Mitään suuria muutoksia eikä lupauksia vuodenvaihde ei tuonut. Ellei sitten muutokseksi voida mainita sitä, että tänä vuonna minulle tulee säännöllinen tilipussi joka kuukausi. Vaikka hommeli on puolipäiväprojekti ja palkka puolpäiväprojektimainen puolikuukausipalkka, niin merkitsee se sitä muiden hommelien lisäksi, että seuraavan kerran pitää pohtia työvoimatoimistoon menemistä vasta 2018 keväällä.
Omaa muutosta kaipaan vähän siinä, että kun työhuoneelleni on sängystä matkaa vain 16 askelta, niin menee tässä vähän vapaa-aika ja työaika sekaisin. Koitankin nyt vähän seurata työaikoja tarkemmalla silmällä, ettei ihan hirmuisesti menisi vapaa-aika harakoille.
Tänään oli vuoden ensimmäinen palaveri SEKKissä, jossa olen siis virallisena puolipäivätyöläisenä tämän vuoden Kyläelämää Satakunnassa 2017 hankkeen myötä. Enpä ole virallisesti ollutkaan SEKKissä töissä kuuteen vuoteen, epävirallisena sivutoimisena tuntityöläisenä vaan silloin tällöin, joten ihan mukavaltahan tämä taas tuntuu. Onni on uusi korkattu projekti.
SEKKin palaverissa sitten pohdittiin hyviä ja huonoja uutisia.
Ensin ne huonot
MEKA TV käytössä ollut videotykki otti ja hajosi joulukuun kehitysvammaisten teemaviikolla, joten tällä hetkellä emme voi järjestää esitystilaisuuksia helposti. Rahaa korjaukseen ei tietysti ole. Kalustohankintoihin tarttis löytyä jostain nyt useampi tonni rahaa, kun ei Sipilän hallituskaudella ole ollut varaa uusia eikä päivittää juurikaan mitään.
Myötätuulen viesti ei ole onnistunut saamaan rahoitusta, joten koko viestin vieminen on nyt kiikunkaakun, kun kannattavuusraja on karannut jonnekin tavoittamattomiin tällä erää. Viestin kanssa pitäisi painaa kaasua järjestelyiden kanssa, mutta jarrua samanaikaisesti, kun ei ole tukea eikä työaikaa järjestelyihin.
Samainen surku talous kehitysvammaisten mediatoiminnan kanssa aiheuttaa sen, että joudumme perumaan KeViKe/MEKA TV 25 vuotisjuhlan, kun nappulaa ei vain juhlien järjestämisiin ole.
Huonolta kuulostaa myös se, että keskeneräisiä editointitöitä on vieläkin 29, ja ainakin 100 uutta editointityötä on tulossa tänä vuonna lisää.
Myötätuulen viestin rahoitusongelmien lisäksi myös Suomi 100 satakuntalaista elokuvaa -hankkeen kokonaisrahoitus on lutunen. Minulla on siis riesana kaksi virallisesti hyväksyttyä isoa Suomi 100 hanketta, joihin ei ole olemassa selkeää rahoitusta eikä työaikaa. Näyttää menevän juhliminen tyystin ohi, kun joutuu tosissaan raatamaan ja harrastamaan työden kanssa, että saadaan koko vuoden hommat kunnialla hoidettua puolikkaalla rahoituksella.
Entäs ne hyvät?
Kyläelämää Satakunnassa 2017 hanke on nytkähtänyt liikkeelle ja puolet oletattavasta työajastani tänä vuonna menee tämän hienon proggiksen kanssa.
Kansan sivistysrahastolta saatiin toimintatonni 100 satakuntalaista elokuvaa -hankkeen muistitietoelokuville.
Editointitöitä on enää vain 29 keskeneräistä ennen kuin uuden 100 editointityötä hyökkää päälle. Se on siinä mielessä hyvä uutinen, sillä lokakuussa näitä keskeneräisiä töitä oli 75, joten aika kasa uusia lyhytelokuvia ollaan niputettu viimeisellä vuosineljänneksellä.
Yksi hyvä uutinen odottaa vielä lupaa, että siitä saa kertoa. Sitten kun on lupa kertoa tuo yksi hyvä uutinen, niin kerron sitten, mitä huonoa se aiheuttaa, joten kohtuullisen tasapuolisesti tämä vuosi on näin alkanut.
