sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Maanantai 1.10.2018

Huonosti nukutun yön jälkeen alkaa tämän vuoden ehkä tärkein työviikko. Ajattelin vähän laittaa työseurantaa pitkästä aikaa, mitä tällä viikolla tapahtuu. En ole viime aikoina paljoa jaksanut blogata tapahtumia, mutta jos nyt vähäsen.




Viimeisestä oikeasta vapaapäivästä on hurahtanut taas viikko. Vähän alkaa olla takki tyhjä ennen kuin tämä viikko on edes alkamassa, mutta eiköhän tämä tästä taas, kaikki tekeminen sisänsä on mukavaa ja tällä viikolla ehkä saan niputettua noin 78 keskeneräistä työ pois käsistä tai sitten en. Luultavasti en. Tämä aika vuodesta on vaan sellaista jokavuotista aikaa, että kun yhden homman saa tehtyä, kaksi uutta putkahtaa tilalle.


Tämän vuoden päänaru on edistää Taiken tuella Vammaisyhteisöiden kulttuuritoimintaa ja kulttuurin saavutettavuutta. Tämä #osallistunsatakunnassa viikko on yksi päätehtävistä, näkyvyyttä ja saavutettavuutta pitää todistaa, jos halutaan jatkossakin tällaista toimintaa ylläpitää. 


Alunperin oli suunnitellut, että Taiken tuesta saisin työkaverin tälle viikolle ja oman työni pystyisin vetämään kansalaisopistojen piirien kanssa, mutta pieleen meni. En saanut työparia moninaisista sattuneistä syistä, joten yksin ja palkattomaksi puurtamiseksi kaikki keskeisimmät jutut tällä viikolla taitaa mennä.

Ainakin tämä ensimmäinen viikon päivä ja maanantai ei lihota pankkitiliä mitenkään, kilometrikorvauksilla mennään. 

Aamu alkoi työhuoneella viikorutiineja tehdessä 6:30. Sitten tein viikon markkinointia, yhden Radio jutun Radio Valoon ja peruin yhden tapaamisen.


Nyt aamupäivällä tarttis saada illan ensi-illat viimeistelytä ja 75 muuta juttua eteenpäin. Päivällä allakassa on Merikarvialle meno, josta haen Merikarvian mediaryhmän, jonka kanssa mennään ensin kuvaamaan Karvian Kanttiin ja täältä osallistumaan Kankaanpään Osallisuus iltamiin.




Tänään en ole siis onnistunut hankkimaan omalle osallisuustyölleni palkanmaksajaa, vaikka työpäivälle näyttää tulevan 16 tuntia pituutta. Vaan eipähän tässä mitään uutta ole, täysin purjein vain tuulta päin, viikosta on tulossa hieno, jos ei pankkitilin tyhjää kolinaa oteta huomioon.


10:50 sain päivän toistaiseksi ainoa ensi-illan valmiiksi ja nyt on vain pakko luovuttaa, kun aika ja hommat karkaa käsistä. Kankaanpäässä oli 2 päivän elokuvakurssi kesällä ja täällä kuvattiin niin paljon materiaalia, että ei vain valmiiksi näillä resursseilla saa. Ryhmä on innokas ja tuottelias, ollaan tehty Radio Valo juttuja, Satakunnan meikäläisten uutisia, osallistuttiin KATSO kampanjaan omalla elokuvalla, joka on muuten tässä;







Tänään on tarkoitus kuvata Jaakosta ja Jaakon kirjasta uusi juttu iltamien yhteydessä. 

Tänään pitää käydä myös jonkin sortin YT neuvotteluita jatkosta. Tämä on nyt tällä erää viimeinen kerta, kun pääsen Kankaanpäähän tällä erää, sitten ei ole vain minkään sortin rahoitusta pysyä mukana kuvassa. 


****

Työpäivä on takana ja Satakunnassa ollaan ajeltu 271 kilometriä osallisuuden jäljillä. Kävimme Merikarvian porukan kanssa Kantin kylässä kuvaamassa ja Kankaanpään Osallisuus iltamissa. Hieno päivä oli, mutta nyt kyllä väsyttää, vaikka työpäivälle ei tullutkaan pituutta kuin 14 tuntia ja 23 minuuttia.

perjantai 10. elokuuta 2018

Laiskottelupäivä työhuoneella

Tänään 10.8. on kansainvälinen laiskottelupäivä eli Lazy Day. Eikös se ole niin, että vain laiskat töitään luettelee, joten laiskottelen tässä perjantaityöpäivän päätteeksi vähän luetellen, mitä on työmaailmassa tekeillä.

Eipä tässä nyt mitään niin ihmeellistä, Taiken tuella tässä puolipäivätyöläisenä ja puolipäivätyöttömänä suunnittelen elonkorjuuta ja syksyn sadonkorjuuta. Jotain pientä leivänsärpimeksikin koitan häärätä, saisi sen toisenkin puolikkaan kokopäiväelannosta jotenkin täytettyä.

Aamupäivä tänään meni yhtä koulutusvideota tehdessä ja rutiiniasioita häärätessä. Blue Sea Film Festivaalien SEKKin ja omat järjestelyt vievät normaalin elokuun verran työtunteja, jotka nekin ovat kasaantuneet minulle, kun kaikki SEKKiläiset ovat pakkolomilla. 

Editointilistalla on 20 keskeneräistä lyhytelokuvaa, joista suurimman osan deadlineistä on 24.8. Blue Sea Film Festivaaleilla. Toistaiseksi en ole saanut aikaan muuta kuin editointiähkyn, muita menoja ja tehtäviä on niin paljon, ettei tehdyksi saa. Kivirekiviikkoja siis edessä koko mokoma ja vapaapäivät on toistaiseksi peruttu.

Huomenna on editointipaja Turussa, josko sitten saisin itsestäni ja Turun ryhmästä sen verran irti, että jotain valmistakin syntyisi.

18.8. pitäisi järjestää Me Itse kokemusasiantuntija koulutusta SEKKiin. Sinne olisi tulossa 16 meikäläistä plus muutama avustaja ja ohjaaja, joiden logistiikkaongelmia on tullut ratkottua koko mokoma.

Syksyn 12 MEKA TV mediakurssin markkinointia ja järjestelyjä on tullut väännettyä. Koulutuslaitteisto alkaa olla huollettua ja kunnossa, vielä kun ohjaajan pää saadaan toimimaan, niin hyvä.

Matkareitti elokuussa on mennyt ja menee mukavasti reittiä Rauma-Merikarvia-Huittinen-Rauma-Pori-Turku-Rauma-Pori-Huittinen-Eurajoki-Rauma-Pori-Rauma-Pori. Kotimaakunnassa siis häärätään.

Blue Sea Film Festivaaleilla ollaan tänä vuonna kaksi päivää, 24.8. normikolme elokuvaesitysta ja lauantain 25.8. olisi keskustelutilaisuus. Tänä vuonna festivaalien toisena pääteemana on erityisryhmien omaehtoinen elokuvatoiminta, joten panostusta on tavallista enemmän tänä vuonna.

Elokuun viimeisenä viikkona taitaakin sitten olla palaveria palaverien päälle sekä järjestelyitä järjestelyiden päälle, jotta syksy sävelet lähtisivät asiallisesti suunnitelmien mukaan käyntiin.

Yksi lasten ja nuorten leiri olisi tulossa syyskuun alussa ja Eurajoen Sydänmaalla viritellään muistelupiirin elokuvaprojektia. Sitten syyskuussa käynnistyy Kankaanpään meikäläisten toiminta, Osallisuus teatteri jatkuu, Nakkilan elokuvapiiri, Tekunkorven elokuvapiiri, Eurajoen elokuvaryhmä, Kaunummen elokuvapiiri, Ruskilan muistelupiiri, Harjavallan meikäläiset, Huittisten meikäläiset ja Merikarvian elokuvapiiri aloittavat syksyn toimintansa kukin vuorollansa.
Isoimpia urakoita on #osallistun viikon toiminta lokakuun ensimmäisellä viikolla, mihin kaikki MEKA TV ja Satakunnan meikäläisten mediaryhmät osallistuvat.

#osallistun viikon jälkeen aletaan sitten hieromaan Osallisuus teatterin syksyn näytelmää tosissaan, aletaan kaksin käsin järjestää valtakunnallista Me Itse päivää Poriin 17.-18.11. sekä järjestellään toimintaa koko kehitysvammmaisten viikon ajaksi että viikon valtakunnallista päätapahtumaa Osallisuuden ytimessä teatteri- ja elokuvaseminaaria 4.12.2018.

Jokunen tilaustyö ja palaverikin tulee varmaan hoidettua syksyn mittaan muiden rutiinijuttujen lisäksi. Ja sitten tässä laiskotellen töitään luetteloinnin ohessa pitäisi keksiä, mistä löytäisi ensi vuodeksi jostain töitä, kun laiskana ihmisenä en millään viitsisi pelleillä minkään typerän aktiivimallin kanssa. Ensi vuotta suunnitellaan taas tyhjän päälle ja varmaa ensi vuoden töistä on vain epävarmuus.

lauantai 5. toukokuuta 2018

Kevätsiivouspäivä

Rakas työpäiväkirjani 5.5.2018. 

En ole kirjoittanut sinulle 7 kuukauteen, mutta ei syytä murheeseen, palkallisiakin töitä on riittänyt nippanappa ja työhuoneella on tapahtunut jotain melkein joka päivä.

Ajattelin tänään, että en laita työaikalaskuria lainkaan päälle, teen vain löysää kevätsiivousta ja teen enimmäkseni työhuone Impolassa mitä huvittaa. Minua on huvittanut tehdä täällä kevätsiivousta jo pidemmän aikaa, mutta tähän ei ole työaikani eikä innostus riittänyt.


Toukokuussa


Toukokuun työtilanne on nyt sellainen, että minulla on Taiken tuella puolipäiväinen määräaikaisprojekti syyskuun puoleen väliin. Tällä puolipäiväkuukausipalkalla saankin sitten pakolliset verot, työnantajakuluni sekä muut kiinteät työkulut maksettua ja minulle jää sitten omaan käyttöön elämiseen 27 euroa ja 74 senttiä.




Leipää toukokuussa tuo pöytään Teatterista voimaa vuorovaikutukseen -projekti 12 tuntia, yksi Siviskurssi 5 tuntia, yksi Tukiliiton kuvauskeikka 8 tuntia, Ahlaste tuupi 6 tuntia ja Eurajoen tilaustyökuvaukset 9 tuntia eli 40 tuntipalkkatyötä päälle, joten omaan käyttöön jäävät ruokarahat ovat 120 työtunnin riehumisen jälkeen kutakuinkin samaa luokkaa kuin takuueläke tai työttömyyskorvaus, mikäli sellaista edes saisin.

Vaan eipä sovi valittaa. Eipähän tarvinnut tuon idioottimaisen aktiivimallin kanssa alkaa pelleilemään. Säästyy tuokin pelkästään kiusaa tekevä hukka-aika johonkin hyödylliseen ja tuottavaan joskin aika passiiviseen työhön.

Lisää pieneen orastavaan hyvään oloon työn puolesta aiheuttaa muutama nollatuntisopimus, joten työtilanne näyttää aika hyvältä joulukuun alkuun saakka. Ja vaikka kesälomat aktiivimallin vuoksi olenkin joutunut tältä vuodelta perumaan, vapaa-aikaakin on aivan eri luokkaa kuin viime vuonna.


Mennyt maailma


Viimeisin Työhuone Impola merkintä on siis lokakuulta 2017. Eipä sitä vaan jaksanut omia asioita murehtia loppuvuoden 70-100 tuntisten työviikkojen jälkeen, joita tästä seurasi SUOMI 100 satakuntalaista elokuvaprojekti takia.

Ehkäpä tuo blogikokoelma jotain kertoo, miksen muuta jaksanut.
SUOMI 100 satakuntalaista elokuvaa

100 satakuntalaista elokuvaa tuli sitten julkaistua ajallaan ja sovitusti, mutta tätä miestä se söi SEKKin pakkolomien vuoksi sen verran paljon, ettei ehtinyt hakea alkuvuodeksi töitä eikä juuri mitään muutakaan ylimääräistä. Sen verran sitten kepulikonsteja löydettiin, ettei tarvinnut alkuvuodesta vituloida aktiivimallin kanssa ja sitten tulikin taas pitkästä aikaa hyviäkin uutisia rahotusmaailmasta.

Tällä hetkellä puolipäätyötäni on siis edistää Taiken tuella vammaisyhteisöiden kulttuuritoimintaa ja kulttuurin saavutetavuutta. Periaatteessa sitä samaa, mitä olen tehnyt viimeiset 19 vuotta, mutta pääosin muun työn ohessa tai vapaaehtois- tai pakkotyönä, mutta nyt siis oikeana puolipalkkatyönä. Viimeksi työni kehitysvammaisten kulttuuritoiminnan edistämiseen on saanut näin paljon tukea vuonna 1999, jolloin sain Satakunnan taidetoimikunnan puolen vuoden taitelija-apurahan turvin kehittää asioita. Sen jälkeen tämä työ on löytänyt vain sirpaletukia.

Tuon lisäksi tänä vuonna on tullut koko joukko pikkuavutuksia, jotta päästää liikkeelle ja homma etenee. Tällä hetkellä MEKA TV toimintatuki tulee noin 22 eri lähteestä, joten se tietää taas melkoista vapaaehtois- ja pakkotyörumbaa loppuvuonna, kun kaikki pitää raportoida ja tilittää erikseen.

Pienen pieninä sirpaleina tulee taas leipä maailmalta ja vasta tuo Taiken puolipäivätyö pitää minut aktiivimallin ulkopuolella, joten melkoiselta vituloinnilta tuo malli kyllä tästä Työhuoneelta katsoen tuntuu. 


Tänään tästä


Olen käyttänyt puhelimessa työaikalaskuria viime vuoden helmikuusta. Tutkin sitä yleensä silloin tilipäivisin, kun haluan masentaa itseni. 

Nyt on taas säännöllistä puolikuukausituloa arkielämän turvana muutaman kuukauden, olen koittanut jättää mahdollisimman paljon vapaaehtoistöitä pois ja koittanut tehdä työhön liittyvät pakkotyöt palkallisella sekä säällisellä työajalla. Vähän huonosti on mennyt, mutta vapaa-aikaa olen silti onnistunut lisäämään lähes inhimilliselle tasolle. Paljon jää tekemättä, mutta hommat etenevät ja mikä mukavinta, hommat etenevät eteenpäin. Ja kaikkein mukavinta, että kaikki etenevät hommat ovat nyt itselleni mukavia.





Tänään en siis laita työaikalaskuria päälle, enkä stressaa, jos en saa mitään aikaan. Jos saan työhuoneen lattiamaton tampattua, kukaties jopa imuroitua, niin hyvä niin, mutta jos en toimerru siiihenkään, niin mitäs siitä.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Tiistai on työpäivistä julmin

Työseurannan kolmas päivä, mutta tuskin tämän enempää jaksan tätä seurata. Loppuvuoden 162 tehtävästä olen jotenkin onnistunut lykkäämään ja siirtämään 107 tehtävää tälle päivälle. Ainakin pitää päättää, mitä taas siirtää eteenpäin. Ennusteiden mukaan tänään on taas sellainen vauhtipäivä, että hädin tuskin saa yhden tehtävän pois työlistasta ja saattaa olla että 4 uutta tehtävää putkahtaa tilalle. 



Katsotaanpas lyhyesti, mitä tänään pitääkään saada aikaan.

Pitäisi tehdä aamurutiinitoimistotyöt, suunnitella päivä, vastata yhteen työtarjoukseen ja pariin muuhun tilaustyön ohjeistamiseen sekä suunniteluun, maksaa pari laskua, pakata päivin kurssikamat, pitäisi ehtiä käymään kaupassa hakea päivän sapuskavärkit, toimia taksikuskina kahden kaupungin välillä, vetää kokki- ja mediakurssia 9:00-14:00, häärätä Porin meikäläisten kanssa 13 keskeneräisen Suomi 100 elokuvan kanssa, pitäisi tehdä seminaariohjelma ja mainos, Suomi 100 blogit ovat auttamattomasti jäljessä aikataulusta, pari koulutuskonetta tarttis päivittää, Hyviksen elokuvaa tarttis edistää kuvausvaiheeseen, iltapäivällä taas taksikuskina kahden kaupungin välillä sekä illalla kuvata Nakkilan Kyläelämää elokuvaa että valmistella muun työn ohessa huominen Pomarkun kouluelokuvapäivä ja jossain ihme välissä tarttis päivän SUOMI 100 satakuntalaista elokuvakin saada valmiiksi esityskuntoon näin muutaman tehtävän luetellakseni.

Eikä toivoakaan päästä päikkäreille. Tiistai on ehdottomasi työpäivistä julmin. 


maanantai 2. lokakuuta 2017

Maanantai

Työseurantaa taas vähäsen. Olisin aamulla saanut ruhtinaallisesti nukkua kuuteen saakka, mutta viiden maissa työasiat tulivat taas ilkkumaan sängynlaidalle. Sitten vain luovutin, tein pari kotihommaa ja laitoin työaikalaskurin päälle 5:39.




Eilen oli hieman rauhallisempi päivä ja oman ajan lisäksi koitin vähän siivota edellisen viikon jälkiä sekä ladata akkuja, mutta kaaos näyttää tänä aamuna paljon pahemmalta kuin edellisenä iltana. Vaikka sain eilen työlistaani lyhennettyä yhdellä tehtävällä, tänään kukonlaulun aikaan putkahti jo kaksi uutta tilalle. 

Loppuvuodelle työlistassa olisi nyt 162 tehtävää ja tälle päivälle näistä osuu 84. Tänään on SEKKin työläisten ensimmäinen pakkolomapäivä ja aamupäivällä pitää päättää, miten tästä kolmen kuukauden pakkolomasta itse selviän ja kenen kanssa. #suomi100 #100satakuntalaista leffoja on vielä 65 tekemättä ja julkaisematta, eikä nyt maanantai aamusella ole yhtään täysin valmista. 

Päivän kovana tavoitteena on kuitenkin lyhentää epätoivoista työlistaa muutamalla tehtävällä ja huomenna toisella mokomalla lisää. 

Viime viikon työaikalaskuri näyttää työviikon pituudeksi 83 tuntia ja 2 minuuttia. SEKKin pakkolomat eivät ainakaan minun tilannetta helpota, työviikko ei tästä paljoakaan lyhene tälläkään viikolla, toiselle ohjaajalle olisi kokopäivätyötä tarjolle, vaan ei palkkaa. 

Eipä itku markkinoilla tänäänkään auta. Tänään pitää puskea ensin työhuoneen hämyssä kaikkea mitä ehtii ja sitten aamusella SEKKiin ihmettelemään, onko uppoavaan laivaan jäänyt yhtään harjoittelijaa auttamaan tässä epätoivoisessa tilanteessa. 

Tänään ei onneksi ole ryhmiä, josko tästä nyt jotain tolkkua päivään saisi, kun saa omalla aikataululla puskea.


Iltarapsalla


Eipä mennyt sitten aamukaan niin kuin Strömsöössä. 35 päivän työputki alkaa painaa säsymyksenä ja unohduksina. Kun piti lähteä SEKKiin, niin lompakko oli hukassa ja tätä piti sitten etsiä melkein puolitoista tunita pitkin Poria. Löytyihän se, mutta ei tänään kyllä oikea käsi oikein enää tiedä, mitä vasen tekee.

SEKKissä sitten katsottiin kahden harjoittelijan ja yhden palkattoman ohjaajan kanssa, miten tästä pakkolomakaudesta oikein selvitään. Tehtiin työnjakoa ja näyttää, että ainakin tämä viikko selvitään jotenkin.

Aamupäivän puskemisen jälkeen pysäytin työaikalaskurin 12:01. Käytiin paremman puoliskoni kanssa syömässä ja päikkäreillä, joten kyllä tämä vanha dieselkone sitten taas lähti käyntiin työaikalaskurin mukaan 14:48.

Päivän päätehtävänä oli tehdä #suomi100 #100satakuntalaista elokuva 36/100. Editoin Matiaksen aloittamaa Köyliön juttua ja välillä koitin vasemmalla kädellä saada kaikkea muuta keskeneräistä pois käsistä.

Lopulta sitten iltasella sain valmiiksi tämän.


Tämä oli vielä helppo, kun oli hyvä esityö tehtynä, mutta huomisen elokuvasta lähtien nämä Suomi 100 leffat kyllä tietävät aika tuskaisia päiviä, kun mitään selkeästi valmista ei vielä ole, keskeneräisiä rääpimisiä työpöydällä on kyllä kuutisenkymmentä.

Työpäivällä näyttää olevan työaikalaskurin mukaan pituutta taas 13 tuntia, mutta päivän saldo on kyllä aika murheellinen. Aloitin päivän purkamalla 162 tehtävän työlistaa, mutta vain yhden tehtävän sain tehtyä ja yksi uusi putkahti tilalle. 

Huomenna taas taitaa jatkua työpäivä murmelina.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Rakas työpäiväkirjani 1.10.2017

Sunnuntai aamu kun oli, niin en rekisteröinyt kovinkaan tarkasti heräämisaikaani, joskus puoli kahdeksan maissa se kai oli. Tänään oli suunnitteilla osittainen vapaapäivä, jonka ajattelin vetää siis tavallista löysemmin, olihan tässä jo takana 75 tunnin ja 53 minuutin työviikko.

Aamulla onnistuin pahoittamaan mielenkin, kun luin uutista, missä kerrottiin eri ammatien keskipalkkoja. Minun palkoillani en olisi päässyt edes listoille siellä alapäässä, joten kyllä ainakin rahassa mitaten oma työni on motivaatiota vailla tällaisia uutisia luettaessa.


Taidepainotteisen erityisryön ohjaajan keskipalkka verohallinnon mukaan on XXXX,XX. Tiedän sen tarkalleen, sillä olen todennäköisesti ainoa ammattilainen, joka käyttää mokomaan titteliä.


Aamulla siis ajattelin vähän vetkutella vähäsen, join kahvikupillisen rauhassa ja auttelin rakasta puolisoani rakupolttopäivän tarvikkeiden pakkaamisessa autoon.


8.08 luovutin ja käynnistin työlaskurin, avasin työhuoneen koneen ja aloin järjestellä eilisen kuvauspäivän sekä koko viime viikon kulkupäivien tavaroita järjestykseen ensi viikon kulkupäiviä ajatellen.


Loppuvuoden työlistassa oli aamulla 161 tehtävää, joista 33 oli merkattu tälle päivälle. Suurin osa on tietysti rutiini- ja siirtotehtäviä, joita joka päivä siirrän seuraavalle päivälle, mitä en tällä päivämäärälle en ehdi kuitenkaan  tekemään.


Päivän ylimääräiseksi tehtäväksi ohi työlistani ajattelin taas pitää hieman työseurantaa. Olen pitänyt aika ajoin vuodeta 1988 lähtien pieniä työseuranjaksoja ja nyt lienee taas paikka tällaiseen. Alunperin ajattelin pitää tällaista elokuun alusta, mutta nyt on jo lokakuu. Mutta kai parempi lokakuussakin kuin ei milloinkaan.






Rakas työpäiväkirjani 1.10.2017


Työaikalaskurin käynnistys 8:08. 


Avasin työhuoneen koneen, järjestelin työlistaani, tulevia töitä ja aloitin työseurannan. 


Joku tietysti voisi kysyä, että mitä työtä se työseuranta on, mutta esimerkiksi minulla on tänä vuonna 22 eri palkanmaksajaa, joille olen velvollinen tekemään työseurantaa. Helppoa se olisi, jos voisin tehdä kaikille samanlaisen yhden työseurannan, mutta yleensä joka firmalla on omat käytännöt, joten kyllä tämä työksi käy.


Työlistassa kulkee digiboxin ajatus. Vain harvoin voin katsoa haluamiani ohjelmia televisiosta silloin kuin ne sieltä tulevat. Päivän työtehtäviin kuuluu siis ajastaa päivän katsottavat ohjelmat pois työajalta vapaalle. Tänä syksynä digiboxin on kyllä täyttynyt ihan piripintaan, kun vapaa-aikaa ei ole ollut niin paljon kuin ne muutamat hassut katsottavat jutut, mitkä eivät televisiossa ole uusintoja ja jotka haluan nähdä.


Tänään henkilökohtaisesti harmittaa, että päivällä tulee Fritz Langin Tri Mabuse - ihmispeto, joka ei mahdu boxiin, kun se on niin täynnä. Fritz Lang on yksi suosikkiohjaajistani, enkä muista tätä elokuvaa nähneeni. Pitänee ehkä pitää työstä tauko ja katsoa se suoraan televisiosta. Se taas tietää sitä, että aamupäivällä pitää kiristäää työtahtia.


Seuraavana tehtävänä teen pientä työhuonesiivousta, jotta tulisi vähän tilaa tehdä päivän hommelit. Siiten aamun työpöydällä on rutiini asioita päiväsuunnitelupaperin tekeminen, sähköpostiin vastaamiset, MEKA TV nettisivun etusivun päivitys, allakoiden päivittämiset ja päivän varmuuskopioinnit, jollen ole niitä edellisenä iltana jaksanut tehdä. 


Seuraava tälle päivälle ennalta asetettu tehtävä onkin mainio, se on nimittäin ruokatauko. Laitan sen työlistaani, sillä joskus unohdan pitää selkeän ruokatauon, joka katkaisee aamun keskipäiväksi. Samalla osaan hieman rytmittää epäsäännöllisiä työpäiviäni edes jotenkin. Kello on nyt 9:08, joten siirrän päiväksi suunniteltua ruokataukoa eteenpäin ja teen muutaman iltapäivän tehtävistä tässä aikani kuluksi.


Seuraava merkitty työtehtävä on ikävä tehtävä ja masentava, johon menee varmaan tipoittain koko päivä, mutta jota on pakko tehdä pitkin päivää vasemmalla kädellä. SEKKin työntekijät joutuivat jäämään pakkolomalle loppuvuodeksi, mutta SEKK/MEKA TV hankkeet jatkuvat lähinnä yhden alipalkatun ohjaajareppanan harteilla. SEKKiin jää kaksi harjoittelijaa, jotka pitää ohjastaa auttamaan ja paikkaamaan loppuvuoden keskeneräisiä tehtäviä. Huomiseksi on suunnitteilla työnjakopalaveri, jossa pitäisi katsoa, mitä pystytään tekemään ja mitä ei. 


Työaikalaskurin pysäytys 9:14.


Työaikalaskurin käynnistys 10:43.


Kävin välillä harrastamassa kiireapulaisen tehtäviä rakupoltossa ja nyhjäsin muutenkin vähän omien asioiden kanssa, nyt taas työpöydän ääressä.


Ruokatauon paikka ei ole vieläkään, joten tehtävien kimppuun vaan. Tänään pitäisi julkaista #suomi100 #100satakuntalaista elokuva 35/100, mutta en ole vielä päättänyt, mikä se on. 66 SUOMI 100 satakuntakuntalaista elokuvaa on siis vielä julkaisematta eikä puskurissa ole yhtäkään valmista, joten nuorallatanssi ajan kanssa jatkuu. Vähän tässä vielä odottelen insipiraatiota ja koitan selviytyä päivän muissa hommissa päivän päähommaa vetkutellessani eteenpäin.


Päivän 8. ennakoitu tehtävä on kameroiden kuvausmateriaalin purku ja kameroiden akkujen lataus. Eilen valmisteltiin Levanpellossa editointia ja kuvattiin Huittisten Kyläelämää kyläkierrosta, joten nämä nyt ensin pitäisi purkaa. 


Sekin kävi nyt päivän edetessä selville, että on turha havitella päivän Frizt Lang elokuvaa täpötäyteen digiboxiin, mutta onneksi se on 60 päivää Areenassa katsottavissa. Katsotaan nyt, ehdinkö sen siinä ajassa katsomaan.


Työaikalaskurin pysäytys 11:21.





Työaikalaskurin käynnistys 12:54.


Välillä piti käydä keskustelemassa Niilon kanssa elämän tärkeimmistä asioita, kuten vaipanvaihtajien työn laadusta sun muita tärkeitä asioista. Kaupassakin piti välillä käydä, että vieraatkin saisivat leipää. Mieluummin olisi pitänyt vapaapäivän tänään, vaan ei auta, päivän leffa puuttuu vielä ja työhuoneessa on täydellinen kaaos viime viikkojen jäljiltä. Joku tolkku pitää löytyä alkavaan viikkoon.


Alut latautuvat itsekseen, mutta jonkun on niidenkin lataustarve arvioitava, purettava edelliset kuvaukset koneeseen, laitettava lataukseen ja tarkistettava kunto ennen seuraavia kuvauksia. Yleensä nämä ovat näitä palkattomia yleishyödyllisiä pakkotöitä, joista saa vain harvoin jonkin sortin korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Tänään en ole vielä päättänyt, mistä mahdollisen leipäni tienaan. Päivä on niin sirpaleinen, ettei mitään ajatuksta vaativaa hommaa oikein voi aloittaa, joten nypin sitten pikkuhommia pois, jotta jotain edistyisi tänäänkin. Nyt on tehtävä numero 16 tehty ja mitäs sitten?


Päivän SUOMI 100 satakuntalaista elokuvaksi valitsisin sitten Satakunnan meikäläisten syysuutiset. Editointia on vähän aloitettu ja tuosta voi jatkaa kohtuu vähällä vaivalla. Se on tehtävälistan numero 17. Valmistelin editoinnin ja taidan pitää pian mahdollisesti vähän taukoa, ennen kuin aloitan päivän leffan tosissaan. Seuraava työlista aikajärjestyksessä olevista tehtävistä on näes ruokatauko.


Päivän leffasta on nyt raakaleikkaus tehty hupsista vaan ja helposti tehty kuin heinänteko. Sitten pitäisi saada tähän musiikkia ja latasin kokeiluun Music Maker ilmaisversion, sillä editointikoneessa ei ole Music Makeria ja kaikki käytettävissä olevat ohjelmalisenssit ovat muissa koneissa käytössä.


Vasemmalla kädellä hoidetut kuvauskameroiden lataukset on tehty ja pakattu seuraavia kuvauskertoja ajatellen. Ja loputkin erikoiskameroiden kuvat ovat nyt kaapattu editointivalmiiksi Huittisten kyläkierroselokuvan editointia ajatellen.


Viikon miinussaldoon on lisättävä yhdet hajonneet kuulokkeet ja magneettijalusta, joka ei sitten toiminutkaan Sony extreme kameroiden kanssa toivotulla tavalla. GoPron akkuongelmat pitää myös miinustaa.


Työaikalaskurin pysäytys 14:23.


Työaikalaskuri alkoi raksuttaa taas pätkittäin 18:49 jälkeen. Siinä välissä vietin omaa aikaa tyttärenpojan ja hänen vanhempien kanssa, tehtiin sapuskaa pihagrillissä, saunottiin, roudattiin kamoja rakupoltosta sun muita omia hommia. 


Illalla sitten pätkittäin sain editointua päivän elokuvan ja kun Niilo vanhempineen lähti kotio, väänsin väkisin päivän leffa julkaisuineen ja markkinointeineen. 


Tässä päivän näkyvä tulos #suomi100 #100satakuntalaista elokuva 35/100.




 


Työlista oli aamulla 161 tehtävän mittainen, yhden tehtävän sain pois, mutta samalla yksi uusi tehtävä tuli lisää. Kymmenkunta rutiinitehtävää sain tehtyä, mutta ne sitten taas uusiutuvat huomenna tai joskus myöhemmin tänä vuonna. 

Nyt aion sammuttaa työaikalaskurin ja valmistautua omalla ajallani huomiseen päivään. Päivän parasta antia oli oma vapaa-aika, mutta että sai sitä jotain tehtyäkin vasemmalla kädelläkin, ettei huomiseksi jäisi niin paljoa.

Nyt kun sammutan työaikalaskurin, niin repaleisen työpäivän tehokas työaika on nyt 22:25 yhteensä 6 tuntia ja 8 minuuttia. Oikeasta vapaapäivästä ei siis hajuakaan, osittaisesta osittain.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Työhuone Impolan ja pään resetointia

Kolmisen viikkoa sitten erehdyin kokeilemaan uudessa puhelimessa työajan seurantaa. Yleensä merkkaan tuntityöläsenä ylös vain tehokkaat työtunnit, joista voin laskuttaa, mutta nyt päätin seurata, mikä minun kokonaistyöaika on. Matalaksihan tuo mielen veti.

Viikolla 6. työaikalaskuri nappasi vapaa-ajastani pois 84 tuntia ja 14 minuuttia. Viikolla 7. oli vähän rauhallisempi työviikko ja työtunteja tuli vain 66 tuntia ja 49 minuuttia.

Talviloma viikolla 8. päätin tehdä vain aivan pakolliset työt, joten työtunteja tulikin sitten vain 22 tuntia ja 38 minuuttia.

Tällä viikolla ajattelin harrastaa taas vähän työreurantaa ja kirjata ylös, mihin hittoon se minun työaikani oikein hukkaantuukaan.

Tänään kello soi 6:00 ja pääsin ylös kolmannella yrittämällä. Yöunet jäivät vähiin, kun piti resetoida työhuone, laittaa uudet ja vanhat masiinat toimintakuntoon viikon aherruksia ajatellen. Työlaskuri räpsähti päälle 6:31, kun avasin vanhan työkoneen. Vanhan koneen auetessa noin kolmessa minuutissa ehdin laittaa kahvit päälle ja tehdä muutaman kotiaskareen. Vanhan koneen näyttöongelmat jatkuvat, enkä saanut uuden koneen näyttöjä vielä toimimaan, joten tietää taas ilta-askareita tämäkin.



Mistä sitten tällaiset pienet maanantai aamut on tehty?

Avasin työlistan ensimmäistä kertaa viikkoon ja siellä odottikin sitten tälle päivälle 74 tehtävää, joista pystyn todennäköisesti tekemään noin kymmenkunta ja loput siirrän joko huomiseen tai hamaan tulevaisuuteen. Kaiken kaikkiaan tehtävälistassa on nyt 173 tehtävää ja tällä viikolla kun pitäisi laittaa ISO remmi päälle, luulisin, että lista revähtää yli 200 tehtävän.

Isoja murheita, päänvaivaa ja lisää harmaita hiuksia aiheuttaa 100 satakuntalaista elokuvaa ja Myötätuulen viesti -hankkeet eli nämä Suomi 100 hankkeet, jotka on virallisesti hyväksytty juhlavuoden ohjelmaan, mutta ilman riittävää rahoitusta. Vain Kyläelämää Satakunnassa menee niin kuin pitääkin, muut ovat kivirekinä vedetäviä toistaiseksi.

Päivän virallisessa MEKA TV ohjelmassa on tänään 5 tuntia palkattua työtä Merikarvialla ja iltapäivän torkkujen jälkeen pitäisi tehdä pari tilaustyötä pois käsistä sekä edistää Kyläelämää kontakteja.

Maanantain alkajaisiksi ja talviloman päättyessä otan kuitenkin rauhallisesti, teen pikkuasioita pois käsistä ja siirsin samalla osan päivän 74 tehtävästä eteenpäin, Nyt päivän työlista näyttääkin jo inhimillisemmältä, 43 tehtävää tälle päivälle enää.

Nyt nokka kohti Merikarviaa. Palkatonta suunnittelu- ja järjestelytyötä tehty nyt 1 tunti ja 30 minuuttia, seuraavaksi sitten palkatonta autolla huristelua Merikarvialla kohti palkallisia töitä.