Hukkasin Kiky-minuutteja - sori siitä

Kolmas Kiky-viikko menossa. Vakaana aikomuksena on ollut seurata oman kilpailukyvyn parantumista, jos teen 6 minuuttia päivässä enemmän töitä mitä laki sallii. Viime viikolla en kyllä jaksanut tehdä yhtään merkintää, mutta jos nyt katsoisin tänä aurinkoisena 16. Kiky-päivänä, missä mennään.

Minulla on menossa nyt kolmen viikon jakso, jolloin saan palkallisia työtunteja täyteen lähes normaalisti 40 viikkotunnin verran. 7 ensimmäistä arkityöpäivää meni ihan ok, kun piti lähteä johonkin kellon kanssa.

Tosin on pakko myöntää, että viime viikon tiistaihin mennessä minulle olisi pitänyt teoriassa kerääntyä 39 minuuttia kilpailukykyä lisää, mutta olin aamulla niin väsynyt, että istuin vain työpöydän ääressä tekemättä mitään tuottavaa tai tuottamatonta lähes tuon 39 minuutin ajan. Jos olisin itseni täydellisen ankara arvioitsija, niin kyllä minä hukkasin tuona aamuna kaikki huolella keräämäni Kiky-minuuttini. Sori siitä.

Sitten viime viikon keskiviikkona, kun minun ei pitänyt lähteä mihinkään, nousin työpäivään tuntia myöhemmin eli kello 6:57. Torstaina luumuilin jo kello 7:57 saakka ja perjantaina huvitti tehdä enää vain 5 tunnin työpäivän, joten hukkasin Kiky minuutteja taas ja kokonaista 180 minuuttia. Jotka sitten tosin jouduin tekemään sunnuntaina takaisin.

Viime viikkoina on ollut sen verran kiirusta, etten ole kunnolla ehtinyt arvioida Kiky-minuuttien tuloksia. Sen verran tiedän, että teorian mukaan minulla pitäisi olla nyt tänään 71 Kikyminuuttia tehtynä, mutta käytännössä näitä palkattomia Kikyminuutteja on kahdessa ja puolessa viikossa kerääntynyt jo 997. 1440 minuutin tingistä puuttuu enää 443 minuuttia. Ihan en taida ennen Juhannusta saada vuoden tinkiä pois, mutta tuskin paljoa tulee jäämään vajaaksikaan. Ensi viikosta tulee muutenkin sitten taas normaali vajaatuntinen viikko, seuraava kokonainen työviikko minulla on vasta elokuun loppupuolella. Sinne saakka pitää mennä säännöttömästi epämääräisillä tuntitöillä ja tehtävillä ilman säännöllistä työkaikaa, säännöllisiä tuloja ja säännöllisiä Kiky-minuutteja. 

Tällaiselle yksin yrittävälle itsensä työllistäjälle ei kyllä tällaisesta Kiky-minuuteista saa muuta kuin huonon mielen, miten paljon sitä joutuu tekemään, saadakseen itsensä pysymään työelämän syrjässä edes jotenkin. Kiky-sopimus minun kaltaisille freelancereille on täysin turhaa kiusaamista, ellei tähän saada jotenkin mukaan Kykö-sopimusta mukaan, jolla pystyisin kyykyttämään jotain toista köyhää tekemään näitä pakollisia, mutta palkattomia tehtäviä pois, jotka nyt joudun tekemään itse omasta selkänahastani.

Tällä viikolla olen palannut takaisin Kiky-työmaille.
Juhannusviikon viikkorutiini on nyt tämä; 
6:57 kotitoimistossa päivän valmistelut ja juoksevien asioiden hoitamista
9:00 SEKKiin hakemaan pari SEKKiläistä mukaan
9:15 kohti Euraa
10:00 Eurassa nuorten valokuvaleiri
14:00 kohti kotia Poriin
15:03 virallinen Kikytön työaika päättyy
+ Kiky-minuutteja päivän muiden juoksevien tehtävien hoitamiseen

Sen olen myös huomannut, että suurin Kiky-minuuttien syöjä on Microsoftin tietoturvapäivitykset. Tämän viikon kurssia varten minun piti päivittää kaikki kurssikoneeni ja vaikka sen koitan kovasti tehokkaasti tehdäkin, niin kokonainen päivähän tuohon aina menee. Vaikka päivitykset periaatteessa menevät automaattisesti, niin odotteluun, korjauspäivityksiin ja korjauspäivitysten päivitysasenteluihin menee aina kokonainen mokoma Kiky-tunteja hukkaan ilman, että kukaan pyytäisi; sori siitä. 

5. Kiky -päivää Suomen hallitukselle kuuliaisena

Tänään onkin sitten jo 5. henkilökohtainen Kiky -sopimuspäiväni, jolloin toteutan kuuliaisena ja uskollisena Suomen hallitukselle omaa kilpaulukyky sopimuksen tinkiä aloittamalla työpäivän 3 minuuttia normaalia aiemmin ja tavoitteena päättää työpäivä 3 minuuttia normaalia myöhemmin, jotta saisin vuodessa nuo 1440 Kiky -tuntia vaivatta suoritettua.

Täytyy sanoa, että ei kovin hyvin mene ja minussa alkaa näkyä jo huolestuttavia Kiky -muutoksia. Viime viikkoon saakka minun herätyskelloni soi 6:00 ja nyt kun tällä viikolla olen huolellisesti valmistautunut tähän 3 minuutin työpäivän aikaistamiseen laittamalla herätyksen jo 5:45, niin minussa on tapahtunut jo huolestuttavaa laitostumista.

Olen pitkään sosiaalialalla olleena huomannut, että esimerkiksi vanhukset ja eräät vammaiset laitostuvat helposti viikossa ja kuntoutuminen tästä laitostumisesta pahimmillaan kestää kuukausitolkulla, jopa vuosia. Ihminen sopeutuu nopeasti luonteenvastaisiin toimintatapoihin, luontokatastrofeihin, päättömiinkin päätöksiin ja säännöksiin nopeasti, mutta palautumien normaaliin elämään on aina moninkertaisen työn takana. Yksi huono päätös vaikuttaa enemmän kuin 9 hyvää ja yhden huonon päätöksen korjaaminen työllistää enemmän kuin 9 hyvän tekeminen.

Alkuviikosta siis pakotin itseni heräämään Kiky -sopimuksen mukaisesti aikaisemmin ja tehokkaammin 5:45. Keskiviikosta ja varsinkin torstai-aamuna koin jo huomattavia sopeutumisvaikeuksia saada itseni toimimaan säännöllisesti 15 minuuttia normaalia aiemmin. 

Nyt perjantai aamuksi olin unohtanut laittaa kellon soimaan, mutta sen sijaan, että olisin nukkunut pommiin, heräsin katsomaan kelloa täsmälleen 5:45. Kiky -muutos on siis vaikuttanut viikossa kroppaani ja herkkään herätysmekanismiini, onko tästä enää paluuta? Onko tämä laitostuminen Kiky -sopimukseen pysyvää, kuntoudunko normi-Impolaksi enää ikinä?

Ei minun Kiky -sopimustingin kanssa mene muutenkaan kuin Strömsöössä, ei laisinkaan. Ankaran tavoitesuunnitelman mukaisesti minulla pitäisi olla nyt 27 Kiky -minuuttia tehtynä, mutta eilinenkin päivä venahti pitkäksi ja oli muutenkin oman ammattiylpeyden säilyttämisen vuoksi tehtävä muutama muukin työtehtävä pois käsistä, joten Kiky -minuutteja onkin nyt kerääntynyt tällä viikolla jo 591 yli normaalin palkallisen työajan. Tämä tarkoittaa, että minulla on ensimmäisen 5 päivän aikana 1440 minuutin tingistä enää 849 minuuttia jäljellä.

Minua on alkanut arveluttaa Kiky -sopimuksen kaikkivoipaisuus. Sen soveltaminen joihinkin ammattiryhmiin, taiteilijoille, tutkijoille, luovan työn tekijöille, omalla työllään työllistyviin, freelancereihin, yksin yrittäjiin ym. pienyrittäjiin on silkkaa orwellmaista kiusantekoa. Kilpailukyky tarkoittaa muisnaissuomen kielessä lähinnä torpparimaista ilmaistyövoiman käyttöä. Sota on rauhaa, kilpailukyky on kyky tehdä ilmaista työtä. Ja minkä ihmeen takia työtä tekevien ammattilaisten on osoitettava kykynsä, kun kyvyttömät päättäjät saavat kiusata työntekijöitä miten sattuvat. Orwellin maailma on tänään täällä.

4. Kiky -päivän hirveä moka

Viikon ja vuoden 4. Kiky -päivä on minulle kyllä enemmänkin Kitu -päivä. Tällaiselle kehäraakkityöläiselle, joka tekee säännöllisesti epäsäännöllistä työtä ja päätoimisesti sivutöitä tällainen säännöllinen työ äkkiseltään on myrkkyä kilpailukyvylleni. 

Tämä on siis 4. päivä, jolloin toimintasuunnitelmissani on normaalin 8 tunnin työpäivän lisäksi aloittaa päivä 3 minuuttia aiemmin ja lopettaa 3 minuuttia aiemmin Suomen hallituksen Kiky -sopimuksen mukaisesti.

Normaalisti herään päivän hommiin töiden mukaan. Jos on kiire, niin aloitan päivän työt joskus 6:00 jälkeen. Tällä viikolla olen siis aloittanut 5:57 tarkoituksena nostaa Suomea ja omaa kilpailukykyäni. Se, että aloitan päivän työt kello 5:57 tarkoittaa sitä, että minun on laitettava kello soimaan jo 5:45, jotta ehtisin työhuoneelleni ajoissa 5:57 valmiina päivän aherruksiin.

Tämän työviikon säännöllisyys ja Kiky -minuutit alkavat jo painaa, tänään pääsin sängystä ylös vasta 5:53. Onneksi minulla on työmatkaa sängystä työhuoneelle vain 16 askelta, joten raahauduin kyllä ajoissa Suomen kilpailukykyä nostamaan.

Toimintasuunnitelmien mukaan minulla pitäisi olla nyt 21 Kiky -minuuttia tehtynä tässä torstai-aamuna. Eilinen vauhdikas työpäivä venyi tosin 113 minuutilla joten todellisuudessa minulle on 21 minuutin sijaan kerääntynyt yhteensä jo 370 Kiky -minuuttia.

Tämän aamun väsymys kyllä sai minut taas miettimään koko Kiky -sopimuksen mielekkyyttä, kun aamulla minulle tapahtui sellainen katastrofi, että olin kyllä ladannut kahvikeittimen päälle, mutta olin unohtanut laittaa keittimen päällle. Tuon hirveän mokan vuoksi menetin kyllä monta normityöminuuttia aivan hukkaan.

Suomen kilpailukyvyn onneksi olen pienipalkkainen, eikä muutaman minuutin hukkatyöstä ja mokasta tule suurta taloudellista vahinkoa. Ajatelkaas, jos olisin hyväpalkkainen johtaja, niin tuo kahvikeitinmoka olisi maksanut satoja euroja Suomen kilpailukyvylle. Nyt meni vain minun itsetuntoni koetukselle.

Vuoden 3. Kiky -päivä

Pakko myöntää, että vuoden 3. henkilökohtaisena kilpailukykypäivänä kilpailukykyni on aivan hukassa. Olen silti ymmärtänyt, että Kiky -sopimuksessa ei ole kyse tehokkuudesta vaan työajasta. Jos oikeaa kilpailukykyäni tavoittelisin tehokkuusmittarin mukaan, niin olisin vetänyt peittoa korville ja siirtänyt herätystä ja työpäivää puolellatoista tuntia eteenpäin. Ja on vain pakko koittaa hoitaa yksi homma ennen kello 8:17, jolloin pitää viimeistään lähteä kotoa viikon työmaalle SEKKiin.

Herätyskello soi tänään 5:45, koska ankarana tavoitteena oli aloittaa työpäivänä kello 5:57, kolmea Kiky -minuuttia aiemmin kuin normaalisti.

Koitin ensin ankarasti olla miettimättä työasioita 5:45-5:57 välisenä aikana, kunnes sitten astuin 16 askeleen mittaisen aamuisen työmatkani sängystä työhuoneelle. Kone auki 5:57, joka on samalla lähtälaukaus tämän päivän työpäivälleni. 

Työkoneeni tietokone aukeaa noin 3 minuutissa, joten tällä aikaa teen pientä työhuonesiivousta ym. työaamurutiinia ja suunnittelen työpäivääni. Tänään on turha odottaa Windows tietokoneilta minkäänlaista yhteistyötä Kiky -sopimuksen kanssa, sillä eilen oli kuukauden 2. tiistai ja tänään on kaikki verkossa olevat koneet jumissa Microsoftin normaalin tietoturvapäivitysten kanssa.

Päivän ensimmäinen työtunti menee kyllä vähän harakoille ainakin, mitä Kiky -työtehokkuusmittarilla mitataan, mutta päivästä taitaa silti tulla antoisa ja tehokas. Viikon ensimmäiset kaksi päivää ollaan pääosin tehty animaatioelokuvaa, tänään on välipäivä, jolloin suunnitellaan urakalla Lukutaidon päivää ja vähän kaikkea muutakin isolla porukalla. Pitäisi vaan saada ensin muutama kotitoimistohommeli pois käsistä.

Nyt siis pois turhat Kiky -jaarlitukset vähäksi aikaa ja työteho hakuun.

Kiky -päivä N:o 2.

Eilen päätin seurata, miten minun Kiky -päivien ja tuntien kanssa on, kun tällä viikolla minullakin on lähes normaali työviikko. 

Päätin siis eilen, että aloitan nyt työpäivän 3 minuuttia normaalia aiemmin ja päätän 3 minuuttia myöhemmin, näin saan nuo hallituksen vaatimat 24 tuntia eli 1440 minuuttia pois siististi päiväjärjestyksestä kilpailukyvyn parantamiseksi vuodessa.

Eilen jouduin tekemään vielä päivän 28 Kiky -minuutin lisäksi 60 minuuttia määrittelemäni työajan ulkopuolella lisää, että sain päivän hommat jotenkin kunnialla tehtyä, kolme radio-ohjelmaa piti vääntää vääntää ja viimeistellä loppuun. Moinen tehokkuus ja kilpailukyvyn nostaminen kyllä kostautui, jouduin ottamaan kahdet päikkärit iltasella. 

Aamulla olin myös niin väsynyt, että nipin napin pääsin työpöydän ääreen tavoittelemassani ajassa kello 5:57. Vaikka aamulla olin siis päivän tavoitteessa, iltapäivällä oli palaveri, josta selvisin kotiin vasta kello 15:03. Eli 63 ylimääräistä Kiky -minuuttia tuli sitten päivällekin mittaan.

Illalla päikkäreiden jälkeen hääräsin vielä 97 Kiky -minuuttia muutaman pahasti keskeneräisen homman kanssa. 

Tavoitesuunnitelmassa oli, että kahden päivän aikana olisin parantanut Suomen kilpailukykyä 12 minuutin edestä, mutta minuutteja onkin kertynyt jo 251. Ei siis kovin hyvin minulla vielä mene, enkä ainakaan vielä ole huomannut, että kilpailukykyni olisi noussut tai että Suomi olisi vielä jotenkin hyötynyt tästä yltiöpäisestä ponnisteluistani.

Kiky -päivä N:o 1.

Päätin sitten jättää turhat pulinat pois ja katsoa, mihin minun Kiky -panokseni riittää, parantaako se oikeasti kilpailukykyä vai onko se pelkkää huuhaata.

Tällä viikolla minulla on sellainen harvinainen viikko, että työtunteja on ihan riittämiin, eli ennusteiden mukaan on tulossa 40 tunnin työviikko. Jos työpäiväni olisi tällä viikolla 6:00-14:00 normaalisti, niin päätin aloittaa päivän jo 5:57 ja päättää 14:03, tällä tavalla saan sitten nuo päivän Kiky -minuutit pois pulinoista.

Vähän mietityttää, että pitääkö minun tehdä nuo 24 tuntia vuodessa tai 6 minuuttia päivässä jokaiselle työnantajilleni vai riittääkö se, että teen sen vain MEKA TV nimikkeen alla vain yhdelle työnantajalle eli itselleni? Minulla on tänä vuonna toistaiseksi 12 työnantajaa, edellyttääkö hallitus, että teen ne kaikille eli freelancerina minun panokseni olisikin 288 tuntia eikä 24?

Siinä mielessä tänä vuonna on helpompaa, sillä viime vuonna minulla oli 22 työntantajaa, mutta onneksi hallitus on onnistunut heikentämään tuon verran ostovoimaa asiakkailtani ja työnantajilta, ettei tarvitse pelätä joutuvansa tekemään 528 Kiky -työtuntia, vaan saatan selvitä jopa tuolla 288 tunnilla tai jospa nyt sentään vain tuon 24 tunnin eli 1440 minuutin verran.

Kohtuu vapaan viikonlopun jälkeen siis päätin aloittaa päivän työt kello 5:57.

Päivän kilpailukyvyn parantaminen kohotti kuitenkin adrenaliinini niin korkealle, että heräsin jo 4:57 ja päätin hetken kieriskeltyä sängyssä parantaa kilpailukykyäni jo 5:25 alkaen. Huikea aloitus siis. Sen sijaan, että olisin heti maanantaiaamuna parantanut kilpailukykyäni 3 minuutilla tuosta määrätystä 1440 minuutista, kilpailukykyni onkin parantunut jo heti 35 minuutilla. 

Kyllä Suomi nyt lähtee pakostikin nousuun! Ja jos ei lähde, syy ei ainakaan ole minun!


Ps. Nyt kello 14:03 päikkäreille. Pakko myöntää, että viimeiset minuutit olivat aika tuskaa... Olisiko ensimmäinen Kiky -päivä tässä?