Tyhjäkäyntiä työhuoneella

Eipä lähde tänään työpäivä työhuoneella eikä Impolan äijän pää millään nyt käyntiin, eipä ei, ei niin millään. Elokorjuukauden alku on näemmä ottanut vähän voimille, työhuoneelle tulee kapea polku kaikkien kuvauskalustojen ja muiden mediaromujen läpi, joten vähän siivotakin vissiin tarttis tänä akunlataus- ihmettely-, laskutus-, järjestely- ja suunnittelupäivänä.

Olen koittanut aamusarastuksesta lähtien saada jotain tolkkua taas työelämään, missäs sitä taas oikein mennään. Microsoftin ja Adoben päivitykset takaavat sen, ettei aivan tyhjänkäyntiä tarvitse pitää. Alkukuukausi oli kyllä siitä poikkeuksellinen, että kaikki tietokoneet lähtivät kesätauon jälkeen hyvin käyntiin ja olivat toimintavalmiita, mutta elokuun toinen tiistai teki tilanteen taas normaaliksi takkuamiseksi.

Syyskauden alku on lähtenyt kohtuu vauhdilla eteenpäin, sekavasti, kuten normaalisti, jotkut asiat etenevät ja jotkut ei, roikkumista ja odottelua, että jotain tapahtuisi.

Kaksi lyhytkurssia on takana ja kolmas on meneillään. Blue Sea Film Festivaaleille väännettiin editointimyllystä 10 ensi-iltaa, Syksyn kursseja ja tapahtumia ollaan vasemmalla kädellä suunniteltu ja järjestelty, mitä on ehtinyt.

Työlista on pysynyt jotenkin kurissa noin 112 loppuvuoden tehtävän kanssa, josta editointilista on kutistunut 38 lyhytelokuvan mittaiseksi.

Näillä näkymin kansalaisopistot, muutama lyhytkurssi, yksi apuraha ja jokunen tilaustyö työllistävät minua riittävästä joulukuun 7. päivään saakka, jonka jälkeen on näillä näkymin tiedossa taas kuukauden palkaton ja korvaukseton pakkoloma. Alkuvuoden huushollin putkiremppa, kesän kolmen viikon palkaton ja korvaukseton pakkoloma, rikkoutunut jääkaappi ja auton pakoputken korjaaminen on vetänyt Sipilä-puskurini aika kuiviin, muttei tässä mitään niin erinomaista hätää ole. Jotenkin tästä taas selvitään tämä loppuvuosi.

Koulutus- ja tuotantokalusto on hyvässä mallissa. Muutaman otsarypyn aiheuttaa tieto siitä, että editointilaitteisto toimii jo vähän yliajalla ja parasta ennen päiväyksen jälkitilassa, mutta toimii hyvin ja tarkoituksenmukaisesti. Silti pitää varautua siihen, että uuden editointilaitteiston hankkiminen tulee eteen minä päivänä tahansa.

Kuvaus- ja äänityslaitteisto on tiptop. Se toimii koulutuskäytössä erinomaisesti. Tuotantokameralle ei ole tänä vuonna paljoakaan hommia löytynyt, se on kyllä ollut tilaustöiden vähyyden vuoksi aika vähällä käytöllä viimeisen vuoden ajan, mutta kunnossa on ja heti valmiina lähtöön tarvittaessa.

Allakka alkaa olla kuin pakanamaan kartta tai emmental juusto, jossa on vielä reikiä enemmän kuin juustoa. Muutaman kurssin täytyisi vielä saada sinne mahtumaan, mutta kahta peräkkäistä allakasta tyhjää päivää on vaikea enää löytää. Loppuvuodeksi on tiedossa 3 kpl kokopäiväpalkkatyötä ja loput onkin sitten 2-5 tunnin sirpalehommia kutakuinkin 6 päivänä viikossa. Muutama kokopäiväinen apurahapäivä on onneksi vielä tekemättä, joten saan kyllä itse itselleni määräämät tehtävät tehtyä.  

Tästä eteenpäin on nyt sitten tiedossa Radio Valo lyhytkurssia Nokialla ja jossain muualla, Me Itse kurssitusta Riihimäellä, Rovaniemellä ja jossain kolmannessa paikassa vielä, 1 kpl kuvauskeikkaa Hämeenkyrössä, pajapäivä Helsingissä ja pari muuta tilaustyötä. Ahlaste tuupi jatkanee torstaisin.

Iso vääntö on järjestää 8.9.2016 valtakunnallinen lukutaitopäivä Poriin. 

Toinen iso vääntö on vammaisten teemaviikon tapahtuma. Kahden valtakunnallisen tapahtuman järjestäminen pikkurahoituksella ja liian pienillä resursseilla on välillä kyllä aika tuskaista vääntöä, mutta minkäs teet, eteenpäin on mentävä.

Satakunnan kansalaisopistoissa alkaa 8 kurssia viidessä eri opistossa. Tämä on hyvä asia, Satakunnan meikäläisten vaikuttamistoiminta on näin turvattua.

Ensi vuoden isot hankkeet nakuttavat myös mietintämyssyssä. Hankkeet ovat isoja, mutta nappulaa näiden toteuttamiseen ei vielä ole. Apurahoja ja tukianomuksia pitää siis riipustaa melkoinen määrä yö pimeinä tunteina nyt, syksyllä, ensi vuonna ja aina, että edes jotain saataisiin aikaan.

Olisikos tässä nyt valitusvirttä tarpeeksi?
Viime kesäkin on jo niin helkkarin kaukana takanapäin...

Pitäkää Kikynne

Kesäkuussa päätin antaa oman panokseni hallituksen kilpaulukykysopimukseen ja päätin tehdä 6 minuuttia päivässä enemmän töitä. Minulla oli tuolloin harvinainen 3 viikon jakso, jolloin olin käytännössä katsoen kokopäivätyöläinen, joten tuona aikana sopi hyvin kokeilla Kiky-sopimuksen pitävyyttä.

Homma toimi vähän huonosti tai hyvin, miten sen nyt ottaa. 6 minuuttia päivässä ei oikein riittänyt ja vaikka kuinka yritin olla tekemättä mitään ylimääräistä, pakolliset vaan, niin nuo 1440 minuuttia tuli täyteen Juhannuksen aatonaattona.

Mihin nuo ylimääräiset ilmaiset Kiky-minuutit sitten hävisivät? Aikalailla kilpailukykyäni verottivat Adobe ja Microsoft, joiden ohjelmien päivittäminen kaikille työkoneilleni jumitti hyvää työaikaa kaikenkaikkiaan lähes parin päivän verran. Työmatkat, roudaamiset, akkujen lataamiset, työkaluhuollot sun muut pakolliset, mutta palkattomat työt veivät sitten loput. Nips naps minuutit vain hurahtivat jonnekin, mutta paraniko kilpailukykyni? 

Normaali työaika ja Kiky -minuutit päälle verottivat ainakin askelmittarin mukaan liikuntaa, puoli kiloa tuli painoa lisää per viikko. Tässä tapauksessa kilpailukykyni vain heikentyi. 

Nyt kun olen palannut taas normaaliin epänormaaliin työaikaan, olen ainakin omasta mielestäni saanut hommia paljon tehokkaammin aikaan kuin kello kaulassa. Säännöllisistä työajoista on minun työskentelytavoillani ja työssäni vain enimmäkseen riesaa.

Kiky -minuuteista ei ole myöskään tällaiselle yhden miehen huonolle yritykselle mitään hyötyä, ellei tähän saa kylkeen sovitettua jonkinlaista Kykö-sopimusta. Vasta sen jälkeen, jos voisin kyykyttää jotain köyhää tekemään ilmaiseksi näitä pakollisia rutiiniasioita, joita on vain tehtävä, minulle voisi Kiky-minuuteista olla jotain hyötyä. Jos joku tekisi pakolliset rutiinit puolestani, voisin käyttää sen ajan sitten johonkin tuottavaan työhön.

Nyt ajattelin laittaa Työhuone Impolan kiinni 19 päiväksi. Alkuvuoden viimeinen kuvauskeikka päättyy 6 tunnin 24 minuutin kuluttua ja menopaussi alkaa. Onko se lomaa vai piilotyöttömyyttä, ei sen väliä, kesämaitumet kutsuvat minua. Palkkaa ei kuitenkaan mistään tule, lomarahoja ei tipu, työttömyyskorvauksia on turha ruikuttaa, kun en edes halua hakea nyt kolmeen viikkoon mitään töitä. Ja nyt kun olen oman osuuteni Kiky-minuuteista tehnyt, niin voin nyt huoletta sanoa, että pitäkää Kikynne. Nih.

Hukkasin Kiky-minuutteja - sori siitä

Kolmas Kiky-viikko menossa. Vakaana aikomuksena on ollut seurata oman kilpailukyvyn parantumista, jos teen 6 minuuttia päivässä enemmän töitä mitä laki sallii. Viime viikolla en kyllä jaksanut tehdä yhtään merkintää, mutta jos nyt katsoisin tänä aurinkoisena 16. Kiky-päivänä, missä mennään.

Minulla on menossa nyt kolmen viikon jakso, jolloin saan palkallisia työtunteja täyteen lähes normaalisti 40 viikkotunnin verran. 7 ensimmäistä arkityöpäivää meni ihan ok, kun piti lähteä johonkin kellon kanssa.

Tosin on pakko myöntää, että viime viikon tiistaihin mennessä minulle olisi pitänyt teoriassa kerääntyä 39 minuuttia kilpailukykyä lisää, mutta olin aamulla niin väsynyt, että istuin vain työpöydän ääressä tekemättä mitään tuottavaa tai tuottamatonta lähes tuon 39 minuutin ajan. Jos olisin itseni täydellisen ankara arvioitsija, niin kyllä minä hukkasin tuona aamuna kaikki huolella keräämäni Kiky-minuuttini. Sori siitä.

Sitten viime viikon keskiviikkona, kun minun ei pitänyt lähteä mihinkään, nousin työpäivään tuntia myöhemmin eli kello 6:57. Torstaina luumuilin jo kello 7:57 saakka ja perjantaina huvitti tehdä enää vain 5 tunnin työpäivän, joten hukkasin Kiky minuutteja taas ja kokonaista 180 minuuttia. Jotka sitten tosin jouduin tekemään sunnuntaina takaisin.

Viime viikkoina on ollut sen verran kiirusta, etten ole kunnolla ehtinyt arvioida Kiky-minuuttien tuloksia. Sen verran tiedän, että teorian mukaan minulla pitäisi olla nyt tänään 71 Kikyminuuttia tehtynä, mutta käytännössä näitä palkattomia Kikyminuutteja on kahdessa ja puolessa viikossa kerääntynyt jo 997. 1440 minuutin tingistä puuttuu enää 443 minuuttia. Ihan en taida ennen Juhannusta saada vuoden tinkiä pois, mutta tuskin paljoa tulee jäämään vajaaksikaan. Ensi viikosta tulee muutenkin sitten taas normaali vajaatuntinen viikko, seuraava kokonainen työviikko minulla on vasta elokuun loppupuolella. Sinne saakka pitää mennä säännöttömästi epämääräisillä tuntitöillä ja tehtävillä ilman säännöllistä työkaikaa, säännöllisiä tuloja ja säännöllisiä Kiky-minuutteja. 

Tällaiselle yksin yrittävälle itsensä työllistäjälle ei kyllä tällaisesta Kiky-minuuteista saa muuta kuin huonon mielen, miten paljon sitä joutuu tekemään, saadakseen itsensä pysymään työelämän syrjässä edes jotenkin. Kiky-sopimus minun kaltaisille freelancereille on täysin turhaa kiusaamista, ellei tähän saada jotenkin mukaan Kykö-sopimusta mukaan, jolla pystyisin kyykyttämään jotain toista köyhää tekemään näitä pakollisia, mutta palkattomia tehtäviä pois, jotka nyt joudun tekemään itse omasta selkänahastani.

Tällä viikolla olen palannut takaisin Kiky-työmaille.
Juhannusviikon viikkorutiini on nyt tämä; 
6:57 kotitoimistossa päivän valmistelut ja juoksevien asioiden hoitamista
9:00 SEKKiin hakemaan pari SEKKiläistä mukaan
9:15 kohti Euraa
10:00 Eurassa nuorten valokuvaleiri
14:00 kohti kotia Poriin
15:03 virallinen Kikytön työaika päättyy
+ Kiky-minuutteja päivän muiden juoksevien tehtävien hoitamiseen

Sen olen myös huomannut, että suurin Kiky-minuuttien syöjä on Microsoftin tietoturvapäivitykset. Tämän viikon kurssia varten minun piti päivittää kaikki kurssikoneeni ja vaikka sen koitan kovasti tehokkaasti tehdäkin, niin kokonainen päivähän tuohon aina menee. Vaikka päivitykset periaatteessa menevät automaattisesti, niin odotteluun, korjauspäivityksiin ja korjauspäivitysten päivitysasenteluihin menee aina kokonainen mokoma Kiky-tunteja hukkaan ilman, että kukaan pyytäisi; sori siitä. 

5. Kiky -päivää Suomen hallitukselle kuuliaisena

Tänään onkin sitten jo 5. henkilökohtainen Kiky -sopimuspäiväni, jolloin toteutan kuuliaisena ja uskollisena Suomen hallitukselle omaa kilpaulukyky sopimuksen tinkiä aloittamalla työpäivän 3 minuuttia normaalia aiemmin ja tavoitteena päättää työpäivä 3 minuuttia normaalia myöhemmin, jotta saisin vuodessa nuo 1440 Kiky -tuntia vaivatta suoritettua.

Täytyy sanoa, että ei kovin hyvin mene ja minussa alkaa näkyä jo huolestuttavia Kiky -muutoksia. Viime viikkoon saakka minun herätyskelloni soi 6:00 ja nyt kun tällä viikolla olen huolellisesti valmistautunut tähän 3 minuutin työpäivän aikaistamiseen laittamalla herätyksen jo 5:45, niin minussa on tapahtunut jo huolestuttavaa laitostumista.

Olen pitkään sosiaalialalla olleena huomannut, että esimerkiksi vanhukset ja eräät vammaiset laitostuvat helposti viikossa ja kuntoutuminen tästä laitostumisesta pahimmillaan kestää kuukausitolkulla, jopa vuosia. Ihminen sopeutuu nopeasti luonteenvastaisiin toimintatapoihin, luontokatastrofeihin, päättömiinkin päätöksiin ja säännöksiin nopeasti, mutta palautumien normaaliin elämään on aina moninkertaisen työn takana. Yksi huono päätös vaikuttaa enemmän kuin 9 hyvää ja yhden huonon päätöksen korjaaminen työllistää enemmän kuin 9 hyvän tekeminen.

Alkuviikosta siis pakotin itseni heräämään Kiky -sopimuksen mukaisesti aikaisemmin ja tehokkaammin 5:45. Keskiviikosta ja varsinkin torstai-aamuna koin jo huomattavia sopeutumisvaikeuksia saada itseni toimimaan säännöllisesti 15 minuuttia normaalia aiemmin. 

Nyt perjantai aamuksi olin unohtanut laittaa kellon soimaan, mutta sen sijaan, että olisin nukkunut pommiin, heräsin katsomaan kelloa täsmälleen 5:45. Kiky -muutos on siis vaikuttanut viikossa kroppaani ja herkkään herätysmekanismiini, onko tästä enää paluuta? Onko tämä laitostuminen Kiky -sopimukseen pysyvää, kuntoudunko normi-Impolaksi enää ikinä?

Ei minun Kiky -sopimustingin kanssa mene muutenkaan kuin Strömsöössä, ei laisinkaan. Ankaran tavoitesuunnitelman mukaisesti minulla pitäisi olla nyt 27 Kiky -minuuttia tehtynä, mutta eilinenkin päivä venahti pitkäksi ja oli muutenkin oman ammattiylpeyden säilyttämisen vuoksi tehtävä muutama muukin työtehtävä pois käsistä, joten Kiky -minuutteja onkin nyt kerääntynyt tällä viikolla jo 591 yli normaalin palkallisen työajan. Tämä tarkoittaa, että minulla on ensimmäisen 5 päivän aikana 1440 minuutin tingistä enää 849 minuuttia jäljellä.

Minua on alkanut arveluttaa Kiky -sopimuksen kaikkivoipaisuus. Sen soveltaminen joihinkin ammattiryhmiin, taiteilijoille, tutkijoille, luovan työn tekijöille, omalla työllään työllistyviin, freelancereihin, yksin yrittäjiin ym. pienyrittäjiin on silkkaa orwellmaista kiusantekoa. Kilpailukyky tarkoittaa muisnaissuomen kielessä lähinnä torpparimaista ilmaistyövoiman käyttöä. Sota on rauhaa, kilpailukyky on kyky tehdä ilmaista työtä. Ja minkä ihmeen takia työtä tekevien ammattilaisten on osoitettava kykynsä, kun kyvyttömät päättäjät saavat kiusata työntekijöitä miten sattuvat. Orwellin maailma on tänään täällä.

4. Kiky -päivän hirveä moka

Viikon ja vuoden 4. Kiky -päivä on minulle kyllä enemmänkin Kitu -päivä. Tällaiselle kehäraakkityöläiselle, joka tekee säännöllisesti epäsäännöllistä työtä ja päätoimisesti sivutöitä tällainen säännöllinen työ äkkiseltään on myrkkyä kilpailukyvylleni. 

Tämä on siis 4. päivä, jolloin toimintasuunnitelmissani on normaalin 8 tunnin työpäivän lisäksi aloittaa päivä 3 minuuttia aiemmin ja lopettaa 3 minuuttia aiemmin Suomen hallituksen Kiky -sopimuksen mukaisesti.

Normaalisti herään päivän hommiin töiden mukaan. Jos on kiire, niin aloitan päivän työt joskus 6:00 jälkeen. Tällä viikolla olen siis aloittanut 5:57 tarkoituksena nostaa Suomea ja omaa kilpailukykyäni. Se, että aloitan päivän työt kello 5:57 tarkoittaa sitä, että minun on laitettava kello soimaan jo 5:45, jotta ehtisin työhuoneelleni ajoissa 5:57 valmiina päivän aherruksiin.

Tämän työviikon säännöllisyys ja Kiky -minuutit alkavat jo painaa, tänään pääsin sängystä ylös vasta 5:53. Onneksi minulla on työmatkaa sängystä työhuoneelle vain 16 askelta, joten raahauduin kyllä ajoissa Suomen kilpailukykyä nostamaan.

Toimintasuunnitelmien mukaan minulla pitäisi olla nyt 21 Kiky -minuuttia tehtynä tässä torstai-aamuna. Eilinen vauhdikas työpäivä venyi tosin 113 minuutilla joten todellisuudessa minulle on 21 minuutin sijaan kerääntynyt yhteensä jo 370 Kiky -minuuttia.

Tämän aamun väsymys kyllä sai minut taas miettimään koko Kiky -sopimuksen mielekkyyttä, kun aamulla minulle tapahtui sellainen katastrofi, että olin kyllä ladannut kahvikeittimen päälle, mutta olin unohtanut laittaa keittimen päällle. Tuon hirveän mokan vuoksi menetin kyllä monta normityöminuuttia aivan hukkaan.

Suomen kilpailukyvyn onneksi olen pienipalkkainen, eikä muutaman minuutin hukkatyöstä ja mokasta tule suurta taloudellista vahinkoa. Ajatelkaas, jos olisin hyväpalkkainen johtaja, niin tuo kahvikeitinmoka olisi maksanut satoja euroja Suomen kilpailukyvylle. Nyt meni vain minun itsetuntoni koetukselle.

Vuoden 3. Kiky -päivä

Pakko myöntää, että vuoden 3. henkilökohtaisena kilpailukykypäivänä kilpailukykyni on aivan hukassa. Olen silti ymmärtänyt, että Kiky -sopimuksessa ei ole kyse tehokkuudesta vaan työajasta. Jos oikeaa kilpailukykyäni tavoittelisin tehokkuusmittarin mukaan, niin olisin vetänyt peittoa korville ja siirtänyt herätystä ja työpäivää puolellatoista tuntia eteenpäin. Ja on vain pakko koittaa hoitaa yksi homma ennen kello 8:17, jolloin pitää viimeistään lähteä kotoa viikon työmaalle SEKKiin.

Herätyskello soi tänään 5:45, koska ankarana tavoitteena oli aloittaa työpäivänä kello 5:57, kolmea Kiky -minuuttia aiemmin kuin normaalisti.

Koitin ensin ankarasti olla miettimättä työasioita 5:45-5:57 välisenä aikana, kunnes sitten astuin 16 askeleen mittaisen aamuisen työmatkani sängystä työhuoneelle. Kone auki 5:57, joka on samalla lähtälaukaus tämän päivän työpäivälleni. 

Työkoneeni tietokone aukeaa noin 3 minuutissa, joten tällä aikaa teen pientä työhuonesiivousta ym. työaamurutiinia ja suunnittelen työpäivääni. Tänään on turha odottaa Windows tietokoneilta minkäänlaista yhteistyötä Kiky -sopimuksen kanssa, sillä eilen oli kuukauden 2. tiistai ja tänään on kaikki verkossa olevat koneet jumissa Microsoftin normaalin tietoturvapäivitysten kanssa.

Päivän ensimmäinen työtunti menee kyllä vähän harakoille ainakin, mitä Kiky -työtehokkuusmittarilla mitataan, mutta päivästä taitaa silti tulla antoisa ja tehokas. Viikon ensimmäiset kaksi päivää ollaan pääosin tehty animaatioelokuvaa, tänään on välipäivä, jolloin suunnitellaan urakalla Lukutaidon päivää ja vähän kaikkea muutakin isolla porukalla. Pitäisi vaan saada ensin muutama kotitoimistohommeli pois käsistä.

Nyt siis pois turhat Kiky -jaarlitukset vähäksi aikaa ja työteho hakuun.

Kiky -päivä N:o 2.

Eilen päätin seurata, miten minun Kiky -päivien ja tuntien kanssa on, kun tällä viikolla minullakin on lähes normaali työviikko. 

Päätin siis eilen, että aloitan nyt työpäivän 3 minuuttia normaalia aiemmin ja päätän 3 minuuttia myöhemmin, näin saan nuo hallituksen vaatimat 24 tuntia eli 1440 minuuttia pois siististi päiväjärjestyksestä kilpailukyvyn parantamiseksi vuodessa.

Eilen jouduin tekemään vielä päivän 28 Kiky -minuutin lisäksi 60 minuuttia määrittelemäni työajan ulkopuolella lisää, että sain päivän hommat jotenkin kunnialla tehtyä, kolme radio-ohjelmaa piti vääntää vääntää ja viimeistellä loppuun. Moinen tehokkuus ja kilpailukyvyn nostaminen kyllä kostautui, jouduin ottamaan kahdet päikkärit iltasella. 

Aamulla olin myös niin väsynyt, että nipin napin pääsin työpöydän ääreen tavoittelemassani ajassa kello 5:57. Vaikka aamulla olin siis päivän tavoitteessa, iltapäivällä oli palaveri, josta selvisin kotiin vasta kello 15:03. Eli 63 ylimääräistä Kiky -minuuttia tuli sitten päivällekin mittaan.

Illalla päikkäreiden jälkeen hääräsin vielä 97 Kiky -minuuttia muutaman pahasti keskeneräisen homman kanssa. 

Tavoitesuunnitelmassa oli, että kahden päivän aikana olisin parantanut Suomen kilpailukykyä 12 minuutin edestä, mutta minuutteja onkin kertynyt jo 251. Ei siis kovin hyvin minulla vielä mene, enkä ainakaan vielä ole huomannut, että kilpailukykyni olisi noussut tai että Suomi olisi vielä jotenkin hyötynyt tästä yltiöpäisestä ponnisteluistani.