tiistai 5. tammikuuta 2016

Normaalia vuodenalun alkukankeutta

Laiskanlaisessa välipäivien odotustilassa on työvuosi Työhuone Impolassa lähtenyt liikkeelle. Jos olisin normaali palkansaaja, tänään olisi vuoden toinen työttömyyspäivä, mutta Sipilän hallituksen uusien lakivääntöjen mukaan olen freelancerina yrittäjä, enkä näinollen ole oikeutettu työttömyyskorvauksiin, joten jotain sitä pitää yrittää, vaikka ei palkkaa saisikaan.

Tänään vuoden toisena työpäivänä heräsin vasta puolen päivän maissa, mutta hätäkös tässä, hommat eivät mihinkään karkaa, eikä palkkaakaan juokse pankkitilille ennen 13.1.2016, jolloin minun kevään kansalaisopistokausi alkaa taas. Työpuhelin ei soi eikä työsähköpostit vingu, joten nautitaan nyt vielä vähän tästä suvannosta. 

Minulla on viimeksi työn vuoksi ollut herätyskello toiminnassa 12.12.2015 ja seuraavan kerran kello särähtää korviini 11.1.2016, jolloin rikon MEKA TV joulurauhan Tampereella. Jotain kaikenlaista pientä työpuuhaa Työhuone Impolassa on tullut tehtyä, mutta ei kellon eikä allakan kanssa. Joulun jälkeen editointimyllykin on ollut ihan vaiti. Hyvä niin.

Tämän vuoden työtilanne näyttää vielä umpisurkealta, mutta muuten moni asia on kohtuu hyvin. Pitää koittaa vaan ajatella noita kohtuu hyviä asioita vielä tämä viikko. Ensi viikolla onkin sitten vuorossa taas Ison rattaan, ankaran työnhaun ja Myrskylinnun käynnistys. 



Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä uhrasin vapaa-ajastani yhteensä noin tunnin verran päivittäessani nettisivut tälle vuodelle ja siirtäessäni tyhjyyttä kolisevat työtilauskirjat vuodella eteenpäin. Vanha allakka roskiin ja siinä olikin kutakuinkin kaikki, mitä työelämän alttarille silloin uhrasin.

Sain viime vuoden työtehtävälistan tehtyä. Tai oikeastaan siirrettyä tälle vuodelle, tämän vuoden työtehtävä listassa on nyt 89 tehtävää, joista 38 on keskeneräistä editointitehtävää. Suurin osa noistakin on palkattomia juttuja, jotka joskus heikkopäisenä hätäpäissäni olen luvannut tehdä loppuun sitten kun aikaa on, eikä tuota aikaa ole sitten löytynytkään.

Sen verran isoratas päässä liikahti eilen, että heräsin jo kuuden maissa pohtimaan vuoden vääntöjä 89 kohdan työlistan kanssa. Tein muutaman helpon rutiinitehtävän pois, jotka eivät lyhentäneet tuota listaa laisinkaan. Viisi tuntia sitten jaksoin työhommia puurtaa ja sitten olikin jo vuoden ensimmäisten työpäikkärien aika.

Normaalia vuodenalun työkankeutta siis. Viime syksyn rankat rutistukset alkavat olla poissa harteilta ja akut on kutakuinkin ladattu, joten sopii sitä tämän vuoden taakkaa jo näille rupisille harteille kasatakin vähän kerrallaan. Mutta ei vielä kellon eikä allakan kanssa.