lauantai 18. lokakuuta 2014

Sirpalelauantaisiivoa

On taas kulunut koko joukko viikkoja viimeisestä lauantaisiivouspäivästä niin työpöydällä kuin kotonakin. Viime aikoina on tapahtunut työn puolesta hyviä asioita ryhmien kanssa, kaikki suunnitellut ryhmät toimivat hyvin ja ryhmätyöskentely sujuu. Ongelmana on se, että ryhmätyöskentely sujuu paremmin kuin pitäisi, joten valmisteluaikaa ja varsinkaan jälkikäsittelyaikaa ei vain tunnu löytyvän tarpeeksi.

Syyskuun alusta olen voinut pitää vain yhden kokonaisen vapaapäivän ja viikon syyslomakin näyttää sulavan kahden päivän mittaiseksi, jos sitäkään. Kyllähän näitä puolikkaita vapaapäivä ja omaa aikaakin löytyy, mutta sirpaleinen työ vain sirpaloittaa mielen. Jonkin sortin kovalevyn eheyttämisprojekti omassa päässä olisi erinomainen asia ja edes muutama peräkkäinen päivä, jolloin ei puoliksi ladatulla akulla tarttis lähteä aina töihin kiireellä ja heikoilla puolivalmiilla valmisteluilla.

Pakkohan tuo on kuitenkin myöntää, että tällä hetkellä tapahtuu työmaailmassa 9 hyvää asiaa yhtä huonoa vastaan. Ongelmana on vain se, että työ yksi huono asia vie yleensä työaikaa ja tyhjentää takkia saman verran kuin noiden 9 hyvän asian kehittäminen.

Viime aikoina on myös taas jokasyksyiseen tapaan suurin osa 14 tietokoneesta, joiden mikrotukihenkilönä toimin vasemmalla kädellä, tarvitsisivat huoltoa, päivityksiä ja viankorjauksia. Tuntuu, että tällä hetkellä 25 % kaikesta työajasta liittyy jollakin tapaa tietoteknisiin ongelmaratkaisutilanteisiin ja 26 % kaikkien muiden kehnojen asioiden korjailuun. Mitähän saisinkaan aikaan, jos tuonkin 51 % työajasta saisi käyttää oikeisiin töihin? Yleensä nuo 51 % työstä ajoittuu vielä omalle sirpaleiselle vapaa-ajalle, joten saisinko toimivan tekniikan kanssa 51 % enemmän tuottavaakin työtä aikaiseksi?

Tyypillinen esimerkki jokapäiväisestä takusta on Danske Bank, jonka sivulle olen odottanut pääsyä elokuusta lähtien


ja odotan edelleen. En vain pääse pankkiin Chromella sisään vaikka mitä tekisin. Mieluummin minä vaihdan pankkia kuin Chrome selaimen jonkun typerän pankin palvelutakun vuoksi. Ja mitäpä minä sinne pankkiin menisinkään, tyhjä tili siellä taitaa vaan odottaa ja pystyn Danske Bankin luottokorttimaksut maksamaan muiden pankkien palveluilla. 

Kyllä. Olen 51 % tyytymätön tällä hetkellä kaikkeen työhäni liittyyvään toimintaan.

Mutta nyt narinat seis. Mukava työpäivä odottaa, ensin nappaan Harjavallasta pari Me Itse aktivistia mukaan Huittisten Me Itse ja MEKA TV kurssille, sitten illalla odottaa Noormarkun partiolaisten editointiyötyöpaja. Tähän työhön minä olen tyytyväinen.

torstai 2. lokakuuta 2014

Melkein luppopäivä

Tämä on taas näitä päiviä, jolloin työ- ja vapaa-ajan rajat ovat veteen piirrettyjä viivoja. Palkallisia työtunteja on vain 3 kpl, joten päivä on melkein luppopäivä.

Nukuin tänään tavallista pidempää ja heräsin vasta 6:45, joten päivä oli jo pitkällä ennen kuin sain itseni kammettua ylös sängystä.

Syyskuun ensimmäinen vapaapäivä on vielä pitämättä ja lokakuu on jo alkanut. Näillä näkymin ensimmäinen syyskuun vapaapäivistä häämöttää jo lokakuun puolivälissä. Ja saattaapi olla, että voin pitää jopa yhden päivä ellei peräti kahden päivän syysloman.




Tällainen 7 viikon työputki ei ole minun sekavassa työhistoriassani mitenkään poikkeuksellista. Yksi 8 viikon työputki vuodessa on normaalia työssä, jolloin töitä on tehtävä silloin kun niitä on. Tänä vuonna tämä tavanomainen syksyn työputki on siis tavanomaista lyhyempi itse asiassa. Alan ilmeisesti tulla vanhaksi, ei vaan enää jaksa niin kuin ennen, kyllä tässä iässä vähintään joka seitsemäs viikko pitää olla vähintään yksi vapaapäivä. 

Työ ei minua vaivaa. Hommat ovat kaikki yes, mutta kaipaan minäkin aina välillä oikeita kokonaisia vapaapäiviä. Kun jonkun homman saa tehtyä, pitäisi olla palautumisaikaa ja aikaa nauttia työnsä tuloksista ilman että kaksi uutta hommaa hyökkää samantien päälle. Palautumisajan puute on väsyttävää, ei itse työ.

Aamusella työkaaosta selvitellessä toisella kädellä akkuja ladaten tein pientä kotisiivoa. Sitten vein auton katsastushuoltoon ja katsastukseen. Auto on minulla myös tällainen veteen piirretty asia, jos minulla ei olisi työtä, tarvitsisinko omaa autoa lainkaan? Meidän perheessä riittäisi yksi auto, jos olisin työtön, mutta kun molemmat tarvitsevat autoa työssä usein samanaikaisesti, toinen auto helpottaa elämistä ja elinkeinon harjoittamista suunnattomasti. 

Auto on minulle välttämätön työkalu, jolla vien omaa ja muidenkin työelämää noin 20000 kilometriä eteenpäin vuodessa. Tarkkaan ottaen tälläkin hetkellä minulta loppuisi lähes kaikki työt, jos minulla ei olisi autoa käytössä, joten aika riippuvainen mokomasta peltitoosasta olen.

Autohuollosta tullessa pidin vapaa-aikaa kävellessäni kotiin ihastuttavassa syyskelissä. Oli mukavaa rauhassa viettää omaa laatuaikaa. 

Kotiin tullessa päivän ensimmäiseen palkkatuntiin on vielä aikaa vajaa tunti, joten en saa muuta järkevää taaskaan aikaan, muuta kuin nämä muutamat sanat tähän. 

Viime aikoina olenkin ollut enimmäkseen tyytymätön, etten ole jaksanut jäsentää omaa työkaaosta tarpeeksi. Viime päivinä pitkä työputki on alkanut näkyä jo siinäkin, että olen varsinainen kävelevä Bermudan kolmio, kaikki mitä vähäksikin aikaa lasken käsistäni, menee hukkaan  välittömästi. Olen koittanut vasemmalla kädellä vähän järkeistää työhuoneen jäjestystä, mutta eihän siinäkään mitään järkeä ole, kun tavarat muuttavat paikasta toiseen hakien omaa paikkaansa ja näiden epätavallisessa paikassa olevien työkalujen hakemiseen menee päivässä kohtuuttoman paljon aikaa.

Päivän ensimmäinen palkallinen työtunti on tänään Ruskilan koululla kello 10:00, jossa suunnittelemme 5-6 luokkalaisten kanssa kahta elokuvaprojektia. Sitten parin tunnin joutavan ajan jälkeen tulee päivän toinen palkallinen työtunti Kaasmarkussa kello 14:00, jossa suunnitellaan myös paikallistarina elokuvan tekemistä lasten ja nuorten kanssa. Päivän kolmas palkallinen tunti on illalla 18:30, jolloin kuvataan Noormarkun perämetsässä Pääskynparven syysleirin toimintaa. 

Ajokilometrejä näiden kolmen työtunnin takia tulee 104 kilometriä. Ja omalla ajalla tietenkin. Tähän luppoaikaan voisin varustautua ottamalla autoon jonkun hyvän levyn. Harry Chapinia on viime aikoina tullut kuunneltua matkalla, miksei siis tänäänkin tällaista laatuaikaa matkaksi voisi tavoitella?

Jossain välissä pitää sitten vielä hakea katsastettu ja kunnostettu auto. Toiseen autoon tarttis vaihtaa ehjä ajovalo, näkisi sitten syksyn hämärässä paremmin ajella ja hirviä väistellä. Toimistotöitä, siivoamista ja editointeja olisi odottamassa vino pino. Päivän sirpalemaisuudesta ei oikein jaksa mitään isompaa aloittaa ja väsymys pikkuhommiin tekee kiusaa.

Miinuksen puolelle menee siis tämäkin työpäivä. Kolmen tunnin palkka on paljon pienempi kuin päivän autohuolto ja katsastus. Ehkäpä olisi joku nippelityötunti hyvä jostain keskeneräisestä hommasta napsaista vai luumuilisiko vain oman ajan kanssa jonkun jonninjoutavan oman tehtävän parissa?