Olisin tänäänkin saanut nukkua niin pitkään kuin huvittaa, mutta 5:56 sisäinen herätyskelloni herätti minut miettimään työasioita.
Aamu aukesi kahvinkeitolla ja ja kulkuväylien raivaamisella, jotta pääsisi työhuoneelle työpöydän ääreen. Viikonlopun ja viime viikon kulkuromut ovat taas kokolailla rämeittänyt työhuoneviidakkoani, kun ei ole oikein viime aikoina jaksanut asioita järjestellä kovinkaan tehokkaasti.
Sikäli mukava ja melkeinpä odotettukin päivä, että pakollisia menoja ei ole, joten saa tehdä juttuja huvitusjärjestyksessä. Tänään taas vähän huvittaa kirjata ylös, mitä tänään normimaanantaina tapahtuu tai jää tapahtumatta.
Työpäivä alkaa yleensä tehtäväkirjaa tutkimalla, muistilistaihminen kun olen. Loppuvuoden työlistassa on tänään 85 työtehtävää, joista 53 olen onnistunut siirtämään keskeneräisinä tähän päivään odottamaan tällaista toimisto- ja editointipäivää.
Tänä vuonna olisi vielä 36 työlähtöä allakan mukaan, joista tulee työehtosopimusten mukaista palkkaa 77 tunnilta, joten tuhannen pillun päreiksi menee loppuvuoden elanto. Takataskussa on vielä tekemättä yksi puolipäivävirka joulukuussa sekä yksi pieni tilaustyö, joten eipä tänä vuonna tarvitse lähteä aktiivimallin kanssa pelleilemään.
Sitten tarvitsen vähintään noin 100 tuntia omaa työaikaa, jotta saan kaikki pakolliset apu- ja toimintarahaselvitykset 33 kpl tehtyä loppuvuoteen mennessä sekä järjestettyä muutenkin koko lopputyöelämäni asioita viimeiseksi 5 vuotis työsuunnitelmakaudeksi.
Sitten vaan maanantairutiineja puuhestelemaan.
Ensin synkistelin MEKA TV viikkosuunnitelman numero 45 kanssa.
MEKA TyöViikko 45
Parin tunnin ähellyksen jälkeen sain tasan yhden työasian tehtyä päivän työlistasta pois, muuten hommat eteni aloita-teevähän-tuskaile-siirrähommajonnekintulevaisuuteen -metodilla.
Kello 8:48 luovutin ja keskityön kotihommiin. Vietiin haravointijätteitä pois, haettiin Pekan pullasta sämpylöitä, päivän pulla ja keitettiin toinen litra kahvia, josko se tästä sujuisi sitten vähän vitjakammin. Matkalla sain yhden huippuhyvän idean jatkoa ajatellen, mutta työhuoneelle päästyäni olin unohtanut sen autuaasti, joten synkistely jatkuu.
No niin nyt on Pekan parhaiden sämpylät ja pulla syöty ja sitten vaan kohti ruokataukoa päivän rutiinitehtävälistaa lyhentäen.
Vähän laskiskelin tilastotietoja muun mietinnän ohessa.
Tällä hetkellä MEKA TV:llä on 40 editointityötä kesken, joista oikeastaan vain kahdella olisi koko selkeä rahoitus tehdä ne loppuun saakka. Muiden rahoitus on vielä puolitiessä tai muuten vain vajaa, johon tarttis käyttää useampi työpäivä tuntia omaa aikaa tai kehittää joku hanke, että nämä saisi pois päiväjärjestyksestä. Tai löytää jostain ilmainen osaavat työntekijä tekemään nuo hommat loppuun. Näitä minä sitten siirtelen eteenpäin päivät päästään palkkahommelien edestä pois, mutta joka päivä ne jossain kummittelevat edessäpäin.
Pakko myöntää, että viime vuoden SUOMI 100 satakuntalaista elokuvien tekemisen jälkeen on vaivannut kokolailla editointiähky, joka ei vain ota helpottaakseen. Vähän tuntuu kaiken, varsinkin palkattomien, editointihommelien tekeminen maistuvan puulta, vaikka homma sisänsä on huippuhuikeaa.
Päivän turhana tilastotietona kerrottakoon, että SUOMI 100 satakuntalaisia elokuvia on katsottu nyt 316680 kertaa.
Sitten laiskan luetteloon, sillä vain laiskathan niitä töitään luetteloi. Päivitin pari ohjelmaa työkoneeseen, siirsin eiliset Eurajoen Sydänmaan muistelupiirin kuvausmateriaalit editointikoneeseen ja laitoin akut lataukseen, sitten vähän kalustohuoltoa, purkamista, pakkaamista, siivoamista, järjestelemistä, tuhnuttamista, eestaas kävelyä, kadonneiden piuhojen metsätystä, pölyjen pyykinmistä, blogien suunnitelua ja sitten vain ihan jotain aivan muuta.
Sitten pahoitin mieleni, kun luin jutun väitöskirjasta, jossa väitetään, että pienet kyläkoulut ovat arvokkaita oppimisympäristöjä. Laskiskelin joskus, että olen ollut 67 eri koulussa vetämässä eri sortin elokuvaprojekteja, joista suurin osa oli näitä pieniä arvokkaita kyläkouluja. Näistä projekteista jäi ainakin minulle arvokkaita kokemuksia, hienoja yhteisöelokuvia jälkipolville näytettäväksi ja muistoja. Muistoja varsinkin siksi, kun suurin osa noista arvokkaista kyläkouluista on lopetettu.
Eilen muisteltiin juuri Eurajoen Sydänmaalla muistelupiirissä koulumuistoja. Eurajoki taitaa olla melkeinpä ainoa satakuntalainen kunta, jolle voidaan jakaa ruusuja kyläkoulutoiminnan ylläpitämisestä. Kun Sydänmaan koulu todettiin kelvotomaksi rakennevaurioiden vuoksi, niin se hajoitettiin ja rakennettiin tilalle uusi.
Impolan apurahamylly päässä alkoi taas raksuttaa uusia ideoita, mutta näistä myöhemmin. Tänä vuonna olen päässyt vain yhteen kouluun tekemään lasten ja nuorten kanssa elokuvaprojektia ja se on kyllä suuri harmi, ettei tällaisiin enää tahdo riittää mistään tukea.
Pahoitin muuten eilenkin mieleni, kun huvin vuoksi tutkin Palkkada.fi sivustolta palkkatietojani ja Palkkadata vittuili minulle, että saan 24,4% heikompaa palkkaa kuin muut vastaavaa työtä tekevät ihmiset. Vähänkös sitä taas on työmotiivit jossain jossain hunnigolla.
Mutta takaisin tähän päivään. Tänään puoleen päivään mennessä olen saanut päivän tehtävälistastani helpoimmat pois eli 13/53 on tehty. Huonoa on taas se, että aamulla loppuvuoden 85 tehtävän työlista on paisunut tarkistulaskelmassa 110 tehtävän listaksi.
Jokos olis päivälevon tai ruokatauon paikka. Puoli päivää tähän loppuvuoden järjestelyihin sitten vain menikin. Päivälevon jälkeen sitten lupaan olla tehokas seuraan viiden vuoden suuunnittelun kanssa, jos en tänään, niin viimeistään huomenna sitten. Tällä viikolla kuitenkin, ellen sitten ensi kuussa vasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti