Rakas päiväkirja -päivä

Tänään on Rakas päiväkirja -päivä, joten laitetaanpas päivän kunniaksi muutama lause tästä päivästä täältä Työhuone Impolan uumenista.

Rakas päiväkirjani, tänään minulla oli herätys kello 6:00, mutta heräsin jo 5:05, kun työasiat ilkkuivat ja mekkaloivat tekemättömyyttään sängynlaidalla.

Ensin tein vähän omia hommia, laitoin astioita tiskikoneeseen, keitin aamukahvit ja tein pientä kotisiivoa samalla kun vanha työkoneeni aukeaa toimintakuntoon. 

Loppuvuoden tehtävälistassa oli aamutuimaan 119 työtehtävää, joista 32 tehtävää oli siirretty tälle päivälle ja joista kykenen tekemään tänään ehkä noin kymmenkunta tehtävää. Keskeneräisiä lyhytelokuvia ja videoita listassa on 43. Parin viikon aikana minulla on ollut oikeastaan vain yksi editointityö, joka ei vain oikein edisty, kun kaikki syksyn kurssialoitukset, selvitykset, hakemukset ja muut eteen tupsahtavat asiat syövät takkia tyhjäksi.

Tässä aamutuimaan noin kahden tunnin aikana en ole oikein mitään järkevää saanut aikaiseksi. Päivän sähköpostit on selattu, paria hankehakemusta on edistetty, päivän kursseja suunniteltu ja kahviakin on juotu jo lähes koko litra.

Tälle päivälle on odotettavissa tätä Työhuoneella tuhmuttamista, kaksi kurssia, auton ajelua noin 102 kilometriä eli kaupunkiajelua enimmäkseen kun on, saan istua noin 2 tuntia autossa tänään. Tuntityöläisenä ei tuosta menetetystä vapaa-ajasta tule edes mitään palkkaa.

Päivällä on Otsolassa Tekunkorven elokuva- ja muistelupiiri ikäihmisille kehitysvammaisille. Kurssi on uniikkikurssi, joten suunnittelu vie aikaa enemmän kuin normaalit kurssit, ja omalla ajalla tietenkin.

Päivällä täytyisi sitten palkattomalta hankehakemuksilta ja suunnittelulta ehtiä pari tuntia editoimaan tuota ykköstehtävää, jotta saisi edes päivän kulut peittoon. 

Iltapäivällä huristellaan sitten Ahlaisiin, jossa viimeistellään viime viikonlopun Ahlaste tuupin lasten ja nuorten leirin elokuvaa sekä yhtä toista Karvianjoki juttua että pemotetaan arkistoja. Ahlaste tuupin yhtenä syksyn päätehtävänä on kerätä Ahlaisten nuorisoseuran 110 juhlavuoden kunniaksi historiikkia Ahlaste tuupi 5 vuotisesta taipaleesta, joka ei aivan mitätöntä olekkaan.

Tänään on siis odotettavissa 15 tunnin työpäivä ilman päikkäreitä. Näistä on 5 tuntia selkeitä palkallisia työtunteja ja pari epämääräistä palkallista tuntia päälle. 8 tuntia jää siis epämääräiseksi haahuiluksi epämääräisten mutta pakollisten työtehtävien kanssa, jotta homma toimisi eteenpäin ja jotta töitä olisi joskus tulevaisuudessakin. 

Työkavereina minulla on tänään 9 kehitysvammaista elokuvantekijää, 2 avustavaa ohjaajaa, 9 lasta ja nuorta sekä sähköpostitse ja verkon yli kymmenkunta ihmistä, joiden kanssa suunnittelen jos jonkinmoista hanketta ja kurssia.

Jossain välissä päivää sitten teen näitä normaaleja palkattomia päivärutiineja, selvitän päivän paperit, teen pientä arkistosiivousta, päivitän nettisivut ja allakat, teen päivän varmuuskopiot, päivitän koulutuskoneiden tietoturvatahmapäivityksiä, suunnittelen paria lyhytkurssia ja paria isoa hanketta, sovittelen kimuraiseen allakkaani paria palaveria, hoitan onnettomia pankkiasioitani, huollan, lataan ja tyhjennän kuvauskamerat sekä teen tämän päivän Rakas päiväkirjani blogin.

Tyhjäkäyntiä työhuoneella

Eipä lähde tänään työpäivä työhuoneella eikä Impolan äijän pää millään nyt käyntiin, eipä ei, ei niin millään. Elokorjuukauden alku on näemmä ottanut vähän voimille, työhuoneelle tulee kapea polku kaikkien kuvauskalustojen ja muiden mediaromujen läpi, joten vähän siivotakin vissiin tarttis tänä akunlataus- ihmettely-, laskutus-, järjestely- ja suunnittelupäivänä.

Olen koittanut aamusarastuksesta lähtien saada jotain tolkkua taas työelämään, missäs sitä taas oikein mennään. Microsoftin ja Adoben päivitykset takaavat sen, ettei aivan tyhjänkäyntiä tarvitse pitää. Alkukuukausi oli kyllä siitä poikkeuksellinen, että kaikki tietokoneet lähtivät kesätauon jälkeen hyvin käyntiin ja olivat toimintavalmiita, mutta elokuun toinen tiistai teki tilanteen taas normaaliksi takkuamiseksi.

Syyskauden alku on lähtenyt kohtuu vauhdilla eteenpäin, sekavasti, kuten normaalisti, jotkut asiat etenevät ja jotkut ei, roikkumista ja odottelua, että jotain tapahtuisi.

Kaksi lyhytkurssia on takana ja kolmas on meneillään. Blue Sea Film Festivaaleille väännettiin editointimyllystä 10 ensi-iltaa, Syksyn kursseja ja tapahtumia ollaan vasemmalla kädellä suunniteltu ja järjestelty, mitä on ehtinyt.

Työlista on pysynyt jotenkin kurissa noin 112 loppuvuoden tehtävän kanssa, josta editointilista on kutistunut 38 lyhytelokuvan mittaiseksi.

Näillä näkymin kansalaisopistot, muutama lyhytkurssi, yksi apuraha ja jokunen tilaustyö työllistävät minua riittävästä joulukuun 7. päivään saakka, jonka jälkeen on näillä näkymin tiedossa taas kuukauden palkaton ja korvaukseton pakkoloma. Alkuvuoden huushollin putkiremppa, kesän kolmen viikon palkaton ja korvaukseton pakkoloma, rikkoutunut jääkaappi ja auton pakoputken korjaaminen on vetänyt Sipilä-puskurini aika kuiviin, muttei tässä mitään niin erinomaista hätää ole. Jotenkin tästä taas selvitään tämä loppuvuosi.

Koulutus- ja tuotantokalusto on hyvässä mallissa. Muutaman otsarypyn aiheuttaa tieto siitä, että editointilaitteisto toimii jo vähän yliajalla ja parasta ennen päiväyksen jälkitilassa, mutta toimii hyvin ja tarkoituksenmukaisesti. Silti pitää varautua siihen, että uuden editointilaitteiston hankkiminen tulee eteen minä päivänä tahansa.

Kuvaus- ja äänityslaitteisto on tiptop. Se toimii koulutuskäytössä erinomaisesti. Tuotantokameralle ei ole tänä vuonna paljoakaan hommia löytynyt, se on kyllä ollut tilaustöiden vähyyden vuoksi aika vähällä käytöllä viimeisen vuoden ajan, mutta kunnossa on ja heti valmiina lähtöön tarvittaessa.

Allakka alkaa olla kuin pakanamaan kartta tai emmental juusto, jossa on vielä reikiä enemmän kuin juustoa. Muutaman kurssin täytyisi vielä saada sinne mahtumaan, mutta kahta peräkkäistä allakasta tyhjää päivää on vaikea enää löytää. Loppuvuodeksi on tiedossa 3 kpl kokopäiväpalkkatyötä ja loput onkin sitten 2-5 tunnin sirpalehommia kutakuinkin 6 päivänä viikossa. Muutama kokopäiväinen apurahapäivä on onneksi vielä tekemättä, joten saan kyllä itse itselleni määräämät tehtävät tehtyä.  

Tästä eteenpäin on nyt sitten tiedossa Radio Valo lyhytkurssia Nokialla ja jossain muualla, Me Itse kurssitusta Riihimäellä, Rovaniemellä ja jossain kolmannessa paikassa vielä, 1 kpl kuvauskeikkaa Hämeenkyrössä, pajapäivä Helsingissä ja pari muuta tilaustyötä. Ahlaste tuupi jatkanee torstaisin.

Iso vääntö on järjestää 8.9.2016 valtakunnallinen lukutaitopäivä Poriin. 

Toinen iso vääntö on vammaisten teemaviikon tapahtuma. Kahden valtakunnallisen tapahtuman järjestäminen pikkurahoituksella ja liian pienillä resursseilla on välillä kyllä aika tuskaista vääntöä, mutta minkäs teet, eteenpäin on mentävä.

Satakunnan kansalaisopistoissa alkaa 8 kurssia viidessä eri opistossa. Tämä on hyvä asia, Satakunnan meikäläisten vaikuttamistoiminta on näin turvattua.

Ensi vuoden isot hankkeet nakuttavat myös mietintämyssyssä. Hankkeet ovat isoja, mutta nappulaa näiden toteuttamiseen ei vielä ole. Apurahoja ja tukianomuksia pitää siis riipustaa melkoinen määrä yö pimeinä tunteina nyt, syksyllä, ensi vuonna ja aina, että edes jotain saataisiin aikaan.

Olisikos tässä nyt valitusvirttä tarpeeksi?
Viime kesäkin on jo niin helkkarin kaukana takanapäin...

Normipäivän työkirjan purkua

Seurataanpas tänään, mitä tuo Työhuone Impolan 2016 TYÖKIRJA pitää tänään armon päivänä 3.3.2016 sisällään ja miten huonosti siitä selviänkään tänään. Työseurantapäivä siis, joita olen aika ajoin pitänyt 1988 lähtien.

Minun 2016 TYÖKIRJA avautuu ensin Tehtäväkirjaan, johon on listattu kaikki aukinaiset tehtävät. 

Eilen olin ajatellut, että nukun tänään pitkään ja aloitan päivän tehtävät 8:00. Heräsin kuitenkin jo 6:11, kun päivän hommelit ilkkuivat sängynlaidalla, eikä siinä metelissä enää tullut uni. 

Tehtävälistan priorisointi järjestys on tämä; päivämäärä, tärkeysaste ja oletettu kellonaika, milloin käsittelen kyseistä hommelia. Sitten päivälistaan on merkitty tehtävän laji, varsinainen tehtävä muistiinpanoineen, kuittaus ja mahdolliset linkit. Yhdeltä sivulta näen myös kuukauden menot ja muistilappuja tehtävistä.

Aamukahvin keitto ei kuulu työtehtäviin, vaan se on jokapäiväinen elämäntapa, joten sitä en kirjaa tehtävälistaan. Eikä siinä muitakaan elämäntapatoimia ole kirjattu, mutta jokapäiväiseen tehtävälistaan kuuluu kotiaamusiivous. Työpöytä imaisee tämän äijän helposti uumeniinsa, joten työlistassa seisoo tuo rutiinitehtävä, että eiliset astiat tiskikoneeseen, lojuvat pyykit pesukoneeseen ja muutaman pöydän raivaaminen siihen tilaan, että siinä mahtuu jotain tekemään. Pieni 15 minuutin pakollinen jokapäiväinen kotiaamusiivous ei pelasta kaaosta, mutta joku pieni homma siirtyy päivän työlistasta sitten seuraavalle päivälle. 

Tämän päivän 126 tehtävästä ja päivän 41 tehtävän listasta yksi homma siirrettynä tältä päivältä huomiseen.

Ennen kello 8:00 suunnittelemaani päivän alkua olin siis saanut jo yhden tehtävän pois käsistä, mutta työtehtävien priorisointiin ja päivittämiseen hurahti puolisen tuntia. 

Palkallisia työtunteja on tänään vain kolme, mutta tehtävälistassa on koko mokoma tehtäviä, joita täytyisi edistää, jotta työt loppuisi kokonaan. Mutta koska allakkaan sidottuja palkallisia työtunteja ei ole, niin suoristan käppyräistä työlistaa siinä järjestyksessä kuin huvittaa.

Toinen tehtävä on digiboxin ajastus. Päivän Emmerdalet ja Hercule Poirotit tulevat juuri siihen aikaa kun olen tienaamassa tämän päivän kapeita leivänsiivuja. Ja koska huomenna aamulla tulee kiire, ohjelmoin digiboxiin myös huomisen ohjelmat, jottei tarvitse vaivata päätä tuolla huomennakaan. Digiboxi on siitä mukava keksintö, että yleensä pääsen vain harvoin silloin television ääreen, kun ohjelmat tulevat, eikä ohjelmat tule yleensä silloin, kun olen valmis keskittymään niihin. Eipä paljoa 15 kanavalta digiboxitettavaa löydy kahden päivän aikana, Emmerdalen ja Poiritin lisäksi vain Aki Kaurismäen Juha tallentuu boxiin, muu ohjelmatuotanto saa mennä menojaan.

Seuraavaksi kirjaan OMAKIRJAan päivän painon, askelmittarin lukemat ja paikat, missä edellisenä päivänä tuli käveltyä. Murheenryyni tuokin kirja, viime syksystä kävelyaskeleet ja painolukemat ovat toinen huolestuttavasti pienentynyt ja toinen huolestuttavasti suurentunut. OMAKIRJA toimii henkilökohtaisena mielialamittarina ja se kertoo, että viime syksy ja tämä alkuvuosi ovat olleet aikamoisen rankkoja. Viime syksynä oli liikaa töitä ja tänä alkuvuonna toimintaa jarruttaa uhkaava työttömyys. Tarttis vaan jaksaa lähteä joka päivä kävelemään, mutta puhdittomuus vaivaa.

Työlistan ulkopuolelta tuli Windows 10 aiheuttama aikasyöppöongelma, jonka ratkomiseen minulta meni puolisen tuntia, ennen kuin pääsin taas jatkamaan päivän tehtäviä puoli tuntia aikataulustani jäljessä.

Sitten taas työlistan kimppuun. Päivän sähköpostisiivous, allakkapäivitykset, päivän työpaperit kuntoon, päivän palaveriin valmistautuminen ja kesän murheiden kanssa päätä seinään lyöminen sekä pari muuta pikkujutun tekemistä ovat nyt lyhentäneet päivän 41 kohdan työlistaa 34 tekemättömään tehtävään. 

Nyt sitten kello 10:00 SEKK viikkopalaveriin ihmettelemään maailman menoa sieltäpäin katsoen.

Puoli-iltapäivä

SEKKin viikkopalaverin jälkeen otin omaa aikaa, kävin hiihtämässä, tein sapuskaa ja katselin eilisen päivän Emmerdalet. Vähän löysää pikkusiivoamista ja pari pikkutehtävää, varmuuskopiointia, akkujen lataamista, kameroiden tyhjennystä, niin päivän tehtäväluettelo onkin jo kutistunut 26 päivätehtävän mittaiseksi.

Vaan tuskinpa saan tänään enää paljoa muuta tehtyä kuin päivän kolmen tunnin palkallisen osion ja ajella Ahlaisiin ja takaisin.

Nyt siis Ahlaisten nuorten kanssa alpakoita kuvaamaan.

Ilta

Kävi vähän niin kuin epäilinkin, että Ahlaisiin ajeluun ja kahden lyhärin kuvaamiseen meni ehtoon tarmo, joten eipä tässä iltasella paljoa muuta jaksa illasta kertoa kuin kiitos ja hyvää yötä.

Pari pikkuhommaa nypin vielä työlistasta pois ja päivän saldoksi jäi vielä 21 tekemätöntä tehtävää, mitä en tänään jaksanut tai ehtinyt edes aloittaa.

Synkkä päivä Työhuoneen uumenissa

MEKA TV ryhmillä on jo kuukauden joulurauha menossa, eikä minullakaan kuukauteen ole kuin yksi työmerkintä allakassa. Tehtävälistassa olisi vielä tänä vuonna 83 tehtävää, joten joulurauha ei ihan vielä ulotu tänne Työhuoneen uumeniin.

Vuosi on ollut raskas, mutta tuottelias ja antoisa. Taloudellisestikin taidetaan päästä plussan puolelle, mutta se taas johtuu ihan Sipilän hallituksesta. Sipilän tuulihattuporukat tehneet elämäni niin epävakaaksi, että olen tänä syksynä toistaiseksi siirtänyt kaikki hankinnat jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Saattaa olla, että joudun katumaan sitä, mutta minkäs teet. Periaatteessa minulla on kaikki, mitä tarvitsen kouluttamiseen, mutta koulutusvälineet vanhenevat nopeasti ja käyttämäni kalusto on hieman vanhanaikaista, vaikkakin toimivaa.

Tänä vuonna MEKA TV on tuottaa kutakuinkin 90 lyhytelokuvaa ja episodia. Keskeneräisten töiden listalla odottaa vielä 40 editointia, joista ei taida kyllä kaikista tulla valmista, kun rahoitus ja työaika puuttuu näistä enimmäkseen.

Tilanne onkin hieman nurinkurinen tänään, sillä vaikka tänä vuonna on hommia piisannut tuon 90 lyhärin verran, ensi vuodeksi ei ole vielä yhtäkään varmaa sopimusta tehty. Tuon mukaan ensi vuosi näyttää siis olevan täydellinen katastrofi tämän hetken tosiseikkojen valossa.

Varmaa on, että kansalaisopistot jatkavat Eurajoella, Harjavallassa, Huittisissa, Merikarvialla, Nakkilassa ja Porissa. Näistä tulee sitten leipää pöytään 144 palkallisen työtunnin verran.

Melko varmaa on, että yhteistyö Me Itsen, Tukiliiton ja Radio Valon kanssa jatkuu. Näistä saattaa tulla sitten toinen mokoma 144 palkallisen työtunnin rupeama. 

Me Itse taustatukihenkilönä voin tehdä kutakuinkin ainakin 144 vapaaehtoistyötuntia, joista saan jonkinlaista kulukorvausta.

Jokseenkin varmaa on siis ainakin 432 työtuntia ensi vuonna. Äkkiseltään se tuntuu ihan kohtuulliselta, mutta se tekee työpäivissä vain 54 työpäivää eli kuukautta kohti keskinmäärin 4,5 työpäivää.

Eilen Suomen hallitus teki päätöksen, joka todennäköisesti tarkoittaa sitä, että minut tulkitaan yrittäjäksi, jolloin minulla ei ole oikeutta työttömyyskorvauksiin. Jotain siis tarttis pakosti yrittää, jos mielii saada leipää pöytään. Sinänsä nuo tulottomat ja säännöttömät tilikaudet eivät muuten hetkauttaisi minua tällä hetkellä kovinkaan paljoa, mutta kun on nuo säännölliset menot.

Mutta katsotaan nyt vähän aikaa, mitä tapahtuu. Minulla ei koko syksynä kovinkaan montaa kokonaista vapaapäivää tainnut olla, joten lienee aika vähän löysäillä sen jälkeen kun olen saanut tuon 83 tehtävän listan lyhennettyä olemattomiin tai siirrettyä sen ensi vuoden harrastuksiin.