Mediataitoviikon 2024 maanantai

Tällä viikolla alkoi Mediataitoviikko ja on aika vähän tutkia, mitä mediaa täällä Työhuone Impolassa pyörii. Tämä on viimeinen Mediataitoviikko, mihin minä henkilökohtaisesti osallistun työelämässä, joten samalla tämä on vähän tällaista luopumisen aikaakin samalla, kun koittaa rakentaa jonkinnäköistä hyvää elämää itselle ja porukoille, joten kanssa on hyvä tehdä töitä ja koittaa epätoivoisesti parantaa oman median avulla edes hieman tätä matoista maailmaa.

Mukana mediassa

Aamulla näin jo unta Mediataitoviikosta. En ole kovinkaan paljoa valmistellut viikkoa, kun ei siitä mitään palkkaakaan saa, mutta jotain sentään. Ainakin unissani. 

Tällä viikolla vedän kansalaisopistoissa kuutta erityisryhmien elokuva-ja mediaryhmää sekä yhtä lasten ja nuorten elokuvapiiriä. Nämä vapaan sivistystyön 16 palkallisen työtunnin lisäksi joudun tekemään tällä viikossa todennäköisesti saman verran vapaaehtoistyötunteja erilaisissa palavereissa, oppituntien valmisteluissa, apuraha hakemuksissa, koulutussuunnittelussa, koulutuskamojen laitteistohuollossa, pakkaamisessa ja purkamisessa, kurssien elokuvien ja kirjotusten editoinnissa ja julkaisemisissa. Jokuseen editointityöhön on varattu pieniä avustuksia, mutta ei sekään kunnolla leivälle lyö. Apurahapäätöksiä odotellessa mennään nollabudjetilla nollatyösopimuksilla pääasiassa sekä vapaaehtoisivoimin.

Tällä viikolla 10.2. täyttää KeViKe/MEKA TV 32, vuotta ja pari vuotta sitten uhkasin, että jos tähän mennessä ei ole löytynyt työlle jatkajaa tai jatkomahdollisuuksia, niin sitten ajetaan koko toiminta alas. Tällä tai ensi viikolla sitten todennäköisesti ratkeaa, alkaako uusi HYVÄ ELÄMÄ hanke ja millaisena vai alkaako toiminnan saattohoito.

Yhden rahahakemuksen vielä aion työlleni tehdä. Tai ehkä vielä toisenkin. Toiminnan siirtäminen uusille mahdollisille toimijoille ja jatkuminen uusin voimin vaatii vielä ison työn. Tuota työtä olen kyllä jo vasemmalla kädellä koittanut viime vuosina tehdäkin, mutta savotta liian vähillä resursseilla on toivoton. Jotenkin haluaisin viedä työni päätökseen jollakin tapaa näyttävästi, ja jos se ei onnistu, niin ehkä pitää vielä yksi apuraha hakemus tehdä, jotta saisin ison roskalavan, minne heittää koko 4 vuosikymmenen ajan Työhuoneeseen ja varastoihin kerääntyneet mediaromut ja arkistot pois silmistä.

Tällä viikolla siis jokaisen ryhmäni kanssa pohditaan mediaa, mitä se on ja mikä merkitys sillä on meille kaikille. Viikon teema sopii hyvin Sivistyksen teemavuoteen ja kaikkien ryhmien HYVÄ ELÄMÄ -yhteishankkeen pohdintaan.

Minun mediaviikkoni alkoi siis unilla kello kuusi, pientä toivoa on, mutta katsotaan nyt vääntääkö todellisuus ne painajaisiksi vai onko meikäläisillä vielä pientä toivoa.

Oma mediaviikko alkoi Uutisikkunan tekstien lukemisella, sitten YLEn uutisten katsomisella. Elämänkumppani kun nukkuu aamuisin pidempään, minä kuulovammaisena ihmisenä en halua huudattaa televisiota, joten katson uutisen yleensä kuulovammaisten tekstitysten kautta. 

Toinen hyvin tärkeä mediaväline on tietysti Mockamaster. Pitäähän ajatukset saada kulkemaan, eihän medialla ilman ajatuksia ole mitään merkitystä.

Päivä jatkuu, kun suunnittelen päivää ja tutkin työ- ja tehtävälistaa. Kaikki työni liittyy tavalla tai toisella kouluttamiseen ja vapaaseen sivistystyöhön, joten työlistassa on tänään tälle päivälle sellaiset normaalit 51 keskeneräistä tehtävää 90 tehtävän listassa. Muutaman kymmenen tehtävää pitää merkitä tälle päivälle taas keskeneräisiksi ja siirtää ne jonnekin hamaan tulevaisuuteen, jotta pystyn ne muutamat pakolliset hoitamaan tänään.

Sitten kaivoin tämä Työhuone Impolan blogin jostain 4 vuoden takaa, ajatettelin vähän kirjata muistiin, mitä tällä viikossa täällä tapahtuu. Työhuoneessa on täydellinen kaaos, kun on jonkin sortin uudelleen järjestelyt menossa, kun kotiin asennetaan valokuitukaapeli ja Työhuoneessa oli pakko sen vuoksi tehdä isoja järjestelymuutoksia.

Päivä jatkuu puoli yhdeksältä aamupalaverilla työparin kanssa, jolloin katsotaan mitä viikko tuo tullessa, sitten mennään Ojantielle vetämään Somevaikuttamisen kurssia.

Päivä jatkuu SEKKissä iltapäivällä ja kello 14 jälkeen joskus jatkuu kaaoksen selvittely ja päivän mediatuotosten editointi täällä työhuoneella. Tämä aamupuuhista ja siitä, miten minun Mediataitoviikko alkoi.

Ojantien somevaikuttamisen kurssi erityisryhmille ja ohjaajille

Iltapäivällä 14:00 jälkeen

2 oikean palkallisen työtunnin Ojantien Somevaikuttamisen Otsolan kurssin jälkeen häärättiin työparini Tiian kanssa Satakunnan Elävän Kuvan Keskuksen työhuoneessa. Saatiin viikkomenu julki ja käytiin läpi keskeneräiset asiat ja murehdittiin tulevaisuutta.

Kotityöhuoneessa taas tavanomaiset opistopäiväkirjat ja paperit ajan tasalle, koulutuskamojen purku autosta ja niin edelleen.

Jk. 6.2.

Illalla en jaksanut edistää palkattomasti mitään mediataitoviikkoon liittyvää asiaa, vaikka työlistassa oli kymmenkunta asiaa, mitä pitäisi tällä viikolla edistää. Illalla erehdyin katsomaan sähköpostia ja huonoja uutisia sieltäkin tuli lisää, joten tästä lamaantuneena siirryin tuottavasta mediantuottajasta hyödyttömäksi median vastaanottajaksi.

Sitähän se kaikki on...

Sitähän se kaikki on, pakkaamista purkamista pakkaamista vaan... 

Aloitin pienen kesätauon jälkeen Työhuone Impolassa pienen työseurantajakson, joka näyttää päättyvän 30.7. torstaihin, kun omat ja työkulkupäivät alkoivat. Vaikka ole pitkään tiennyt, että normi elonkorjuun ajan työrupeamahan tässä taas oli tulossa, viikko tuhnuttamista, orastavan työinnon laannuttua epätoivoisen työmäärän kaatuessa ensimmäisen työviikon aikana päälle piti vaan luovuttaa. 

Heinäkuun viimeisenä päivänä pakkasin Työhuone Impolan tärkeimmät keskeneräiset työt autoon ja pakenin mökille, jossa sain aikaiseksi tietenkin vielä vähemmän kuin työhuoneella. 

Soittopelit pakattu elonkorjuun menoja ajatellen

Ihan ei tässä vaiheessa elämää, kun pitäisi taas alkaa suunnittelemaan, mitä lopputyöuralla sitä enää ehtii tekemään, ei ole taas ihan oikeaa vapaata eikä oikeaa työelämää. Jossain epämääräisyyden rajamailla sitä tulee vapaa-ajatkin vietettyä akkuja ladatessa.

Hukkasin siis taas osittain viikon etsikkoaikani, jolloin olisi saanut syksyn suunnitelma ja paperit järjestykseen sekä työhuoneeni siivottua. 

Viikonlopun mökkipakkauksia purkaessa piti pakata editointikalusto Rauman editointipajaa varten 3.8. Puolet tuotantokalustosta ja varsinkin pienistä adaptereista sun muista oli tietenkin taas toivottamasti hukassa, mutta selvisin sentään suht´koht´ mallikkaasti editointopajan läpi.

Syvärauman editointipaja

4.-6.8. oli Osallisuus teatterin musiikki- ja teatterileiri, joten Rauman kamoja purkaessa piti pakata teatterileirin musiikki-, teatteri- ja ruokakamat sekä omat henkilökohtaiset yöpymiskamat päälle.

Suurin piirtein kaikki leirikamat valmiina purkamiseen

7.8. meni taas siivotessa ja purkaessa teatterileirin kamat sekä pakata omat viikonloppukamat jonnekin.

Minun työssä tyypillistä on, että kun yhden homman saa pois käsistä, niin kaksi uutta putkahtaa tilalle. Kun sain teatterileirin kamat purettua, piti alkaa pakkaamaan Ahlaisten Luova lavaleirin elokuvakamoja ja Osallisuus teatterin Porinavirus esityskamoja.

Porinaviruskin on nyt pakattu ja purku odottaa

Arvatkaas muuten mitä nyt teen? Puran Ahlaisten leirin ja Osallisuus teatteri esityskamoja sekä pakkaan Merikarvian elokuvaleirin kamoja. Viime viikolla minulla oli 67 tunnin ja 31 minuutin mittainen työviikko, ja tästä viikosta näyttää tulevan saman mittainen.

Pikkuisen tässä vaiheessa elämää jo ajatukset ovat purkamassa tulevaa leiriä ja pakkaamassa viikonlopun mökkikamoja.

Sillä sitähän tämän kaikki on pakkaamista purkamista pakkaamista vaan.

Kesätauon jälkeinen torstai on epätoivoa täynnä

4. kesätauon jälkeinen työseurantapäivä. Eilinen päivä meni tuhnuttamiseksi, joten eilisenkin hommiin tarttis tänään tämän päivän hommien lisäksi saada otetta. Kovana tavoitteena ollut 40 tunnin työviikko 1100 arkistointihankkeen kanssa karkaa auttamatta, vasta muutaman tunnin olen tätä ehtinyt edistää tätä hommaa muiden päällekäyneiden palkattomien työasioiden vuoksi.

Kokolailla pientä tuotantosälää on edelleen hukassa samoin kuin ajatus, mistä tästä oikein aloittaisi. Sen sijaan, että asiat selkeytyisi, epätoivo keskeneräisten työhommelien kanssa kasvaa päivä päivältä.

Mistäs tässä nyt aloittaisi tämänkin epätoivoisen torstain?

Eilen tyhjäkäyntisenä keskiviikkona jaksoin riehua epämääräisen tehokkaasti työaikalaskurin mukaan 5 tuntia ja 39 minuuttia.

Aamupäivällä meni pari palkatonta tehokasta työtuntia syksyn allakkaa, opetussuunnitelmia ja aikatauluja vääntäessä. Odotettavissa on yltiöpäisen optimisminkin mukaan vaikea syksy, jos kaikki menee suht´koht hyvin, niin tulee hyvin vaikea syksy, mutta jos uusi koronaseisakki tulee, niin sitten taitaa tämän Impolan työelämä ja koko helkkarin TAITEESTA TYÖTÄ 5 vuotissuunnitelma ja kaikki muukin MEKA TV toiminta olla tässä.

Päivällä jaksoin pari tuntia järjestellä ja markkinoida Osallisuus teatterin HAPPY HOUR metsäkeikkaa. Mainos tuli tehtyä, ohjelmaa suunnitelua ja postia vingutettua. Jos kaikki menee putkeen, niin luultavasti tiedossa on meikäläisten hienoin tapahtuma tänä vuonna toistaiseksi.

Sitten väsähdin tähän kaikkeen sekasotkuun ja epävarmojen suunnitelmien sekä tapahtumien värkkäämiseen. Yöllä sitten taas jaksoin hieman asennella uusimpaan tehokoneeseen käyttöohjelmia, joilla pystyn edistämään 1100 satakuntalaista yhteisöelokuvaa -arkistointihanketta missä vaan. Tämä viikko olisi vielä aikaa käyttää epämääräisen järjestyksen luomiseen sitä ajatellen, että seuraavat kaksi viikkoa mennään hippulat vinkuen pitkin maakuntaa taas editointipajojen ja kolmen leirin kanssa. Tällä hetkellä joudun suunnittelemaan, järjestelemään ja vetämään näemmä kaikki leirit yksin yhdessä osallistujien kanssa. Normijärjestelyiden lisäksi koronalisä aiheuttaa koko ajan tälle hepulle kokolailla lisää harmaita hiuksia.

Työaikalaskuri päälle kello 8:00

Vaikka työaikalaskurin tänä epätoivoisena torstaina lykkäsin päälle tasan kello 8:00, niin nyt en ole vieläkään 10:33 päässyt päivän hommiin enkä ole avannut päivän työ- ja tehtäväkirjaa laisinkaan. Työn alla on tosin ollut kaksi HPNN laulua, joiden pitäisi olla harjoituskunnossa ensi viikon tiistaina. Muutamia muitakin epämääräisiä kiireettömiä humputuksia tein, järjestelin tulevia leiriasioita, asentelin lisää ohjelmia työkoneeseen, tein kuvasiivousta ja nyt koitan aloittaa työpäivää uudelleen sen mukaiseksi, mistä minun oikeasti pitäisi saada korvausta menetetystä vapaa-ajastani.

Katsotaanpas sitten. miten tämän epätoivoisen torstain tehtäväkirja koittaa minun työelämääni määrätä tänään.

72 tehtävän työlistaan tälle päivälle on kerääntynyt ja siirtynyt edellisiltä työpäiviltä 33 käsiteltävää työtehtävää, joten olkoon nämä aamupäivän työseurantapulinat tässä.

Tyhjäkäynnillä keskiviikkoon

3. kesätauon jälkeinen työpäivä alkaa tyhjänkäynnillä, kone hurisee, mutta mihin sitä oikein ryhtyisi? Eilen uskalsin avata työ- ja tehtävälistan, jossa olikin sitten odottamassa kesätauon loppumista 74 tehtävää, joista 44 piti käsitellä hetinmiten. Sain eilen loistavasti siirrettyä 12 tehtävää tälle päivälle, joten eiliselle ei jäänyt kuin 32 tehtävää, joista sain onnistuneesti käsiteltyä 28. 

Varsin tyytyväinen oli siihen, että sain 1128 tuottamaani yhteisöelokuvaa raakattua samalle listalle, joten tästä tuo arkistointihanke sitten kunnolla alkaa, kun alkaa metsästää noita listassa olevia juttuja herra ties mistä.

Arkistointihanke alkakoon, työkalut on kunnossa

Tänään on tarkoitus järjestellä muun työn ohessa taas arkistoa siihen malliin, että sitä on taas helpompi järjestellä ja jopa löytääkin jostain jotain. Alkaisiko purkaa 72 tehtävän työlistaa, jossa on tälle päivälle siirretty 31 keskeneräistä hommelia, alkaisiko siivoamaan 145717 valokuvan arkistoa, lähtisikö raakaamaan 30 vuoden aikana kerääntynytta paperiarkistoa, setvisikö 1066 setvimätöntä sähköpostia, jatkaisiko 1128 elokuvan arkistointia, laittaisiko ensin 106 kiintolevyä jotenkin järjestykseen vai menisikö takaisin maate. Kieltämättä viimeisin vaihtoehto kiehtoo eniten.

Työaikalaskurin laitoin päälle kello 8:31. Pakko myöntää, että työpäivän ensimmäisen tunti ja 2 minuuttia olen melkoisen lahjakkaasti saanut kulumaan saamatta mitään aikaan. Eiköhän tämä tästä taas jotenkin tyhjäkäynnilläkin edisty mietintämyssy syvällä päässä ja silmillä.

Kesätauon jälkeinen tiistai on viikonpäivistä julmin

Kesätauon jälkeinen toinen työpäivä on kuin olisi toinen maanantai. Työviikon ensimmäisenä maanantaina jaksoin riehua työasioita suunnitellun 8 tunnin sijaan vain 6 tuntia ja 13 minuuttia työlaskurin mukaan. 

Eilen kesätauon jälkeisenä ensimmäisenä työpäivänä en uskaltanut avata Työkirjaa laisinkaan, vaan tein asioita siinä järjestyksessä, mitä eteen putkahti. Ja meni se päivä niinkin, yhtään ei tarvinnut ponnistella sen ihmetyksen kanssa, mitä tekisi, vaan työasiat vyöryivät päälle ihan luonnostaan pinnistelemättä.

Työasiat vyöryvät päälle ihan luonnostaan pinnistelemättä

Jatketaanpas eilen aloittamaani työseurantaa taas. Tänään on taas normaali kesätauon jälkeinen toinen aloituspäivä, joten jotenkin sitä on vain enimmäkseen tyytymätön eilisen päivän saldoon, vaikka asiat etenivät leveällä rintamalla. Ehkäpä siinä se vika, liian paljon asioita, jotta mitään olisi saanut valmiiksi. 

Eilinen työpäivä taisi sirpaloitua jo senkin vuoksi, että vaikka tyypilliseen kesätauon jälkeiseen elämään koitin laskeutua matalalla profiililla, olin jonkin sortin kontaktissa 16 eri yhteystyökumppanin kanssa. Yleensä heinäkuu on mukava kuukausi tehdä hommia, kun muut ovat lomilla, mutta nyt tuntuu, että koronaepidemian jälkeen kaikki ovat lähtökuopissaan tekemään vaikka mitä.

Tiistaina 28.7.2020 työaikalaskuri räpsähti käyntiin kello 7:27

Olen viimeksi avannut työ- ja tehtäväkirjan 8.7., joten parikymmentä päivää on mennyt siitä, kun viimeksi olen tehnyt rutiiniasioita tehtävälistan mukaan. Henkilökohtaista sometaukoakin on tullut pidettyä pari viikkoa.

Tehtäväkirja on siis jumittunut päivään 8.7. ja ensimmäinen tehtävämerkintä oli 9.7. merkitty kesätauko. Muutama tehtävä oli tuossa kesätauon aikana tehtävänä, mutta suunnitelluista 18 taukopäivistä pystyin pitämään 14 taukopäivää, mikä lienee kohtuullisen hyvä saavutus. Kesätauolla piti hoitaa yksi teatterikuvaus, yhden lyhärin editointi ja julkaisu sekä muutama järjestelyasia, jotka veivät ajatuksia pariksi päivää pois kesätauon normilaiskottelusta.

Sitten tehtäväkirjan kimppuun. Ensimmäisenä tehtävänä on allakkapäivitykset ja kesätauon pyyhkiminen pois päiväjärjestyksestä. Ensimmäinen karkea raakaus kertoo, että loppuvuonna olisi 74 työtehtävää, joista 44 pitäisi käsitellä tänään. Tai sitten päättää, mitä näistä tehtävistä voisi siirtää jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Tehtävälista on myös hieman puutteellinen, sillä siihen on merkitty vain kevät- ja kesäkauden keskeneräiset hommelit, joten syksyn tehtävälistaus puuttuu vielä pääosin. 

Toisena tehtävänä on siis siirtää kaikki vähemmän tärkeät työtehtävät vähintään huomiseen. Siirsin kaikki keskeneräiset editointityöt huomiselle ja siivosin pois yhden tehdyn tehtävän. Nyt tälle päivälle on enää vain 32 tehtävää, joten hommiin hommiin hommiin sitten vaan. 

Ennusteiden ja ennakkosuunnitelmien mukaan minun pitäisi ehtiä tänään tekemään allakkapäivityksiä, vastaamaan sähköposteihin, tekemään backupit työ- ja kotikoneisiin, päivittämään kotisivut, setvimään päivän paperit, siivoamaan työpöytää, jatkamaan arkistointihommaa, säveltämään vähintään yhden laulun, päivittämään syksyn opistokurssisuunnitelmat, pitämään teatteripalaveria ja hakemaan Vihreän teatterin kirppikseltä Osallisuus teatterille teatteriasusteita, setvimään päivän työpöydän, julkaisemaan vähintään kaksi blogia, jatkamaan iänikuista nettisiivousta, tarkistaa tuotantokaluston kuntoa ja kameroiden latauksia, setviä onnettomia raha-asioita sekä laskuja, järjestää seuraavien viikkojen leiriasioita, järjestämään kahta #rakkaudellaporilaisille tapahtumaa, suunnittelemalla 1100 satakuntalaista elokuvaa -hankkeen markkinointia arkistoinnin ohessa, jatkaa kevätsiivouksen tekemistä, joka on luonnollisesti viime kevään koronan aiheuttamien sekamelskojen vuoksi jäänyt pahasti keskeneräiseksi sekä kirjata päivän päätteeksi tehdyt työtunnit oikeille palkanmaksajille sun muille.

Niin että jos eilinen maanantai meni miten sattui, niin tänään vaikuttaisi tulevan uusi maanantai ja työn aloituspäivä kesätauon jälkeinen tiistai, joka on viikonpäivistä julmin ainakin ennakkosuunnitelmien mukaan.

Ja miten tässä oikein kävi?

Päivän purkua. Tänään oli huomattavasti vähemmän kontakteja yhteistyökumppaneihin, joten hommatkin etenivät. Syksyn opistokurssit tuli järjestettyä ja julkaistua, Merikarvian leiri järjetettyä, kotisivuja tuli päivitettyä, sähköposteihin tuli vastattua asianmukaisesti, allakkapäivityksiä ajantasaistettiin, työlistan 32 tehtävästä tuli 30 hoidettua tai siirrettyä huomiseen, Vihreän teatterin kirppiksessä tuli hankittua Osallisuus teatterille kamaa, Tiian kanssa tuli päivitettyä teatteri- ja leiriasiat, kaksi blogia on julkaistu, onnettomia raha-asioita setvitty, tapahtumien järjestelyitä edistetty ja pääsin jopa päätyöhöni 1100 elokuvan kimppuun, nyt on alustava karkea listaus tehty elokuvista, joita olenkin tuottanut 1128 tämän hetken laskujen mukaan enkä 1100.

Päivällä työlaskurin pysäytettiin 13:51 omien humputusten ja päivälevon ajaksi, iltasella työlaskuri kävi 17:14 ja 20:32 välisen ajan, joten tehokasta työaikaa tuli käytettyä tänään 9 tuntia ja 42 minuuttia, joten viikkoaikataulussa pysytään.

Kesätauon jälkeinen elämä alkaa maanantaina

Näemmä olen viimeksi päivittänyt Työhuone Impolan kuulumisia marraskuussa 2018. Johonkin on kadonnut siis työhuoneelta 20 kuukautta niin, ettei ole sanotuksi saanut.

Nyt kun päätin tämän vuoden onnettoman pienen kesätauon, niin ajattelin taas vähän kirjata, miten ja mihin suuntaan mennään. Viimeksi minulla on tainnut olla oikeaa kesälomaa vuonna 2016, mutta jonkin sortin kesätaukoa olen koittanut pitää aina kun ei ole ollut palkanmaksajia. Tämän vuoden puolentoista viikon kesätauko on nyt pidetty ja on aika tämänkin onnettoman taidepainotteisen sekatyölaisen ryömiä kolostaan.

Kesätauon jälkeen on minunkin aika kömpiä ylös kolostaan

Olen kirjannut aika ajoin työseurantaviikkoja 1988 lähtien ja nyt kun työtilanne on taas kohtuullisen sekava, niin on hyvä vähän kirjata asioita taas johonkin. Tästä tämä taas lähtee. 

Maanantaina 27.7.2020

Työaikalaskurin laitoin päälle 8:30. Tästä se lähti, työkone auki, työseurantablogi auki, työpöytäsiivousta, allakkapäivityksiä, MEKA TV etukotisivu päivitetty ajan tasalle, kameroiden kuvien tyhjennystä, kesän sähköpostien tutkiminen ja hutkiminen, operaatio Kadonneiden työkalujen metsästyksen käynnistäminen, postinvaihtoa 4 yhteistyökumppanin kanssa, aikatauluvääntöjä, kesäkauden kuvien järjestelyä, MEKA TV viikkomenun julkaisu, teatteriasioiden selvittelyä, epämääräistä tuhnailua ja pähkäilyä siitä, tekisikö hommia aakkos-, tärkeys-, kiireys- vai huvitusjärjestyksessä.

Ensimmäinen tauon paikka tuli 10:23. Työaikalaskurin mukaan olen nyt käyttänyt 1:53 tehokasta työaikaa. 

Työhuone kesätauon jälkeen

Työlaskuri taas käyntiin 11:55. Kauppareissun aikana aikana tuli yksi työpuhelu ja yksi sähköposti, jotka häiritsivät vapaata oleskelua työasioista, mutta muuten tuo tauko oli paikallaan.

Päätavoitteena olisi tällä viikolla tehdä kaikki 1100 satakuntalaista elokuvaa -hankkeen 40 työtuntia pois. Periaatteessa minulla on 25% työaika tähän 1.6.2020-31.1.2021 eli 10 tuntia viikossa. Kesäkuussa en saanut tätä hanketta kuin 4 tuntia vietyä eteenpäin muiden kiireiden vuoksi ja nyt heinäkuun lopussa olisi tarkoitus kiriä kaikki heinäkuun tunnit pois työallakasta. Epävarman tulevien työtilanteiden vuoksi saata jemmata kesäkuun työtunnit helmikuulle ensi vuoteen, kun ensi vuoden työtilanne näyttää nyt umpisurkealta. 

Toinen päätyöni on TAITEESTA TYÖTÄ -hankkeen vetäminen, jonka 50% työaika ja -tunnit on jo tehty heinäkuun osalta. 

Loput 25% työajasta minulla on lupa luumuilla, kun sille työajalle ei löydy nyt palkanmaksajia. Melkoista taiteilijanelämää, taiteilua ja tasapainottelua elannon repiminen taas on, kyllä se ihan työstä käy. Eipä silti, eipä minulla henkilökohtaisesti mitään valittamista ole, mutta keskeneräisten hommien kasaantuminen ahdistaa, kun ei ole oikeaa työaikaa eikä tekijöitä tehdä näitä inhimillisillä tai työaikalakien mukaisille työajoilla pois päiväjärjestyksessä. Ei tekeminen minua rasita, mutta tekemättömät hommat piukottaa päätä paljon enemmän kuin tekeminen.

Sitten taas normihommia, laskujen setvimistä, laskemista mihin rahat riittää, tietokoneiden backupit kesän jäljiltä, uusimman matkatehokoneen päivitystä ja ohjemien asennusta, arkistointikoneen käynnistämistä, kadonneiden tavaroiden metsästys -operaation jatkamista, teatteriesityksen päivien suunnittelua, sähköpostin vaihtoa, Messenger- ja Skype viestintää, Syvärauma II elokuvan editointipajan järjestelyä, puhelinkontakteja jne. yms.

Toinen tauon paikka alkoi 15:03, kun piti ratkoa Isä Matteon kanssa yksi murha. Tähän mennessä olen käyttänyt tehokasta työaikaa 5 tuntia ja yhden minuutin.

Iltavuoro...

16:10-17:09 asensin muutaman ohjelman tietokoneeseen ja järjestelin teatterileirin asioita sun muita aikatauluja. Sitten innosti enemmän ruuanlaitto kuin työasiat.

18:44 sorvin ääressä taas. Kadonneiden tavaroiden, tiedostojen ja ohjelmien metsästysoperaatio jatkuu, siinä sivussa on tullut muutaman hassu hyllykin siivottua. On taas ihan normaali kesätauon jälkeinen fiilis, tuntuu ettei ole saanut mitään aikaan eikä varsinkaan sitä, mitä yltiöoptimistisesti kuvitteli aamulla saavansa aikaiseksi. 

Muutaman nettisivupäivityksen jälkeen piti taas luovuttaa 18:57.

Normimaanantai työhuoneella

Odotettavissa palkaton normimaanantai Työhuoneella, jolloin tarttis jotenkin selvittää loppuvuoden ja loppuelämän työasioita johonkin järjestykseen.

Olisin tänäänkin saanut nukkua niin pitkään kuin huvittaa, mutta 5:56 sisäinen herätyskelloni herätti minut miettimään työasioita. 

Aamu aukesi kahvinkeitolla ja ja kulkuväylien raivaamisella, jotta pääsisi työhuoneelle työpöydän ääreen. Viikonlopun ja viime viikon kulkuromut ovat taas kokolailla rämeittänyt työhuoneviidakkoani, kun ei ole oikein viime aikoina jaksanut asioita järjestellä kovinkaan tehokkaasti. 

Sikäli mukava ja melkeinpä odotettukin päivä, että pakollisia menoja ei ole, joten saa tehdä juttuja huvitusjärjestyksessä. Tänään taas vähän huvittaa kirjata ylös, mitä tänään normimaanantaina tapahtuu tai jää tapahtumatta.

Työpäivä alkaa yleensä tehtäväkirjaa tutkimalla, muistilistaihminen kun olen. Loppuvuoden työlistassa on tänään 85 työtehtävää, joista 53 olen onnistunut siirtämään keskeneräisinä tähän päivään odottamaan tällaista toimisto- ja editointipäivää.

Tänä vuonna olisi vielä 36 työlähtöä allakan mukaan, joista tulee työehtosopimusten mukaista palkkaa 77 tunnilta, joten tuhannen pillun päreiksi menee loppuvuoden elanto. Takataskussa on vielä tekemättä yksi puolipäivävirka joulukuussa sekä yksi pieni tilaustyö, joten eipä tänä vuonna tarvitse lähteä aktiivimallin kanssa pelleilemään. 

Sitten tarvitsen vähintään noin 100 tuntia omaa työaikaa, jotta saan kaikki pakolliset apu- ja toimintarahaselvitykset 33 kpl tehtyä loppuvuoteen mennessä sekä järjestettyä muutenkin koko lopputyöelämäni asioita viimeiseksi 5 vuotis työsuunnitelmakaudeksi.

Sitten vaan maanantairutiineja puuhestelemaan. 

Ensin synkistelin MEKA TV viikkosuunnitelman numero 45 kanssa.

MEKA TyöViikko 45

Parin tunnin ähellyksen jälkeen sain tasan yhden työasian tehtyä päivän työlistasta pois, muuten hommat eteni aloita-teevähän-tuskaile-siirrähommajonnekintulevaisuuteen -metodilla.

Kello 8:48 luovutin ja keskityön kotihommiin. Vietiin haravointijätteitä pois, haettiin Pekan pullasta sämpylöitä, päivän pulla ja keitettiin toinen litra kahvia, josko se tästä sujuisi sitten vähän vitjakammin. Matkalla sain yhden huippuhyvän idean jatkoa ajatellen, mutta työhuoneelle päästyäni olin unohtanut sen autuaasti, joten synkistely jatkuu.

No niin nyt on Pekan parhaiden sämpylät ja pulla syöty ja sitten vaan kohti ruokataukoa päivän rutiinitehtävälistaa lyhentäen.

Vähän laskiskelin tilastotietoja muun mietinnän ohessa.

Tällä hetkellä MEKA TV:llä on 40 editointityötä kesken, joista oikeastaan vain kahdella olisi koko selkeä rahoitus tehdä ne loppuun saakka. Muiden rahoitus on vielä puolitiessä tai muuten vain vajaa, johon tarttis käyttää useampi työpäivä tuntia omaa aikaa tai kehittää joku hanke, että nämä saisi pois päiväjärjestyksestä. Tai löytää jostain ilmainen osaavat työntekijä tekemään nuo hommat loppuun. Näitä minä sitten siirtelen eteenpäin päivät päästään palkkahommelien edestä pois, mutta joka päivä ne jossain kummittelevat edessäpäin.

Pakko myöntää, että viime vuoden SUOMI 100 satakuntalaista elokuvien tekemisen jälkeen on vaivannut kokolailla editointiähky, joka ei vain ota helpottaakseen. Vähän tuntuu kaiken, varsinkin palkattomien, editointihommelien tekeminen maistuvan puulta, vaikka homma sisänsä on huippuhuikeaa.

Päivän turhana tilastotietona kerrottakoon, että SUOMI 100 satakuntalaisia elokuvia on katsottu nyt 316680 kertaa. 

Sitten laiskan luetteloon, sillä vain laiskathan niitä töitään luetteloi. Päivitin pari ohjelmaa työkoneeseen, siirsin eiliset Eurajoen Sydänmaan muistelupiirin kuvausmateriaalit editointikoneeseen ja laitoin akut lataukseen, sitten vähän kalustohuoltoa, purkamista, pakkaamista, siivoamista, järjestelemistä, tuhnuttamista, eestaas kävelyä, kadonneiden piuhojen metsätystä, pölyjen pyykinmistä, blogien suunnitelua ja sitten vain ihan jotain aivan muuta.

Sitten pahoitin mieleni, kun luin jutun väitöskirjasta, jossa väitetään, että pienet kyläkoulut ovat arvokkaita oppimisympäristöjä. Laskiskelin joskus, että olen ollut 67 eri koulussa vetämässä eri sortin elokuvaprojekteja, joista suurin osa oli näitä pieniä arvokkaita kyläkouluja. Näistä projekteista jäi ainakin minulle arvokkaita kokemuksia, hienoja yhteisöelokuvia jälkipolville näytettäväksi ja muistoja. Muistoja varsinkin siksi, kun suurin osa noista arvokkaista kyläkouluista on lopetettu.

Eilen muisteltiin juuri Eurajoen Sydänmaalla muistelupiirissä koulumuistoja. Eurajoki taitaa olla melkeinpä ainoa satakuntalainen kunta, jolle voidaan jakaa ruusuja kyläkoulutoiminnan ylläpitämisestä. Kun Sydänmaan koulu todettiin kelvotomaksi rakennevaurioiden vuoksi, niin se hajoitettiin ja rakennettiin tilalle uusi.

Impolan apurahamylly päässä alkoi taas raksuttaa uusia ideoita, mutta näistä myöhemmin. Tänä vuonna olen päässyt vain yhteen kouluun tekemään lasten ja nuorten kanssa elokuvaprojektia ja se on kyllä suuri harmi, ettei tällaisiin enää tahdo riittää mistään tukea.

Päivän kuvaus assistenttina ja äänittänä muuten toimi Teuvo, joka on ollut Eurajoen Toimarin elokuvaryhmässä mukana jo 25 vuotta. Mutta se näistä eilisen muisteluista, Muistelupiirin syksyn tapaamisista tehdään kyläelokuva, jonka ensi-iltaa saadaan nyt odotella helmikuun alkuun 2019 saakka.

Pahoitin muuten eilenkin mieleni, kun huvin vuoksi tutkin Palkkada.fi sivustolta palkkatietojani ja Palkkadata vittuili minulle, että saan 24,4% heikompaa palkkaa kuin muut vastaavaa työtä tekevät ihmiset. Vähänkös sitä taas on työmotiivit jossain jossain hunnigolla.

Mutta takaisin tähän päivään. Tänään puoleen päivään mennessä olen saanut päivän tehtävälistastani helpoimmat pois eli 13/53 on tehty. Huonoa on taas se, että aamulla loppuvuoden 85 tehtävän työlista on paisunut tarkistulaskelmassa 110 tehtävän listaksi. 

Jokos olis päivälevon tai ruokatauon paikka. Puoli päivää tähän loppuvuoden järjestelyihin sitten vain menikin. Päivälevon jälkeen sitten lupaan olla tehokas seuraan viiden vuoden suuunnittelun kanssa, jos en tänään, niin viimeistään huomenna sitten. Tällä viikolla kuitenkin, ellen sitten ensi kuussa vasta.