maanantai 5. marraskuuta 2018

Normimaanantai työhuoneella

Odotettavissa palkaton normimaanantai Työhuoneella, jolloin tarttis jotenkin selvittää loppuvuoden ja loppuelämän työasioita johonkin järjestykseen.




Olisin tänäänkin saanut nukkua niin pitkään kuin huvittaa, mutta 5:56 sisäinen herätyskelloni herätti minut miettimään työasioita. 


Aamu aukesi kahvinkeitolla ja ja kulkuväylien raivaamisella, jotta pääsisi työhuoneelle työpöydän ääreen. Viikonlopun ja viime viikon kulkuromut ovat taas kokolailla rämeittänyt työhuoneviidakkoani, kun ei ole oikein viime aikoina jaksanut asioita järjestellä kovinkaan tehokkaasti. 


Sikäli mukava ja melkeinpä odotettukin päivä, että pakollisia menoja ei ole, joten saa tehdä juttuja huvitusjärjestyksessä. Tänään taas vähän huvittaa kirjata ylös, mitä tänään normimaanantaina tapahtuu tai jää tapahtumatta.


Työpäivä alkaa yleensä tehtäväkirjaa tutkimalla, muistilistaihminen kun olen. Loppuvuoden työlistassa on tänään 85 työtehtävää, joista 53 olen onnistunut siirtämään keskeneräisinä tähän päivään odottamaan tällaista toimisto- ja editointipäivää.


Tänä vuonna olisi vielä 36 työlähtöä allakan mukaan, joista tulee työehtosopimusten mukaista palkkaa 77 tunnilta, joten tuhannen pillun päreiksi menee loppuvuoden elanto. Takataskussa on vielä tekemättä yksi puolipäivävirka joulukuussa sekä yksi pieni tilaustyö, joten eipä tänä vuonna tarvitse lähteä aktiivimallin kanssa pelleilemään. 


Sitten tarvitsen vähintään noin 100 tuntia omaa työaikaa, jotta saan kaikki pakolliset apu- ja toimintarahaselvitykset 33 kpl tehtyä loppuvuoteen mennessä sekä järjestettyä muutenkin koko lopputyöelämäni asioita viimeiseksi 5 vuotis työsuunnitelmakaudeksi.


Sitten vaan maanantairutiineja puuhestelemaan. 


Ensin synkistelin MEKA TV viikkosuunnitelman numero 45 kanssa.


MEKA TyöViikko 45


Parin tunnin ähellyksen jälkeen sain tasan yhden työasian tehtyä päivän työlistasta pois, muuten hommat eteni aloita-teevähän-tuskaile-siirrähommajonnekintulevaisuuteen -metodilla.


Kello 8:48 luovutin ja keskityön kotihommiin. Vietiin haravointijätteitä pois, haettiin Pekan pullasta sämpylöitä, päivän pulla ja keitettiin toinen litra kahvia, josko se tästä sujuisi sitten vähän vitjakammin. Matkalla sain yhden huippuhyvän idean jatkoa ajatellen, mutta työhuoneelle päästyäni olin unohtanut sen autuaasti, joten synkistely jatkuu.





No niin nyt on Pekan parhaiden sämpylät ja pulla syöty ja sitten vaan kohti ruokataukoa päivän rutiinitehtävälistaa lyhentäen.


Vähän laskiskelin tilastotietoja muun mietinnän ohessa.


Tällä hetkellä MEKA TV:llä on 40 editointityötä kesken, joista oikeastaan vain kahdella olisi koko selkeä rahoitus tehdä ne loppuun saakka. Muiden rahoitus on vielä puolitiessä tai muuten vain vajaa, johon tarttis käyttää useampi työpäivä tuntia omaa aikaa tai kehittää joku hanke, että nämä saisi pois päiväjärjestyksestä. Tai löytää jostain ilmainen osaavat työntekijä tekemään nuo hommat loppuun. Näitä minä sitten siirtelen eteenpäin päivät päästään palkkahommelien edestä pois, mutta joka päivä ne jossain kummittelevat edessäpäin.


Pakko myöntää, että viime vuoden SUOMI 100 satakuntalaista elokuvien tekemisen jälkeen on vaivannut kokolailla editointiähky, joka ei vain ota helpottaakseen. Vähän tuntuu kaiken, varsinkin palkattomien, editointihommelien tekeminen maistuvan puulta, vaikka homma sisänsä on huippuhuikeaa.


Päivän turhana tilastotietona kerrottakoon, että SUOMI 100 satakuntalaisia elokuvia on katsottu nyt 316680 kertaa. 


Sitten laiskan luetteloon, sillä vain laiskathan niitä töitään luetteloi. Päivitin pari ohjelmaa työkoneeseen, siirsin eiliset Eurajoen Sydänmaan muistelupiirin kuvausmateriaalit editointikoneeseen ja laitoin akut lataukseen, sitten vähän kalustohuoltoa, purkamista, pakkaamista, siivoamista, järjestelemistä, tuhnuttamista, eestaas kävelyä, kadonneiden piuhojen metsätystä, pölyjen pyykinmistä, blogien suunnitelua ja sitten vain ihan jotain aivan muuta.

Sitten pahoitin mieleni, kun luin jutun väitöskirjasta, jossa väitetään, että pienet kyläkoulut ovat arvokkaita oppimisympäristöjä. Laskiskelin joskus, että olen ollut 67 eri koulussa vetämässä eri sortin elokuvaprojekteja, joista suurin osa oli näitä pieniä arvokkaita kyläkouluja. Näistä projekteista jäi ainakin minulle arvokkaita kokemuksia, hienoja yhteisöelokuvia jälkipolville näytettäväksi ja muistoja. Muistoja varsinkin siksi, kun suurin osa noista arvokkaista kyläkouluista on lopetettu.




Eilen muisteltiin juuri Eurajoen Sydänmaalla muistelupiirissä koulumuistoja. Eurajoki taitaa olla melkeinpä ainoa satakuntalainen kunta, jolle voidaan jakaa ruusuja kyläkoulutoiminnan ylläpitämisestä. Kun Sydänmaan koulu todettiin kelvotomaksi rakennevaurioiden vuoksi, niin se hajoitettiin ja rakennettiin tilalle uusi.



Impolan apurahamylly päässä alkoi taas raksuttaa uusia ideoita, mutta näistä myöhemmin. Tänä vuonna olen päässyt vain yhteen kouluun tekemään lasten ja nuorten kanssa elokuvaprojektia ja se on kyllä suuri harmi, ettei tällaisiin enää tahdo riittää mistään tukea.



Päivän kuvaus assistenttina ja äänittänä muuten toimi Teuvo, joka on ollut Eurajoen Toimarin elokuvaryhmässä mukana jo 25 vuotta. Mutta se näistä eilisen muisteluista, Muistelupiirin syksyn tapaamisista tehdään kyläelokuva, jonka ensi-iltaa saadaan nyt odotella helmikuun alkuun 2019 saakka.

Pahoitin muuten eilenkin mieleni, kun huvin vuoksi tutkin Palkkada.fi sivustolta palkkatietojani ja Palkkadata vittuili minulle, että saan 24,4% heikompaa palkkaa kuin muut vastaavaa työtä tekevät ihmiset. Vähänkös sitä taas on työmotiivit jossain jossain hunnigolla.

Mutta takaisin tähän päivään. Tänään puoleen päivään mennessä olen saanut päivän tehtävälistastani helpoimmat pois eli 13/53 on tehty. Huonoa on taas se, että aamulla loppuvuoden 85 tehtävän työlista on paisunut tarkistulaskelmassa 110 tehtävän listaksi. 

Jokos olis päivälevon tai ruokatauon paikka. Puoli päivää tähän loppuvuoden järjestelyihin sitten vain menikin. Päivälevon jälkeen sitten lupaan olla tehokas seuraan viiden vuoden suuunnittelun kanssa, jos en tänään, niin viimeistään huomenna sitten. Tällä viikolla kuitenkin, ellen sitten ensi kuussa vasta.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Maanantai 1.10.2018

Huonosti nukutun yön jälkeen alkaa tämän vuoden ehkä tärkein työviikko. Ajattelin vähän laittaa työseurantaa pitkästä aikaa, mitä tällä viikolla tapahtuu. En ole viime aikoina paljoa jaksanut blogata tapahtumia, mutta jos nyt vähäsen.




Viimeisestä oikeasta vapaapäivästä on hurahtanut taas viikko. Vähän alkaa olla takki tyhjä ennen kuin tämä viikko on edes alkamassa, mutta eiköhän tämä tästä taas, kaikki tekeminen sisänsä on mukavaa ja tällä viikolla ehkä saan niputettua noin 78 keskeneräistä työ pois käsistä tai sitten en. Luultavasti en. Tämä aika vuodesta on vaan sellaista jokavuotista aikaa, että kun yhden homman saa tehtyä, kaksi uutta putkahtaa tilalle.


Tämän vuoden päänaru on edistää Taiken tuella Vammaisyhteisöiden kulttuuritoimintaa ja kulttuurin saavutettavuutta. Tämä #osallistunsatakunnassa viikko on yksi päätehtävistä, näkyvyyttä ja saavutettavuutta pitää todistaa, jos halutaan jatkossakin tällaista toimintaa ylläpitää. 


Alunperin oli suunnitellut, että Taiken tuesta saisin työkaverin tälle viikolle ja oman työni pystyisin vetämään kansalaisopistojen piirien kanssa, mutta pieleen meni. En saanut työparia moninaisista sattuneistä syistä, joten yksin ja palkattomaksi puurtamiseksi kaikki keskeisimmät jutut tällä viikolla taitaa mennä.

Ainakin tämä ensimmäinen viikon päivä ja maanantai ei lihota pankkitiliä mitenkään, kilometrikorvauksilla mennään. 

Aamu alkoi työhuoneella viikorutiineja tehdessä 6:30. Sitten tein viikon markkinointia, yhden Radio jutun Radio Valoon ja peruin yhden tapaamisen.


Nyt aamupäivällä tarttis saada illan ensi-illat viimeistelytä ja 75 muuta juttua eteenpäin. Päivällä allakassa on Merikarvialle meno, josta haen Merikarvian mediaryhmän, jonka kanssa mennään ensin kuvaamaan Karvian Kanttiin ja täältä osallistumaan Kankaanpään Osallisuus iltamiin.




Tänään en ole siis onnistunut hankkimaan omalle osallisuustyölleni palkanmaksajaa, vaikka työpäivälle näyttää tulevan 16 tuntia pituutta. Vaan eipähän tässä mitään uutta ole, täysin purjein vain tuulta päin, viikosta on tulossa hieno, jos ei pankkitilin tyhjää kolinaa oteta huomioon.


10:50 sain päivän toistaiseksi ainoa ensi-illan valmiiksi ja nyt on vain pakko luovuttaa, kun aika ja hommat karkaa käsistä. Kankaanpäässä oli 2 päivän elokuvakurssi kesällä ja täällä kuvattiin niin paljon materiaalia, että ei vain valmiiksi näillä resursseilla saa. Ryhmä on innokas ja tuottelias, ollaan tehty Radio Valo juttuja, Satakunnan meikäläisten uutisia, osallistuttiin KATSO kampanjaan omalla elokuvalla, joka on muuten tässä;







Tänään on tarkoitus kuvata Jaakosta ja Jaakon kirjasta uusi juttu iltamien yhteydessä. 

Tänään pitää käydä myös jonkin sortin YT neuvotteluita jatkosta. Tämä on nyt tällä erää viimeinen kerta, kun pääsen Kankaanpäähän tällä erää, sitten ei ole vain minkään sortin rahoitusta pysyä mukana kuvassa. 


****

Työpäivä on takana ja Satakunnassa ollaan ajeltu 271 kilometriä osallisuuden jäljillä. Kävimme Merikarvian porukan kanssa Kantin kylässä kuvaamassa ja Kankaanpään Osallisuus iltamissa. Hieno päivä oli, mutta nyt kyllä väsyttää, vaikka työpäivälle ei tullutkaan pituutta kuin 14 tuntia ja 23 minuuttia.

perjantai 10. elokuuta 2018

Laiskottelupäivä työhuoneella

Tänään 10.8. on kansainvälinen laiskottelupäivä eli Lazy Day. Eikös se ole niin, että vain laiskat töitään luettelee, joten laiskottelen tässä perjantaityöpäivän päätteeksi vähän luetellen, mitä on työmaailmassa tekeillä.

Eipä tässä nyt mitään niin ihmeellistä, Taiken tuella tässä puolipäivätyöläisenä ja puolipäivätyöttömänä suunnittelen elonkorjuuta ja syksyn sadonkorjuuta. Jotain pientä leivänsärpimeksikin koitan häärätä, saisi sen toisenkin puolikkaan kokopäiväelannosta jotenkin täytettyä.

Aamupäivä tänään meni yhtä koulutusvideota tehdessä ja rutiiniasioita häärätessä. Blue Sea Film Festivaalien SEKKin ja omat järjestelyt vievät normaalin elokuun verran työtunteja, jotka nekin ovat kasaantuneet minulle, kun kaikki SEKKiläiset ovat pakkolomilla. 

Editointilistalla on 20 keskeneräistä lyhytelokuvaa, joista suurimman osan deadlineistä on 24.8. Blue Sea Film Festivaaleilla. Toistaiseksi en ole saanut aikaan muuta kuin editointiähkyn, muita menoja ja tehtäviä on niin paljon, ettei tehdyksi saa. Kivirekiviikkoja siis edessä koko mokoma ja vapaapäivät on toistaiseksi peruttu.

Huomenna on editointipaja Turussa, josko sitten saisin itsestäni ja Turun ryhmästä sen verran irti, että jotain valmistakin syntyisi.

18.8. pitäisi järjestää Me Itse kokemusasiantuntija koulutusta SEKKiin. Sinne olisi tulossa 16 meikäläistä plus muutama avustaja ja ohjaaja, joiden logistiikkaongelmia on tullut ratkottua koko mokoma.

Syksyn 12 MEKA TV mediakurssin markkinointia ja järjestelyjä on tullut väännettyä. Koulutuslaitteisto alkaa olla huollettua ja kunnossa, vielä kun ohjaajan pää saadaan toimimaan, niin hyvä.

Matkareitti elokuussa on mennyt ja menee mukavasti reittiä Rauma-Merikarvia-Huittinen-Rauma-Pori-Turku-Rauma-Pori-Huittinen-Eurajoki-Rauma-Pori-Rauma-Pori. Kotimaakunnassa siis häärätään.

Blue Sea Film Festivaaleilla ollaan tänä vuonna kaksi päivää, 24.8. normikolme elokuvaesitysta ja lauantain 25.8. olisi keskustelutilaisuus. Tänä vuonna festivaalien toisena pääteemana on erityisryhmien omaehtoinen elokuvatoiminta, joten panostusta on tavallista enemmän tänä vuonna.

Elokuun viimeisenä viikkona taitaakin sitten olla palaveria palaverien päälle sekä järjestelyitä järjestelyiden päälle, jotta syksy sävelet lähtisivät asiallisesti suunnitelmien mukaan käyntiin.

Yksi lasten ja nuorten leiri olisi tulossa syyskuun alussa ja Eurajoen Sydänmaalla viritellään muistelupiirin elokuvaprojektia. Sitten syyskuussa käynnistyy Kankaanpään meikäläisten toiminta, Osallisuus teatteri jatkuu, Nakkilan elokuvapiiri, Tekunkorven elokuvapiiri, Eurajoen elokuvaryhmä, Kaunummen elokuvapiiri, Ruskilan muistelupiiri, Harjavallan meikäläiset, Huittisten meikäläiset ja Merikarvian elokuvapiiri aloittavat syksyn toimintansa kukin vuorollansa.
Isoimpia urakoita on #osallistun viikon toiminta lokakuun ensimmäisellä viikolla, mihin kaikki MEKA TV ja Satakunnan meikäläisten mediaryhmät osallistuvat.

#osallistun viikon jälkeen aletaan sitten hieromaan Osallisuus teatterin syksyn näytelmää tosissaan, aletaan kaksin käsin järjestää valtakunnallista Me Itse päivää Poriin 17.-18.11. sekä järjestellään toimintaa koko kehitysvammmaisten viikon ajaksi että viikon valtakunnallista päätapahtumaa Osallisuuden ytimessä teatteri- ja elokuvaseminaaria 4.12.2018.

Jokunen tilaustyö ja palaverikin tulee varmaan hoidettua syksyn mittaan muiden rutiinijuttujen lisäksi. Ja sitten tässä laiskotellen töitään luetteloinnin ohessa pitäisi keksiä, mistä löytäisi ensi vuodeksi jostain töitä, kun laiskana ihmisenä en millään viitsisi pelleillä minkään typerän aktiivimallin kanssa. Ensi vuotta suunnitellaan taas tyhjän päälle ja varmaa ensi vuoden töistä on vain epävarmuus.

lauantai 5. toukokuuta 2018

Kevätsiivouspäivä

Rakas työpäiväkirjani 5.5.2018. 

En ole kirjoittanut sinulle 7 kuukauteen, mutta ei syytä murheeseen, palkallisiakin töitä on riittänyt nippanappa ja työhuoneella on tapahtunut jotain melkein joka päivä.

Ajattelin tänään, että en laita työaikalaskuria lainkaan päälle, teen vain löysää kevätsiivousta ja teen enimmäkseni työhuone Impolassa mitä huvittaa. Minua on huvittanut tehdä täällä kevätsiivousta jo pidemmän aikaa, mutta tähän ei ole työaikani eikä innostus riittänyt.


Toukokuussa


Toukokuun työtilanne on nyt sellainen, että minulla on Taiken tuella puolipäiväinen määräaikaisprojekti syyskuun puoleen väliin. Tällä puolipäiväkuukausipalkalla saankin sitten pakolliset verot, työnantajakuluni sekä muut kiinteät työkulut maksettua ja minulle jää sitten omaan käyttöön elämiseen 27 euroa ja 74 senttiä.




Leipää toukokuussa tuo pöytään Teatterista voimaa vuorovaikutukseen -projekti 12 tuntia, yksi Siviskurssi 5 tuntia, yksi Tukiliiton kuvauskeikka 8 tuntia, Ahlaste tuupi 6 tuntia ja Eurajoen tilaustyökuvaukset 9 tuntia eli 40 tuntipalkkatyötä päälle, joten omaan käyttöön jäävät ruokarahat ovat 120 työtunnin riehumisen jälkeen kutakuinkin samaa luokkaa kuin takuueläke tai työttömyyskorvaus, mikäli sellaista edes saisin.

Vaan eipä sovi valittaa. Eipähän tarvinnut tuon idioottimaisen aktiivimallin kanssa alkaa pelleilemään. Säästyy tuokin pelkästään kiusaa tekevä hukka-aika johonkin hyödylliseen ja tuottavaan joskin aika passiiviseen työhön.

Lisää pieneen orastavaan hyvään oloon työn puolesta aiheuttaa muutama nollatuntisopimus, joten työtilanne näyttää aika hyvältä joulukuun alkuun saakka. Ja vaikka kesälomat aktiivimallin vuoksi olenkin joutunut tältä vuodelta perumaan, vapaa-aikaakin on aivan eri luokkaa kuin viime vuonna.


Mennyt maailma


Viimeisin Työhuone Impola merkintä on siis lokakuulta 2017. Eipä sitä vaan jaksanut omia asioita murehtia loppuvuoden 70-100 tuntisten työviikkojen jälkeen, joita tästä seurasi SUOMI 100 satakuntalaista elokuvaprojekti takia.

Ehkäpä tuo blogikokoelma jotain kertoo, miksen muuta jaksanut.
SUOMI 100 satakuntalaista elokuvaa

100 satakuntalaista elokuvaa tuli sitten julkaistua ajallaan ja sovitusti, mutta tätä miestä se söi SEKKin pakkolomien vuoksi sen verran paljon, ettei ehtinyt hakea alkuvuodeksi töitä eikä juuri mitään muutakaan ylimääräistä. Sen verran sitten kepulikonsteja löydettiin, ettei tarvinnut alkuvuodesta vituloida aktiivimallin kanssa ja sitten tulikin taas pitkästä aikaa hyviäkin uutisia rahotusmaailmasta.

Tällä hetkellä puolipäätyötäni on siis edistää Taiken tuella vammaisyhteisöiden kulttuuritoimintaa ja kulttuurin saavutetavuutta. Periaatteessa sitä samaa, mitä olen tehnyt viimeiset 19 vuotta, mutta pääosin muun työn ohessa tai vapaaehtois- tai pakkotyönä, mutta nyt siis oikeana puolipalkkatyönä. Viimeksi työni kehitysvammaisten kulttuuritoiminnan edistämiseen on saanut näin paljon tukea vuonna 1999, jolloin sain Satakunnan taidetoimikunnan puolen vuoden taitelija-apurahan turvin kehittää asioita. Sen jälkeen tämä työ on löytänyt vain sirpaletukia.

Tuon lisäksi tänä vuonna on tullut koko joukko pikkuavutuksia, jotta päästää liikkeelle ja homma etenee. Tällä hetkellä MEKA TV toimintatuki tulee noin 22 eri lähteestä, joten se tietää taas melkoista vapaaehtois- ja pakkotyörumbaa loppuvuonna, kun kaikki pitää raportoida ja tilittää erikseen.

Pienen pieninä sirpaleina tulee taas leipä maailmalta ja vasta tuo Taiken puolipäivätyö pitää minut aktiivimallin ulkopuolella, joten melkoiselta vituloinnilta tuo malli kyllä tästä Työhuoneelta katsoen tuntuu. 


Tänään tästä


Olen käyttänyt puhelimessa työaikalaskuria viime vuoden helmikuusta. Tutkin sitä yleensä silloin tilipäivisin, kun haluan masentaa itseni. 

Nyt on taas säännöllistä puolikuukausituloa arkielämän turvana muutaman kuukauden, olen koittanut jättää mahdollisimman paljon vapaaehtoistöitä pois ja koittanut tehdä työhön liittyvät pakkotyöt palkallisella sekä säällisellä työajalla. Vähän huonosti on mennyt, mutta vapaa-aikaa olen silti onnistunut lisäämään lähes inhimilliselle tasolle. Paljon jää tekemättä, mutta hommat etenevät ja mikä mukavinta, hommat etenevät eteenpäin. Ja kaikkein mukavinta, että kaikki etenevät hommat ovat nyt itselleni mukavia.





Tänään en siis laita työaikalaskuria päälle, enkä stressaa, jos en saa mitään aikaan. Jos saan työhuoneen lattiamaton tampattua, kukaties jopa imuroitua, niin hyvä niin, mutta jos en toimerru siiihenkään, niin mitäs siitä.