Täytyy sanoa, että ei kovin hyvin mene ja minussa alkaa näkyä jo huolestuttavia Kiky -muutoksia. Viime viikkoon saakka minun herätyskelloni soi 6:00 ja nyt kun tällä viikolla olen huolellisesti valmistautunut tähän 3 minuutin työpäivän aikaistamiseen laittamalla herätyksen jo 5:45, niin minussa on tapahtunut jo huolestuttavaa laitostumista.
Olen pitkään sosiaalialalla olleena huomannut, että esimerkiksi vanhukset ja eräät vammaiset laitostuvat helposti viikossa ja kuntoutuminen tästä laitostumisesta pahimmillaan kestää kuukausitolkulla, jopa vuosia. Ihminen sopeutuu nopeasti luonteenvastaisiin toimintatapoihin, luontokatastrofeihin, päättömiinkin päätöksiin ja säännöksiin nopeasti, mutta palautumien normaaliin elämään on aina moninkertaisen työn takana. Yksi huono päätös vaikuttaa enemmän kuin 9 hyvää ja yhden huonon päätöksen korjaaminen työllistää enemmän kuin 9 hyvän tekeminen.
Alkuviikosta siis pakotin itseni heräämään Kiky -sopimuksen mukaisesti aikaisemmin ja tehokkaammin 5:45. Keskiviikosta ja varsinkin torstai-aamuna koin jo huomattavia sopeutumisvaikeuksia saada itseni toimimaan säännöllisesti 15 minuuttia normaalia aiemmin.
Nyt perjantai aamuksi olin unohtanut laittaa kellon soimaan, mutta sen sijaan, että olisin nukkunut pommiin, heräsin katsomaan kelloa täsmälleen 5:45. Kiky -muutos on siis vaikuttanut viikossa kroppaani ja herkkään herätysmekanismiini, onko tästä enää paluuta? Onko tämä laitostuminen Kiky -sopimukseen pysyvää, kuntoudunko normi-Impolaksi enää ikinä?
Ei minun Kiky -sopimustingin kanssa mene muutenkaan kuin Strömsöössä, ei laisinkaan. Ankaran tavoitesuunnitelman mukaisesti minulla pitäisi olla nyt 27 Kiky -minuuttia tehtynä, mutta eilinenkin päivä venahti pitkäksi ja oli muutenkin oman ammattiylpeyden säilyttämisen vuoksi tehtävä muutama muukin työtehtävä pois käsistä, joten Kiky -minuutteja onkin nyt kerääntynyt tällä viikolla jo 591 yli normaalin palkallisen työajan. Tämä tarkoittaa, että minulla on ensimmäisen 5 päivän aikana 1440 minuutin tingistä enää 849 minuuttia jäljellä.
Minua on alkanut arveluttaa Kiky -sopimuksen kaikkivoipaisuus. Sen soveltaminen joihinkin ammattiryhmiin, taiteilijoille, tutkijoille, luovan työn tekijöille, omalla työllään työllistyviin, freelancereihin, yksin yrittäjiin ym. pienyrittäjiin on silkkaa orwellmaista kiusantekoa. Kilpailukyky tarkoittaa muisnaissuomen kielessä lähinnä torpparimaista ilmaistyövoiman käyttöä. Sota on rauhaa, kilpailukyky on kyky tehdä ilmaista työtä. Ja minkä ihmeen takia työtä tekevien ammattilaisten on osoitettava kykynsä, kun kyvyttömät päättäjät saavat kiusata työntekijöitä miten sattuvat. Orwellin maailma on tänään täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti