keskiviikko 27. elokuuta 2014

Keskiviikko harakoille

Suuresta uhostani huolimatta eilinen keskiviikko meni harakoille. Sain kyllä tehtyä tiistain hommat pois, mutta vain yhden tunnin keskiviikon hommia. Sitten loppui veto.

Ei tämänkään päivän työennuste niin häävi ole mutta eilinen meni kyllä enimmäkseen harakoille. Pitäisi kyllä olla enimmäkseen tyytyväinen tehtyihin yleishyödyllisiin töihin, mutta lompakon kannalta keskiviikko oli yleishyödytön harakoille mennyt työpäivä.

Eilisessä päivässä tulee kyllä hyvin esiin kuukausipalkkaisen työntekijän ja tuntipalkkaisen yksinyrittäjän väliset erot. Jos olisin ollut töissä kuukausipalkkaisena jossain yleishyödyllisessä yhdistyksessä kuten esimerkiksi Satakunnan Elävän Kuvan Keskuksessa, minulle olisi tullut 9 tunnin kohtuullisen tehokas työpäivä, jonka sisältöön olisin voinut olla enimmäkseen tyytyväinen.

Tuntityöläisenä tein 9 tunnin työpäivän, josta sain palkkaa vain 1 tunnista. Koska päivä oli kohtuullisen tehokas yleishyödyllinen päivä, olin illalla niin poikki, etten saanut itsestäni irti sen vertaa, että olisin tehnyt muutaman palkallisen tunnin lisää.

Sen sijaan, että olisin nauttinut kuukausipalkkaisena työpäivän tuloksista iltaisella kävelylenkillä, murehdin tuntipalkkaisena sitä, että päivä oli mennyt harakoille. Tämän alan kuukausipalkka on kohtuu surkea, mutta minun tuloni 9 tunnin päivästä oli työnantajakulujen jälkeen 19,98 ja menot 38,14. Eli harakat tienasivat 18,16.



Kohtuullisista työtuloksista huolimatta olin siis keskiviikkonakin enimmäkseen tyytymätön. Onneksi sentään torstai on toivoa täynnä.

tiistai 26. elokuuta 2014

Viikon toinen tiistai

Kun pitää maanantaina vapaapäivän, niin tiistaista työviikon alkaessa tulee viikon toinen maanantai. Kovista suunnitelmista huolimatta en päässyt eilen maanantain töitä pidemmälle, joten nyt tänään keskiviikkona tuleekin viikon toinen tiistai. 

Eilen viikon toisena maanantaina en saanut mitään näkyvää aikaiseksi, meni vain syksyn kaaoksen ihmettelyksi ja suunnitteluksi, miten ihmeessä tässä taas selviää. Eilinen 90 kohdan työlista on kasvanut 94 tehtävään.

Eilen aamulla sain itselleni kasvatettua jonkinlaisen työvireen, mutta se sitten katosi, kun piti käydä SEKKissä vähän ihmettelemässä maailman menoa. Kotona ei huvittanut ruuan tekeminen ja käväistiin Sinisessä keittiössä syömässä. Sitten pitikin mennä jo päivälevolle. 

Elokuun alun kolmen viikon työrutistus vaan tuntuu kropassa ja päässä. Kesälomasta on kulunut jo ikuisuus.



Päikkäreiden jälkeen kävin pitkällä kävelylenkillä miettimässä työasioiden tärkeysjärjestyksiä, enkä tapani mukaan saanut mitään tolkkua keskeneräisten asioiden järjestämisessä, vaan keksin taas aivan uuden jutun, mitä haluaisin kehittää. Vaan ei auta, uudet asiat vaikka kuinka hienoja ovatkin, eivät tuo nyt leipää pöytään.

Leipää pöytään nyt täytyisikin saada, kahteen kuukauteen ei ole pankkitilille ropissut mitään. Sain sitten pakotettua itseni tekemään muutaman laskutuksen ja siihen sitten minun päivän työtarmoni melkein menikin.

Tänään viikon toisena tiistaina on kuitenkin edessä yksi asiakastapaaminen, joten sain sen verran pakotettua, että sain yöllä sitten tämän päivän editointimateriaalit järjestettyä. 

Tiistai on työviikon päivistä minulla yleensä yksi tehokkaimmista. Varsinkin jos maanantai on mennyt harakoille, tyytymättömyys omaan saamattomuuteen kasvaa niin paljon, että on pakko saada jotain aikaiseksi. Tästä sitten vaan työlistan kimppuun. Tärkeimmät tehtävät olisi tehdä yksi raportti, järjestää yksi tapaaminen, editoida yhden lyhytelokuva raakaleikkaus, yksi tuottajapalaveri olisi päiväohjelmassa, viikon sähköpostit pitää setviä ja pienen pieni toivonkipinä on, että jos olen oikein ahkera nyt päivällä, pääsen päivänokosille ja päivän kävelylenkille ennen kuin aloitan illalla keskiviikon työt.

Nyt sitten kellon rientäessä kohti aamuseitsemää päivän asiat ovat jotenkuten epäselvässä järjestyksessä. Eilen olivat tyytyväisyyden tunteet vähissä, katsotaanpas kuinka äijän tänään käy. Koko helkkarin päivä ja ilta tähän viikon toiseen tiistaihin taas menee, vaikka palkallisia työtunteja allakassa on vain kaksi tuntia. Jos nyt tänään illalla saisi noita palkattomia pakkotöitä tehtyä urakalla pois käsistä, olisi torstaina toivoa saada taas palkallinenkin työpäivä tehtyä.

maanantai 25. elokuuta 2014

Viikon toinen maanantai

Takana on lähes 100 työtunnin mittainen viikko ja eilen maanantaina päätin pitää kaikella uhallakin ylimääräisen vapaapäivän, tässä kuussa jo toisen kokonaisen vapaapäivän. Vapaapäivä meni ja nyt pitää aloittaa työviikko uudestaan, joten tänään tiistaina on viikon toinen maanantai.

Yhdestä vapaapäivästä ison rattaan pyöriessä ei kyllä kauheasti iloa ole, mutta jokin pysähdys ja pienikin tauko on aina joskus jaksamisen vuoksi paikallaan. 

Minusta työelämässä pitäisi olla joku laki ja kuri, että työläinen voisi pitää kaksi vapaapäivää viikossa. Se ei vaan tällaisille virkaheitoille yksinyrittäville freelancereille taida olla aina mahdollista, silloin kun töitä sattuu olemaan, ne on tehtävä silloin.





Sylkykuppiblogi


Olen jo pidemmän aikaa miettinyt oman työni kummallisuuksia, miten olen työhöni ja työtä tehdessä enimmäkseen tyytymätön. Taatusti työ ja tehtävät takkuaa yli puolet kaikesta työajasta. Ei se ole välttämättä edes huono asia, se vain kuuluu työn kuvaan, mutta jos näitä takkuja ei saa mitenkään purettua, niin sitten kyllä takkuaa koko elämä. Tästä syystä mielessä on kummitellut jo pidemmän aikaa tämä sylkykuppiblogin pitäminen asioista, jotka tekevät oloni enimmäkseen tyytymättömäksi.

Pidän työstäni, minulla on onni omata hyvä yhteistyöverkosto, minulla on vain hyviä työnantajia ja saan työskennellä ihmisten kanssa, joista pidän. Omasta mielestäni saan paljon tuloksia, joihin pitäisi olla enimmäkseen tyytyväinen.

Miten tuo epämääräinen enimmäkseen tyytymätön olotila sitten vaikuttaa? Jos olisi enimmäkseen tyytyväinen, tuskin saisin mitään erityistä aikaan. Kitka luo energiaa, mutta se myös väsyttää, jos ei välillä saa purkaa, jotta voi taas täyttyä.


Näin se vaan menee


Olen aika ajoin pitänyt vuodesta 1988 lähtien vuosittain työseurantakirjaa aina silloin tällöin, mitä työhöni kuuluu. Näitä on hauska joskus seurata, mutta kyllä näistä vähän pieni turhautumisen olo jää vaivaamaan. Vaikka tehtävät ja työ on vuosien mittaan vaihtuneet ja muuttuneet, tuo enimmäkseen tyytymättömyys ja halu vaikuttaa asioihin oman työn kautta on pysynyt kutakuinkin vakiona. Asiat etenevät vuonna 2014 yhtä hitaasti kuin vuonna 1988. Vaikka tekniikka on mennyt huikeasti monimutkaisemmaksi, varsinaista kehitystä on tapahtunut vain vähän. Kun toisessa päässä rakennetaan, toisesta päästä puretaan.

Yksi turvallinen muuttumaton asia vuodesta 1988 on oman pankkitilin saldo. Se ei käytännössä ole vuosien saatossa muuttunut miksikään, kädestä suuhun käytännössä eletään vieläkin.

Toinen samanlaisena pysynyt asia minun työelämässäni on palkattomien työtuntien kohtuuton määrä. En taida ikinä oppia tässä asiassa. En ole välttämättä kovinkaan tehokas työntekijä, mutta inhoan keskeneräiseksi jääneitä töitä niin paljon, että palkattomia työtunteja kerääntyy vuosittain kokolailla melkoinen määrä. Keskeneräiset työt eivät saa minua enimmäkseen tyytymättömiksi vaan kokonaan tyytymättömäksi.


Viikon toinen maanantai


Aamulla heräsin tyytymättömyyteen, että pitää herätä. Väsyttää niin julmetusti. Olisi mieluusti pitänyt toisenkin vapaapäivän, mutta ei auta. Kolme viikkoa on mennyt aikamoisessa myllytyksessä ja osin minuuttiaikataulujenkin mukaan jaksamisen rajamailla, joten työhuoneen kaaoskin on sen näköistä. Painokin on taas alkanut nousta, kun ei ehdi ottaa tarpeeksi omaa aikaa.

Olen havitellut tämän Enimmäkseen tyytymätön -työseurannan aloitamista jo viime talvesta lähtien, kun olin tyytymätön siihen, ettei talvea ollut käytännössä laisinkaan. 

Syyskauden ensimmäinen työn käännekohta oli Blue Sea Film Festivaalit. Viikonloppuna oli Ahlaste tuupin infoleiri ja kaiken kaikkiaan elokuun töiden tulosten pitäisi aiheuttaa kohtuullista tyytyväisyyttä. Tyytymättömyyttä aiheuttaa se, että näiden prosessien jälkeen ei ole mitään kunnollista palautumisaikaa, tekemättömien töiden työlista hyökkää heti aamulla päälle.

Työpäivä on alkanut maanantaitunnelmissa, mikään ei varsinaisesti huvita, töitä on taas niin paljon, ettei tiedä mistä alkaa. Viime viikkojen ja tulevaa kaaosta tarttis alkaa selvittämään kaksi käsin ja lievää tyytyväisyyttä tunnen siitä, että sain vihdoin tehtyä tämän sylkykupin tänne.

Syksyn työlistassa on 90 tehtävää, joista noin 10 on rutiininomaisia tehtäviä, loput kertaluonteisia. Nyt kun on jonkinlainen työpäivän tasaus meneillään, minun pitäisi tänään selvittää 43 tehtävän kohtalo, mitkä siirtää eteenpäin ja mitä voidaan tehdä tänään. Tehtävä on epätoivoinen ja mahdoton, mutta tästä se työviikko taas alkaa, viikon toisena maanantaina.

Nyt kahden ja puolen tunnin työstämisen jälkeen tunnen salaista lievää tyytyväisyyttä, että jollakin tapaa olen saanut pientä tolkkua tähän työkaaokseen kirjoittamalla tätä. Ja lievää tyytymättömyyttä siihen, että kun työvire alkaa taas löytyä, pitää keskeyttää se ja mennä järjestelemään asioita jonnekin aivan muualle, missä minun työvireeni on.