lauantai 5. toukokuuta 2018

Kevätsiivouspäivä

Rakas työpäiväkirjani 5.5.2018. 

En ole kirjoittanut sinulle 7 kuukauteen, mutta ei syytä murheeseen, palkallisiakin töitä on riittänyt nippanappa ja työhuoneella on tapahtunut jotain melkein joka päivä.

Ajattelin tänään, että en laita työaikalaskuria lainkaan päälle, teen vain löysää kevätsiivousta ja teen enimmäkseni työhuone Impolassa mitä huvittaa. Minua on huvittanut tehdä täällä kevätsiivousta jo pidemmän aikaa, mutta tähän ei ole työaikani eikä innostus riittänyt.


Toukokuussa


Toukokuun työtilanne on nyt sellainen, että minulla on Taiken tuella puolipäiväinen määräaikaisprojekti syyskuun puoleen väliin. Tällä puolipäiväkuukausipalkalla saankin sitten pakolliset verot, työnantajakuluni sekä muut kiinteät työkulut maksettua ja minulle jää sitten omaan käyttöön elämiseen 27 euroa ja 74 senttiä.




Leipää toukokuussa tuo pöytään Teatterista voimaa vuorovaikutukseen -projekti 12 tuntia, yksi Siviskurssi 5 tuntia, yksi Tukiliiton kuvauskeikka 8 tuntia, Ahlaste tuupi 6 tuntia ja Eurajoen tilaustyökuvaukset 9 tuntia eli 40 tuntipalkkatyötä päälle, joten omaan käyttöön jäävät ruokarahat ovat 120 työtunnin riehumisen jälkeen kutakuinkin samaa luokkaa kuin takuueläke tai työttömyyskorvaus, mikäli sellaista edes saisin.

Vaan eipä sovi valittaa. Eipähän tarvinnut tuon idioottimaisen aktiivimallin kanssa alkaa pelleilemään. Säästyy tuokin pelkästään kiusaa tekevä hukka-aika johonkin hyödylliseen ja tuottavaan joskin aika passiiviseen työhön.

Lisää pieneen orastavaan hyvään oloon työn puolesta aiheuttaa muutama nollatuntisopimus, joten työtilanne näyttää aika hyvältä joulukuun alkuun saakka. Ja vaikka kesälomat aktiivimallin vuoksi olenkin joutunut tältä vuodelta perumaan, vapaa-aikaakin on aivan eri luokkaa kuin viime vuonna.


Mennyt maailma


Viimeisin Työhuone Impola merkintä on siis lokakuulta 2017. Eipä sitä vaan jaksanut omia asioita murehtia loppuvuoden 70-100 tuntisten työviikkojen jälkeen, joita tästä seurasi SUOMI 100 satakuntalaista elokuvaprojekti takia.

Ehkäpä tuo blogikokoelma jotain kertoo, miksen muuta jaksanut.
SUOMI 100 satakuntalaista elokuvaa

100 satakuntalaista elokuvaa tuli sitten julkaistua ajallaan ja sovitusti, mutta tätä miestä se söi SEKKin pakkolomien vuoksi sen verran paljon, ettei ehtinyt hakea alkuvuodeksi töitä eikä juuri mitään muutakaan ylimääräistä. Sen verran sitten kepulikonsteja löydettiin, ettei tarvinnut alkuvuodesta vituloida aktiivimallin kanssa ja sitten tulikin taas pitkästä aikaa hyviäkin uutisia rahotusmaailmasta.

Tällä hetkellä puolipäätyötäni on siis edistää Taiken tuella vammaisyhteisöiden kulttuuritoimintaa ja kulttuurin saavutetavuutta. Periaatteessa sitä samaa, mitä olen tehnyt viimeiset 19 vuotta, mutta pääosin muun työn ohessa tai vapaaehtois- tai pakkotyönä, mutta nyt siis oikeana puolipalkkatyönä. Viimeksi työni kehitysvammaisten kulttuuritoiminnan edistämiseen on saanut näin paljon tukea vuonna 1999, jolloin sain Satakunnan taidetoimikunnan puolen vuoden taitelija-apurahan turvin kehittää asioita. Sen jälkeen tämä työ on löytänyt vain sirpaletukia.

Tuon lisäksi tänä vuonna on tullut koko joukko pikkuavutuksia, jotta päästää liikkeelle ja homma etenee. Tällä hetkellä MEKA TV toimintatuki tulee noin 22 eri lähteestä, joten se tietää taas melkoista vapaaehtois- ja pakkotyörumbaa loppuvuonna, kun kaikki pitää raportoida ja tilittää erikseen.

Pienen pieninä sirpaleina tulee taas leipä maailmalta ja vasta tuo Taiken puolipäivätyö pitää minut aktiivimallin ulkopuolella, joten melkoiselta vituloinnilta tuo malli kyllä tästä Työhuoneelta katsoen tuntuu. 


Tänään tästä


Olen käyttänyt puhelimessa työaikalaskuria viime vuoden helmikuusta. Tutkin sitä yleensä silloin tilipäivisin, kun haluan masentaa itseni. 

Nyt on taas säännöllistä puolikuukausituloa arkielämän turvana muutaman kuukauden, olen koittanut jättää mahdollisimman paljon vapaaehtoistöitä pois ja koittanut tehdä työhön liittyvät pakkotyöt palkallisella sekä säällisellä työajalla. Vähän huonosti on mennyt, mutta vapaa-aikaa olen silti onnistunut lisäämään lähes inhimilliselle tasolle. Paljon jää tekemättä, mutta hommat etenevät ja mikä mukavinta, hommat etenevät eteenpäin. Ja kaikkein mukavinta, että kaikki etenevät hommat ovat nyt itselleni mukavia.





Tänään en siis laita työaikalaskuria päälle, enkä stressaa, jos en saa mitään aikaan. Jos saan työhuoneen lattiamaton tampattua, kukaties jopa imuroitua, niin hyvä niin, mutta jos en toimerru siiihenkään, niin mitäs siitä.