Sitähän se kaikki on...

Sitähän se kaikki on, pakkaamista purkamista pakkaamista vaan... 

Aloitin pienen kesätauon jälkeen Työhuone Impolassa pienen työseurantajakson, joka näyttää päättyvän 30.7. torstaihin, kun omat ja työkulkupäivät alkoivat. Vaikka ole pitkään tiennyt, että normi elonkorjuun ajan työrupeamahan tässä taas oli tulossa, viikko tuhnuttamista, orastavan työinnon laannuttua epätoivoisen työmäärän kaatuessa ensimmäisen työviikon aikana päälle piti vaan luovuttaa. 

Heinäkuun viimeisenä päivänä pakkasin Työhuone Impolan tärkeimmät keskeneräiset työt autoon ja pakenin mökille, jossa sain aikaiseksi tietenkin vielä vähemmän kuin työhuoneella. 

Soittopelit pakattu elonkorjuun menoja ajatellen

Ihan ei tässä vaiheessa elämää, kun pitäisi taas alkaa suunnittelemaan, mitä lopputyöuralla sitä enää ehtii tekemään, ei ole taas ihan oikeaa vapaata eikä oikeaa työelämää. Jossain epämääräisyyden rajamailla sitä tulee vapaa-ajatkin vietettyä akkuja ladatessa.

Hukkasin siis taas osittain viikon etsikkoaikani, jolloin olisi saanut syksyn suunnitelma ja paperit järjestykseen sekä työhuoneeni siivottua. 

Viikonlopun mökkipakkauksia purkaessa piti pakata editointikalusto Rauman editointipajaa varten 3.8. Puolet tuotantokalustosta ja varsinkin pienistä adaptereista sun muista oli tietenkin taas toivottamasti hukassa, mutta selvisin sentään suht´koht´ mallikkaasti editointopajan läpi.

Syvärauman editointipaja

4.-6.8. oli Osallisuus teatterin musiikki- ja teatterileiri, joten Rauman kamoja purkaessa piti pakata teatterileirin musiikki-, teatteri- ja ruokakamat sekä omat henkilökohtaiset yöpymiskamat päälle.

Suurin piirtein kaikki leirikamat valmiina purkamiseen

7.8. meni taas siivotessa ja purkaessa teatterileirin kamat sekä pakata omat viikonloppukamat jonnekin.

Minun työssä tyypillistä on, että kun yhden homman saa pois käsistä, niin kaksi uutta putkahtaa tilalle. Kun sain teatterileirin kamat purettua, piti alkaa pakkaamaan Ahlaisten Luova lavaleirin elokuvakamoja ja Osallisuus teatterin Porinavirus esityskamoja.

Porinaviruskin on nyt pakattu ja purku odottaa

Arvatkaas muuten mitä nyt teen? Puran Ahlaisten leirin ja Osallisuus teatteri esityskamoja sekä pakkaan Merikarvian elokuvaleirin kamoja. Viime viikolla minulla oli 67 tunnin ja 31 minuutin mittainen työviikko, ja tästä viikosta näyttää tulevan saman mittainen.

Pikkuisen tässä vaiheessa elämää jo ajatukset ovat purkamassa tulevaa leiriä ja pakkaamassa viikonlopun mökkikamoja.

Sillä sitähän tämän kaikki on pakkaamista purkamista pakkaamista vaan.

Laiskottelupäivä työhuoneella

Tänään 10.8. on kansainvälinen laiskottelupäivä eli Lazy Day. Eikös se ole niin, että vain laiskat töitään luettelee, joten laiskottelen tässä perjantaityöpäivän päätteeksi vähän luetellen, mitä on työmaailmassa tekeillä.

Eipä tässä nyt mitään niin ihmeellistä, Taiken tuella tässä puolipäivätyöläisenä ja puolipäivätyöttömänä suunnittelen elonkorjuuta ja syksyn sadonkorjuuta. Jotain pientä leivänsärpimeksikin koitan häärätä, saisi sen toisenkin puolikkaan kokopäiväelannosta jotenkin täytettyä.

Aamupäivä tänään meni yhtä koulutusvideota tehdessä ja rutiiniasioita häärätessä. Blue Sea Film Festivaalien SEKKin ja omat järjestelyt vievät normaalin elokuun verran työtunteja, jotka nekin ovat kasaantuneet minulle, kun kaikki SEKKiläiset ovat pakkolomilla. 

Editointilistalla on 20 keskeneräistä lyhytelokuvaa, joista suurimman osan deadlineistä on 24.8. Blue Sea Film Festivaaleilla. Toistaiseksi en ole saanut aikaan muuta kuin editointiähkyn, muita menoja ja tehtäviä on niin paljon, ettei tehdyksi saa. Kivirekiviikkoja siis edessä koko mokoma ja vapaapäivät on toistaiseksi peruttu.

Huomenna on editointipaja Turussa, josko sitten saisin itsestäni ja Turun ryhmästä sen verran irti, että jotain valmistakin syntyisi.

18.8. pitäisi järjestää Me Itse kokemusasiantuntija koulutusta SEKKiin. Sinne olisi tulossa 16 meikäläistä plus muutama avustaja ja ohjaaja, joiden logistiikkaongelmia on tullut ratkottua koko mokoma.

Syksyn 12 MEKA TV mediakurssin markkinointia ja järjestelyjä on tullut väännettyä. Koulutuslaitteisto alkaa olla huollettua ja kunnossa, vielä kun ohjaajan pää saadaan toimimaan, niin hyvä.

Matkareitti elokuussa on mennyt ja menee mukavasti reittiä Rauma-Merikarvia-Huittinen-Rauma-Pori-Turku-Rauma-Pori-Huittinen-Eurajoki-Rauma-Pori-Rauma-Pori. Kotimaakunnassa siis häärätään.

Blue Sea Film Festivaaleilla ollaan tänä vuonna kaksi päivää, 24.8. normikolme elokuvaesitysta ja lauantain 25.8. olisi keskustelutilaisuus. Tänä vuonna festivaalien toisena pääteemana on erityisryhmien omaehtoinen elokuvatoiminta, joten panostusta on tavallista enemmän tänä vuonna.

Elokuun viimeisenä viikkona taitaakin sitten olla palaveria palaverien päälle sekä järjestelyitä järjestelyiden päälle, jotta syksy sävelet lähtisivät asiallisesti suunnitelmien mukaan käyntiin.

Yksi lasten ja nuorten leiri olisi tulossa syyskuun alussa ja Eurajoen Sydänmaalla viritellään muistelupiirin elokuvaprojektia. Sitten syyskuussa käynnistyy Kankaanpään meikäläisten toiminta, Osallisuus teatteri jatkuu, Nakkilan elokuvapiiri, Tekunkorven elokuvapiiri, Eurajoen elokuvaryhmä, Kaunummen elokuvapiiri, Ruskilan muistelupiiri, Harjavallan meikäläiset, Huittisten meikäläiset ja Merikarvian elokuvapiiri aloittavat syksyn toimintansa kukin vuorollansa.

Isoimpia urakoita on #osallistun viikon toiminta lokakuun ensimmäisellä viikolla, mihin kaikki MEKA TV ja Satakunnan meikäläisten mediaryhmät osallistuvat.

#osallistun viikon jälkeen aletaan sitten hieromaan Osallisuus teatterin syksyn näytelmää tosissaan, aletaan kaksin käsin järjestää valtakunnallista Me Itse päivää Poriin 17.-18.11. sekä järjestellään toimintaa koko kehitysvammmaisten viikon ajaksi että viikon valtakunnallista päätapahtumaa Osallisuuden ytimessä teatteri- ja elokuvaseminaaria 4.12.2018.

Jokunen tilaustyö ja palaverikin tulee varmaan hoidettua syksyn mittaan muiden rutiinijuttujen lisäksi. Ja sitten tässä laiskotellen töitään luetteloinnin ohessa pitäisi keksiä, mistä löytäisi ensi vuodeksi jostain töitä, kun laiskana ihmisenä en millään viitsisi pelleillä minkään typerän aktiivimallin kanssa. Ensi vuotta suunnitellaan taas tyhjän päälle ja varmaa ensi vuoden töistä on vain epävarmuus.

Tyhjäkäyntiä työhuoneella

Eipä lähde tänään työpäivä työhuoneella eikä Impolan äijän pää millään nyt käyntiin, eipä ei, ei niin millään. Elokorjuukauden alku on näemmä ottanut vähän voimille, työhuoneelle tulee kapea polku kaikkien kuvauskalustojen ja muiden mediaromujen läpi, joten vähän siivotakin vissiin tarttis tänä akunlataus- ihmettely-, laskutus-, järjestely- ja suunnittelupäivänä.

Olen koittanut aamusarastuksesta lähtien saada jotain tolkkua taas työelämään, missäs sitä taas oikein mennään. Microsoftin ja Adoben päivitykset takaavat sen, ettei aivan tyhjänkäyntiä tarvitse pitää. Alkukuukausi oli kyllä siitä poikkeuksellinen, että kaikki tietokoneet lähtivät kesätauon jälkeen hyvin käyntiin ja olivat toimintavalmiita, mutta elokuun toinen tiistai teki tilanteen taas normaaliksi takkuamiseksi.

Syyskauden alku on lähtenyt kohtuu vauhdilla eteenpäin, sekavasti, kuten normaalisti, jotkut asiat etenevät ja jotkut ei, roikkumista ja odottelua, että jotain tapahtuisi.

Kaksi lyhytkurssia on takana ja kolmas on meneillään. Blue Sea Film Festivaaleille väännettiin editointimyllystä 10 ensi-iltaa, Syksyn kursseja ja tapahtumia ollaan vasemmalla kädellä suunniteltu ja järjestelty, mitä on ehtinyt.

Työlista on pysynyt jotenkin kurissa noin 112 loppuvuoden tehtävän kanssa, josta editointilista on kutistunut 38 lyhytelokuvan mittaiseksi.

Näillä näkymin kansalaisopistot, muutama lyhytkurssi, yksi apuraha ja jokunen tilaustyö työllistävät minua riittävästä joulukuun 7. päivään saakka, jonka jälkeen on näillä näkymin tiedossa taas kuukauden palkaton ja korvaukseton pakkoloma. Alkuvuoden huushollin putkiremppa, kesän kolmen viikon palkaton ja korvaukseton pakkoloma, rikkoutunut jääkaappi ja auton pakoputken korjaaminen on vetänyt Sipilä-puskurini aika kuiviin, muttei tässä mitään niin erinomaista hätää ole. Jotenkin tästä taas selvitään tämä loppuvuosi.

Koulutus- ja tuotantokalusto on hyvässä mallissa. Muutaman otsarypyn aiheuttaa tieto siitä, että editointilaitteisto toimii jo vähän yliajalla ja parasta ennen päiväyksen jälkitilassa, mutta toimii hyvin ja tarkoituksenmukaisesti. Silti pitää varautua siihen, että uuden editointilaitteiston hankkiminen tulee eteen minä päivänä tahansa.

Kuvaus- ja äänityslaitteisto on tiptop. Se toimii koulutuskäytössä erinomaisesti. Tuotantokameralle ei ole tänä vuonna paljoakaan hommia löytynyt, se on kyllä ollut tilaustöiden vähyyden vuoksi aika vähällä käytöllä viimeisen vuoden ajan, mutta kunnossa on ja heti valmiina lähtöön tarvittaessa.

Allakka alkaa olla kuin pakanamaan kartta tai emmental juusto, jossa on vielä reikiä enemmän kuin juustoa. Muutaman kurssin täytyisi vielä saada sinne mahtumaan, mutta kahta peräkkäistä allakasta tyhjää päivää on vaikea enää löytää. Loppuvuodeksi on tiedossa 3 kpl kokopäiväpalkkatyötä ja loput onkin sitten 2-5 tunnin sirpalehommia kutakuinkin 6 päivänä viikossa. Muutama kokopäiväinen apurahapäivä on onneksi vielä tekemättä, joten saan kyllä itse itselleni määräämät tehtävät tehtyä.  

Tästä eteenpäin on nyt sitten tiedossa Radio Valo lyhytkurssia Nokialla ja jossain muualla, Me Itse kurssitusta Riihimäellä, Rovaniemellä ja jossain kolmannessa paikassa vielä, 1 kpl kuvauskeikkaa Hämeenkyrössä, pajapäivä Helsingissä ja pari muuta tilaustyötä. Ahlaste tuupi jatkanee torstaisin.

Iso vääntö on järjestää 8.9.2016 valtakunnallinen lukutaitopäivä Poriin. 

Toinen iso vääntö on vammaisten teemaviikon tapahtuma. Kahden valtakunnallisen tapahtuman järjestäminen pikkurahoituksella ja liian pienillä resursseilla on välillä kyllä aika tuskaista vääntöä, mutta minkäs teet, eteenpäin on mentävä.

Satakunnan kansalaisopistoissa alkaa 8 kurssia viidessä eri opistossa. Tämä on hyvä asia, Satakunnan meikäläisten vaikuttamistoiminta on näin turvattua.

Ensi vuoden isot hankkeet nakuttavat myös mietintämyssyssä. Hankkeet ovat isoja, mutta nappulaa näiden toteuttamiseen ei vielä ole. Apurahoja ja tukianomuksia pitää siis riipustaa melkoinen määrä yö pimeinä tunteina nyt, syksyllä, ensi vuonna ja aina, että edes jotain saataisiin aikaan.

Olisikos tässä nyt valitusvirttä tarpeeksi?
Viime kesäkin on jo niin helkkarin kaukana takanapäin...