Kesätauon jälkeinen tiistai on viikonpäivistä julmin

Kesätauon jälkeinen toinen työpäivä on kuin olisi toinen maanantai. Työviikon ensimmäisenä maanantaina jaksoin riehua työasioita suunnitellun 8 tunnin sijaan vain 6 tuntia ja 13 minuuttia työlaskurin mukaan. 

Eilen kesätauon jälkeisenä ensimmäisenä työpäivänä en uskaltanut avata Työkirjaa laisinkaan, vaan tein asioita siinä järjestyksessä, mitä eteen putkahti. Ja meni se päivä niinkin, yhtään ei tarvinnut ponnistella sen ihmetyksen kanssa, mitä tekisi, vaan työasiat vyöryivät päälle ihan luonnostaan pinnistelemättä.

Työasiat vyöryvät päälle ihan luonnostaan pinnistelemättä

Jatketaanpas eilen aloittamaani työseurantaa taas. Tänään on taas normaali kesätauon jälkeinen toinen aloituspäivä, joten jotenkin sitä on vain enimmäkseen tyytymätön eilisen päivän saldoon, vaikka asiat etenivät leveällä rintamalla. Ehkäpä siinä se vika, liian paljon asioita, jotta mitään olisi saanut valmiiksi. 

Eilinen työpäivä taisi sirpaloitua jo senkin vuoksi, että vaikka tyypilliseen kesätauon jälkeiseen elämään koitin laskeutua matalalla profiililla, olin jonkin sortin kontaktissa 16 eri yhteystyökumppanin kanssa. Yleensä heinäkuu on mukava kuukausi tehdä hommia, kun muut ovat lomilla, mutta nyt tuntuu, että koronaepidemian jälkeen kaikki ovat lähtökuopissaan tekemään vaikka mitä.

Tiistaina 28.7.2020 työaikalaskuri räpsähti käyntiin kello 7:27

Olen viimeksi avannut työ- ja tehtäväkirjan 8.7., joten parikymmentä päivää on mennyt siitä, kun viimeksi olen tehnyt rutiiniasioita tehtävälistan mukaan. Henkilökohtaista sometaukoakin on tullut pidettyä pari viikkoa.

Tehtäväkirja on siis jumittunut päivään 8.7. ja ensimmäinen tehtävämerkintä oli 9.7. merkitty kesätauko. Muutama tehtävä oli tuossa kesätauon aikana tehtävänä, mutta suunnitelluista 18 taukopäivistä pystyin pitämään 14 taukopäivää, mikä lienee kohtuullisen hyvä saavutus. Kesätauolla piti hoitaa yksi teatterikuvaus, yhden lyhärin editointi ja julkaisu sekä muutama järjestelyasia, jotka veivät ajatuksia pariksi päivää pois kesätauon normilaiskottelusta.

Sitten tehtäväkirjan kimppuun. Ensimmäisenä tehtävänä on allakkapäivitykset ja kesätauon pyyhkiminen pois päiväjärjestyksestä. Ensimmäinen karkea raakaus kertoo, että loppuvuonna olisi 74 työtehtävää, joista 44 pitäisi käsitellä tänään. Tai sitten päättää, mitä näistä tehtävistä voisi siirtää jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Tehtävälista on myös hieman puutteellinen, sillä siihen on merkitty vain kevät- ja kesäkauden keskeneräiset hommelit, joten syksyn tehtävälistaus puuttuu vielä pääosin. 

Toisena tehtävänä on siis siirtää kaikki vähemmän tärkeät työtehtävät vähintään huomiseen. Siirsin kaikki keskeneräiset editointityöt huomiselle ja siivosin pois yhden tehdyn tehtävän. Nyt tälle päivälle on enää vain 32 tehtävää, joten hommiin hommiin hommiin sitten vaan. 

Ennusteiden ja ennakkosuunnitelmien mukaan minun pitäisi ehtiä tänään tekemään allakkapäivityksiä, vastaamaan sähköposteihin, tekemään backupit työ- ja kotikoneisiin, päivittämään kotisivut, setvimään päivän paperit, siivoamaan työpöytää, jatkamaan arkistointihommaa, säveltämään vähintään yhden laulun, päivittämään syksyn opistokurssisuunnitelmat, pitämään teatteripalaveria ja hakemaan Vihreän teatterin kirppikseltä Osallisuus teatterille teatteriasusteita, setvimään päivän työpöydän, julkaisemaan vähintään kaksi blogia, jatkamaan iänikuista nettisiivousta, tarkistaa tuotantokaluston kuntoa ja kameroiden latauksia, setviä onnettomia raha-asioita sekä laskuja, järjestää seuraavien viikkojen leiriasioita, järjestämään kahta #rakkaudellaporilaisille tapahtumaa, suunnittelemalla 1100 satakuntalaista elokuvaa -hankkeen markkinointia arkistoinnin ohessa, jatkaa kevätsiivouksen tekemistä, joka on luonnollisesti viime kevään koronan aiheuttamien sekamelskojen vuoksi jäänyt pahasti keskeneräiseksi sekä kirjata päivän päätteeksi tehdyt työtunnit oikeille palkanmaksajille sun muille.

Niin että jos eilinen maanantai meni miten sattui, niin tänään vaikuttaisi tulevan uusi maanantai ja työn aloituspäivä kesätauon jälkeinen tiistai, joka on viikonpäivistä julmin ainakin ennakkosuunnitelmien mukaan.

Ja miten tässä oikein kävi?

Päivän purkua. Tänään oli huomattavasti vähemmän kontakteja yhteistyökumppaneihin, joten hommatkin etenivät. Syksyn opistokurssit tuli järjestettyä ja julkaistua, Merikarvian leiri järjetettyä, kotisivuja tuli päivitettyä, sähköposteihin tuli vastattua asianmukaisesti, allakkapäivityksiä ajantasaistettiin, työlistan 32 tehtävästä tuli 30 hoidettua tai siirrettyä huomiseen, Vihreän teatterin kirppiksessä tuli hankittua Osallisuus teatterille kamaa, Tiian kanssa tuli päivitettyä teatteri- ja leiriasiat, kaksi blogia on julkaistu, onnettomia raha-asioita setvitty, tapahtumien järjestelyitä edistetty ja pääsin jopa päätyöhöni 1100 elokuvan kimppuun, nyt on alustava karkea listaus tehty elokuvista, joita olenkin tuottanut 1128 tämän hetken laskujen mukaan enkä 1100.

Päivällä työlaskurin pysäytettiin 13:51 omien humputusten ja päivälevon ajaksi, iltasella työlaskuri kävi 17:14 ja 20:32 välisen ajan, joten tehokasta työaikaa tuli käytettyä tänään 9 tuntia ja 42 minuuttia, joten viikkoaikataulussa pysytään.

Viikon toinen tiistai

Kun pitää maanantaina vapaapäivän, niin tiistaista työviikon alkaessa tulee viikon toinen maanantai. Kovista suunnitelmista huolimatta en päässyt eilen maanantain töitä pidemmälle, joten nyt tänään keskiviikkona tuleekin viikon toinen tiistai. 

Eilen viikon toisena maanantaina en saanut mitään näkyvää aikaiseksi, meni vain syksyn kaaoksen ihmettelyksi ja suunnitteluksi, miten ihmeessä tässä taas selviää. Eilinen 90 kohdan työlista on kasvanut 94 tehtävään.

Eilen aamulla sain itselleni kasvatettua jonkinlaisen työvireen, mutta se sitten katosi, kun piti käydä SEKKissä vähän ihmettelemässä maailman menoa. Kotona ei huvittanut ruuan tekeminen ja käväistiin Sinisessä keittiössä syömässä. Sitten pitikin mennä jo päivälevolle. 

Elokuun alun kolmen viikon työrutistus vaan tuntuu kropassa ja päässä. Kesälomasta on kulunut jo ikuisuus.

Päikkäreiden jälkeen kävin pitkällä kävelylenkillä miettimässä työasioiden tärkeysjärjestyksiä, enkä tapani mukaan saanut mitään tolkkua keskeneräisten asioiden järjestämisessä, vaan keksin taas aivan uuden jutun, mitä haluaisin kehittää. Vaan ei auta, uudet asiat vaikka kuinka hienoja ovatkin, eivät tuo nyt leipää pöytään.

Leipää pöytään nyt täytyisikin saada, kahteen kuukauteen ei ole pankkitilille ropissut mitään. Sain sitten pakotettua itseni tekemään muutaman laskutuksen ja siihen sitten minun päivän työtarmoni melkein menikin.

Tänään viikon toisena tiistaina on kuitenkin edessä yksi asiakastapaaminen, joten sain sen verran pakotettua, että sain yöllä sitten tämän päivän editointimateriaalit järjestettyä. 

Tiistai on työviikon päivistä minulla yleensä yksi tehokkaimmista. Varsinkin jos maanantai on mennyt harakoille, tyytymättömyys omaan saamattomuuteen kasvaa niin paljon, että on pakko saada jotain aikaiseksi. Tästä sitten vaan työlistan kimppuun. Tärkeimmät tehtävät olisi tehdä yksi raportti, järjestää yksi tapaaminen, editoida yhden lyhytelokuva raakaleikkaus, yksi tuottajapalaveri olisi päiväohjelmassa, viikon sähköpostit pitää setviä ja pienen pieni toivonkipinä on, että jos olen oikein ahkera nyt päivällä, pääsen päivänokosille ja päivän kävelylenkille ennen kuin aloitan illalla keskiviikon työt.

Nyt sitten kellon rientäessä kohti aamuseitsemää päivän asiat ovat jotenkuten epäselvässä järjestyksessä. Eilen olivat tyytyväisyyden tunteet vähissä, katsotaanpas kuinka äijän tänään käy. Koko helkkarin päivä ja ilta tähän viikon toiseen tiistaihin taas menee, vaikka palkallisia työtunteja allakassa on vain kaksi tuntia. Jos nyt tänään illalla saisi noita palkattomia pakkotöitä tehtyä urakalla pois käsistä, olisi torstaina toivoa saada taas palkallinenkin työpäivä tehtyä.