sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Roskapankkipäivä

Työviikon 9. päivä työhuoneen uumenissa näyttää nyt menevän palkattomaksi roskapankkipäiväksi. Kotiremppaakin tarttis tehdä. Toisaalta voi olla aika terveellistäkin kaikkien näiden sähköisten vempainharmien jälkeen tehdä ihan oikeitakin töitä vasaralla ja sorkkaraudalla.

Tyytymättömyys ja ahdistus on aika valtaisaa, vaikka takana on sentään kohtuullisen onnistunut työviikko. Keskeneräisten töiden pino vaan leviää pitkin huushollia, eikä mitään oikein saa tehtyä loppuun saakka. Vapaapäivän puute vaivaa, palautumisaikaa ei ole, kun yhden homman saa tehtyä, kaksi uutta hyökkää päälle.

Tänään roskapankkipäivänä pitää tehdä muutamia pakollisia pikkutehtäviä, jotta ensi viikko selvitään jotenkin, akkujen latauksia, varmuuskopiointia, laukkujen purkua ja pakkaamista, kun viikko ollaan taas menty niin, ettei ole ehtinyt tai jaksanut laittaa tavaroita oikeille paikoille. Siivousta ja jäsennystä, että missä ihmeessä sitä taas mennään, sitten kun lakkaan taas pyörimästä hyödyttömästi kuin eestaas pyörivä tuulimylly työhuoneessani.




Oman sisäisen tyytymättömyysmittarin mukaan alkutyöviikosta 20% on mennyt erinomaisen mukavasti ja 60% enemmän tai vähemmän tyytymättömästi. 20% työajasta on mennyt editointiin ja se on ok. Ryhmien ja yhteistyökumppanien kanssa on mennyt hyvin, mutta tämä yksinpuurtamien kaikkien epämääräisten ongelmien kanssa ei. 

Pitäisikö ensi miettiä, mitä on viikolla onnistunut? 10 päivää sitten ollut vapaapäivä Fiskarssissa oli onnistunut, mutta entäs sitten?


Alkutyöviikon mukavat asiat


30.8. la oli 4 tuntia palkattua työtä Harjavallan Me Itse suunnittelupäivän merkeissä. Mukana oli Jaana Nordlund Porin Me Itsestä ja päivä oli leppoisa, mukava ja asiat rullasivat mukavasti eteenpäin mukavan porukan kanssa yhteistuumin, vaikka oli vähän epämääräisiä ikäviäkin asioita selvitettävänä. 

31.8. su täysi palkallinen editointipäivä ja valmista tuli kahden lyhytelokuvan verran.

1.9. ma Ruskilan perinnepiirin kanssa oikein antoisa suunnitteluilta.

2.9. ti Aamuinen käynti Pomarkun Hakalinnan elokuvateatterissa, mukavaa jutustelua Reijo Varpaisen kanssa ja hommat sujuivat kerrassaan mainiosti. Taukokävely Isonevalla puhdisti ajatuksia ja päätä. Illalla Enäjärven koululla esitettiin Kokemäenjoki virtaa -elokuva vanhenpainillassa, katsojia taisi kaiken kaikkiaan olla 120 eikä esitystekniikkakaan temppuillut.

3.9. ke Pomarkun leffat tuli editoitua ajallaan. 

4.9. to Pomarkun Hakalinnan esitykset onnistuivat nappiin. Neljässä esityksessä kävi yhteensä noin 180 katsojaa. Ahlaisten tarinatuvassa saatiin hyvää tarinaa taltioitua, Heikki Porkolan jutunkeruussa saatiin muutama mielenkiintoinen tarina taltioitua jälkipolville ja nuorten tuupilaistenkin kanssa homma eteni.

5.9. pe Malike kuvauspäivät ovat aina mukavia ja antoisia sen lisäksi, että siitä saa palkkaakin.

6.9. la Harjavallan Me Itsestä tuli 3 kpl vieraita Huittisten elokuvapiirin kurssin avaukseen. Päivä oli kaikin puolin mukava ja saatiin paljon aikaan.



Entäs se kolikon toinen puoli


30.8. la Palkattomia työtunteja tuli enemmän kuin palkallisia. Kotiverkko paskana, eikä hommista työhuoneella tullut oikein muutenkaan mitään. Ikäviä asioita en saanut setvittyä mitenkään eteenpäin, piti tehdä vaikeita ratkaisuja tulevaisuutta ajatellen, että pysyisi pinnalla syksyn töiden kanssa. 

31.8. su Kotiverkko paskana. Koitin vasemmalla kädellä noin 11 tuntia paikallistaa vikaa ja korjata asiaa. Vian paikallistin, mutta korjata sitä en osannut. Varajärjestelmän kautta sain kiireisimmät asiat hoidettua yön pimeinä tunteina.

1.9. ma Menetin työharjoittelijani ja vastaavasti sain palkaksi melkoisen määrän selvittämättömiä sotkuja. 17 tunnin työpäivästä oli vain 4 tuntia palkallisia.

2.9. ti Selvittämättömien sotkujen selvittely jatkuu, kotiverkko edelleen paskana ja homma toimii vain hankalien varajärjestelmien kanssa. Päivän 10 työtunnista oli vain 2 palkallista.

3.9. ke Kotiverkon toimimattomuus rassaa. Saisin sen ehkä kuntoon 1-1½ päivän ähellyksen jälkeen, mutta aikaa ei tähän nyt ole. Kun tein esityslevyä seuraavan päivän ensi-iltaa varten, totesin, että polttava DVD asema temppuilee, lienee tiensä lopussa jo eikä tee hommia enää luotettavasti. Sain lopulta yhden onnistuneen esityslevyn yöunien hinnalla.

4.9. to illalla tuupilaisten kanssa uhkasi loppua veto, päivä oli ollut pitkä eikä näin vanha mies enää koko viikkoa 4 tunnin yöunilla ilman päikkäreitä selviä.

5.9. pe Perjantaista ei valittamista, paitsi illalla oli niin väsy, ettei jaksanut lauantaita valmistella.

6.9.la Lauantain valmistelut menivät niin pitkäksi, että tuli jälleen raivostuttavan kiire. Digiboxi temppuilee. Pitkästä työviikosta huolimatta tuntuu, että 1/3 osaa hommista on jäänyt tekemättä.

7.9. su Kertakaikkinen tyytymättömyys ja ahdistus kaikkien keskeneräisten hommien kanssa vaivaa, eikä oikein mihinkään pääse käsiksi. Seuraava kokonainen oikea vapaapäiväkin häämöttää vasta 5.10. kuukauden kuluttua siis. Kaikki toimistotyöt ja varsinkin laskutus laahaa surkeasti perässä, kun ei vain ehdi eikä jaksa.


Summahurlaanium 


Työviikon alussa on siis 3 ensi-iltaa ja 7 muuta juttua viimeistelty julkaisukuntoon ja tuupattu YouTubeen, Satakunnan ympäristötietoisuuden teemaviikkon osallistuminen lähes ok, paitsi että viikolle luvattua raporttia ja DVD:ta  ei saatu valmiiksi muiden kiireiden vuoksi. Sähköiset vempaimet ovat tehneet urakalla riesaa ja työharjoittelijan puuttuminen ei helpota asiaa, kun täytyy tehdä nyt yksin kahden työntekijän hommat.

Eikä tämä freelancerin normiarki pankkitiliä lukiessa paljoakaan riemastuta. Kahden viimeisen kuukauden aikana pankkitilille on epäsäännöllisiä työtuloja ropissut 568 eurjoa ja 70 senttiä. Vastaavasti työhön liittyviä säännöllisiä menoja 1600,-. Mitäs Laura Räty tähän sanoisi? Yrittäminen kannattaa aina?

Onneksi sentään huomenna on taas tiedossa mukava työpäivä Tampereella. Ja jopa oikeasti palkallinenkin taas.