän humputteluhetki ja vähän omaa aikaa. Jos sitten iltapäivällä saisi jotáin järkevää ja näkyvääkin aikaiseksi, toivossa on ainakin hyvä elää.
Se päivän toinen puolisko
Enpä tässä iltapäivälläkään mitään niin järkevää aikaan saanut, hoidin pari laskutusta, sovin pari tulevaa työasiaa sekä pari roikkuvaa asiaa, yhden lyhytelokuvan viimeistelin ja toista aloitin kauppareissun ja ruokailun jälkeen, enkä sitten päikkärien jälkeen saanut enää mitään aikaan. Nyt on kuitenkin vetelän palkattoman työpäivän jälkeen akut on nyt ladattu, kamerat tyhjennetty ja työpaperit järjestetty huomista palkallista päivää ajatellen.
Päivän 53 tehtävästä jaksoin tehdä 13, loput tekemättömät siirrän taas päiviin tuleviin.
Päivän lyhäri on muuten tämä. Me Itse kokemuspuhujista tehdään esittelysarjaa aina kun sopiva tilaisuus tulee. Jos Suomen noin 70 kehitysvammaisesta kokemuspuhujasta on nyt kolmesta tehty oma esittelypätkä, niin se tietää sitä, että 67 ei olla vielä tehty. Työsarkaa siis riittää, vielä kun saisi tähän toimivan rahoituksen jostain.
Mikkoa ja muitakin Suomen kokemuspuhujia saa tilattua puhujakeikoille Me Itse toimiston kautta Tampereelta. Satakunnan meikäläisten puhujia keikoille sopii kysyä myös SEKKistä ja MEKA TV:ltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti