14440 minuuttia osa 2.

Viime viikon sunnuntaina laskiskelin, että jos minulla on editointimyllyssä 48 lyhytelokuvaa ja juttua keskeneräisenä ja jos jokaiseen kaikkine jälkitöineen menee noin 300 minuuttia aikaa, tarvitsen 14440 minuuttia tämän editointisuman purkuun.

Viikolla ei kovinkaan paljoa muilta töiltäni pystynyt myllyä pyörittämään, mutta viime sunnuntaina sain sentään yhden myllystä ulos.

Tuosta nyt ei epätoivoiseen editointilistaan mitään suoranaista iloa tullut, tämä oli sellainen ohi listan tehty juttu, kun porukat Harjavallassa halusivat tehdä niin. Sillä samaan aikaan listalle tuli uusi, se varsinainen Paremmalla ajalla elokuva siirtyi editointipöydälle.

Maanantaina pitkän kuvauspäivän jälkeen sain seuraavan jutun myllystä ulos.

Niin ja jos tuon edellisen lauseen oikein luette; "kuvauspäivän jälkeen", yksi uusihan siitä taas tulla tupsahti työlistalle.

Tiistai aamuyöstä sain sitten Kaunummen kodin elämää ensi-ilta-aamu kuntoon.

Tiistai iltapäivällä kaikki näyttikin siis vähän paremmalta ja työlista oli lyhentynyt 47 keskeneräiseen lyhytelokuvaan. Vasta keskiviikkona Mäntsälän Me Itse koulutus- ja kuvauspäivänä tuli uusi tilalle ja tässä 48 jutun ja 14440 minuutin arviossa onkin sitten homma pysynyt, kun ei ole muilta töiltä ehtinyt eikä väsymykseltä jaksanut.

Nyt siis uusi yritys ensi viikolla, uutta editoitavaa pitäisi tulla vain yksi, joten koko liuta vanhoja pitäisi saada ulos tuutista.

Tässä ensimmäinen tämän päivän ensi-esityksistä.

Tilanne on nyt siis viime viime viikon sunnuntaista muuttunut siten, että 48 keskeneräisen lyhytelokuvan lista on pienentynyt 47 juttuun ja 14140 minuuttiin. Edistystä kai se pienikin edistys on?

14440 minuuttia

Jos olisin järkevä, niin tänään pitäisin vapaapäivän, takana kun on 76 tunnin työviikko. Järkevyyttä taitaa olla silti turha toivoa tältä Impolan äijältä. Keskeneräiset työt vaan nakuttavat tuolla jossain takaraivossa, vaikka kuinka yritän ottaa vähän aikaa itsellenikin.

Vaikka olen koko tuokokuun heilunut hulluna heinämiehenä pitkin Suomea, 80 työtehtävän lista on kasvat 95 tehtävän mittaiseksi ja 30 keskeneräisen editointityön lista on tänään hullumaisen 48 homman mittainen. Työ eivät siis tekemällä lopu, muttei tekemättä jättämiselläkään

Eilen vähän laskiskelin, että jos nyt alan purkamaan tuota 48 editointityön listaa, niin tähän jälkikäsittelyyn menee keskimäärin noin 5 tuntia per juttu eli 60 minuttia eli kaiken kaikkiaan, jotta saisin tämän hetkisen editointipöydän puhtaaksi. Eli jos minuuttiaikataululla mennään, tarvitsen tähän noin 14440 minuuttia aikaa. Joihinkin juttuihin ei mene kuin pari mokomaa aikaa, mutta osa on melkoisen isotöisiä kaikkine jälkikäsittelelyineen, joten tuo 14440 työminuutin arvio saattaa olla ihan oikeakin.

Katsotaanpas nyt, miten tämän äijän käy tämän mahdottoman tehtävä edessä. Tänään tarttis ainakin kaksi ensi-iltaa tehdä valmiiksi, kun huomenna heilutaan taas hulluna heinämiehenä kuvaamassa 49. leffaa, eikä ole toivoakaan että huomenna jaksaisi 10 tunnin kuvauspäivän jälkeen mitään editoida. 

Jos nyt kuitenkin vielä vähän vetkuttelisin puolikkaan vapaapäivän verran ja käärisin hihat vasta hetken kuluttua. Ei nuo 14440 minuuttia sillä välin mihinkään karkaa.

Tavara päivässä pois

Olematonta tavaraa kerääntyy aina nurkkiin, joiden olemassaoloon voi olla vain enimmäkseen tyytymätön.

Viime vuonna parin viikon ajan osallistuin itsekseni Tavara päivässä pois kampanjaan ja sain kuin sainkin mukavasti kahden viikon aikana turhia tavaroita poistettua silmistä. Sitten se vain taas jäi. 

Ajattelin aloittaa uudelleen tämän mainion kampanjan, mutta muistellaanpas nyt vähän tuota edellistä yritystä tavaroiden poistamisten kanssa.

Näin se siis meni tuolloin ensimmäinen viikko.

23.11.2014

Olen pitkään ajatellut, että minäkin voisi osallistua tavara päivässä pois -kampanjaan. Tuota roinaa ja romua kun löytyy joka nurkasta, josko pakottaisi itsensä siihen, että edes yhden turhan tavaran saisi päivässä pois nurkista. Vuodessa se tekee jo 365 tavaraa, joilla ei ole mitään muuta kuin ongelmajätteen arvoa. Puolen päivän etsinnän jälkeen löysin vihdoin tavaran mistä voisin luopua. Tuo kynä on aivan turha, se on jostain ilmaantunut työpöydälle herra ties koska, se ei ole minun, se on pureskeltu, se on inhottavan tahmea, kissan leikkikalu kukaties, enkä muista koska olisi viimeksi käyttänyt lyijykynää viimeksi. Pois vaan huis hukkaan. Ah tätä luopumisen riemua ja tyhjän tilan kasvua!

24.11.2014

Tänään aion todistaa, että osallistumiseni Tavara päivässä pois -kampanjaan ei ole mitään tuulihattu päähänpisto vaan vakaa aikomus. Minun varastotyöpöydällä on yhdessä pikkulaatikossa lojunut muutaman vuoden tämä salaperäinen muovinen silikonipussi, jossa vielä varoitetaan, että "Do not eat". Julistan nyt, että mokoma silikonipussi on meidän huushollissa aivan tarpeeton ja aion heittää sen pois. Vertailun vuoksi laitoin tuohon kuvaan 1 centin kolikon, joka kertoo sen, että aivan mitättömästä roskasta tässäkään ei ole kyse.

28.11.2014

Oli vähältä, että osallistumiseni tähän "Tavara pois päivässä" -kampanjaan meni syteen ja saveen, mutta tänään päätin ryhdistäytyä ja heitän edellispäivän, eilisen, tämän päivän ja huomisen turhan tavaran pois, kokonaista 4 kappaletta tavaraa lähtee siis pois meitin huushollista. Ikean paristot ovat varmaan maailman turhimpia ostoksia, vaikka halpoja ovatkin. Ne vain ovat menettäneet latauksen ennen kuin ensimmäistäkään kertaa ehti niitä käyttää. Nämä paketista otetut paristot ovat lojuneet varaston työpöydällä jo varmaa pari vuotta, jos vaikka ehtisin tutkia, onko näissä yhtään virtaa vai ei. Ei näissä ole virtaa. Eikä näitä ole edes käytetty missään, eipä kai, kun näissä ei ole ollut virtaa. Nyt nämä murheenryynit saavat luvan hävitä hornan tuuttiin. Ah tätä luopumisen riemua!

30.11. 2014

Tavara päivässä pois -kampanjani etenee erinomaisesti, vaikka en ihan joka päivä ehdikkään poistamaan turhia tavaroista. Minulla on menossa 8. poistopäivä ja ja 8. tavara. Tässä eilinen Zafir taskulamppu, joka ei ole suostunut näyttämään minkäänlaista valoa enää muutamaan vuoteen. Olen vakaasti uskonut, että vika saattaa olla paristoissa, mutta nyt kun viimein toimerruin kokeilemaan sitä uusilla paristoilla, niin on pakko myöntää, että rikki mikä rikki. En minä taida enää tuota yhdellä eurolla aikanaan hankittua taskulamppua itse korjata, enkä aio viedä sitä mihinkään korjaamoillekaan. Tänään sitten äidyin vallan hurjaksi ja poistin kaksi tavaraa yhden hinnalla. Taskulampun sisällä nimittäin oli kaksi paristoa, joiden jäljellä olevalla virralla ei toimi pupukaan. Pois vaan turhat tavarat hush.

1.12.2014

Niin pientä tavaraa ei olekkaan, mitä ei kannattaisi heittää pois. 9. tavara päivässä pois on tässä. Tuo mokoma vetoketjun vedike on hajonnut jostain, en edes enää muista mistä, mutta oli se takki taikka laukku, sen olen heittänyt hukkaan jo ajat sitten ja tämä on jäänyt rihkamalaatikon pohjalle muistoksi siitä herra ties mistä. Romukoppaan rohkeasti vaan tämäkin muisto.

5.12.2014

En ole neljään päivään ehtinyt työkiireiden vuoksi poistaa tavaraa päivässä pois, joten heitän tänään 4 kpl tavaraa pois harkitusti. Viime viikonloppuna hautajaisissa ihmettelin, miksi kenkäni tuntui niin omituiselta ja kotona huomasin, että toisesta kengästä oli hajonnut kanta kokonaan. Kanta oli hajonnut jossain tuntemattomassa paikassa, joten en voinut tuota puuttuvaa kantaa mitenkään löytää ja liimata takaisin kenkään, joten Eeva-Liisa Husu isältä 20 vuotta saadut juhlakengät sitten hyvin palvellenneena kenkänä saa nyt kenkää.

Mutta mitä ihmettä minä sillä toiselle jäljelle jääneelle ehjällä Pomarfinnin kestävillä ja aivan loistavalla yhdellä kengällä teen? Sitten sain kuningasajatuksen, että teenpä tästä kenkälaatikon, johon laitan kaikki poisheitettävät tavarat! Kengännauhat toki otin talteen, jos ne ovat kestäneet 20 vuotta, niin kyllä ne ovat takuulla hyvät. 

Eilinen poisheitettävä tavara sitten tuottikin hiukan tuskaa, mutta onneksi löysin Tiimarista ostetun 2 euron lukulasin sangan, josta olen ajatellut, että korjaan sen heti, kun löydän sen puuttuvan osan, eli ne lasit. Luulenpa, jos kahteen vuoteen en ole löytänyt näitä puuttuvia osia, ei 2 euron takia enää kannata tätäkään säilyttää?

Samaisten 2 euron tiimarilukulasien kera sain kaupanpäälliseksi hienon ja hyvän kotelon, mistä oikeasti vähän tykkäsinkin. Jossakin ihmeellisessa elämänvaiheessa hukkasin tämän hyvän kotelon toisen puolen, mutta ehkä tässä vaiheessa uskalla rohkeasti luopua tästäkin, kun mokomaa toista puoliskoa ei kahteen vuoteen ole mistään löytynyt.

Itse asiassa olen tähän kenkälaatikkoon aikamoisen ihastunut. Olen viime aikoina kerännyt tavaraa pois heitettäväksi edes yhden tavaran päivässä pois, nyt kerään tavarat kenkälaatikkoon, jotka tulevat saamaan kenkää meitin huushollista.

6.12.2014

Tässäpä tämän päivän poisheitettävä tavara. Tämä näppäin on lojunut herra ties kuinka kauan epätoivoisen rojun laatikossani. Mistä lie koneesta tai näppäimistöstä irronnut, mutta hukkaan vaan, kun tähän näppäimeen ei tunnu löytyvän enää konetta eikä näppäimistöä.

7.12.2014 

Tänään oli vähältä tulla kauhea stressi tavara päivässä poistamisesen kanssa. Ensin ajattelin, että heitä pois yhdet sangoiltaan vääntyneet Tiimarin lukulasit, mutta sain ne korjatuksi. Samoin kävi yhden lampun kanssa, jonka poisheittämisestä olen haaveillu jo useamman kuukauden. Kukas sitä nyt ehjää korjattua lamppua pois heittää? Sitten ajattelin, että teen kynäsiivouksen, mutta sattuikin niin hassusti, että kaikki kokeilemani kynät toimivat. Teeppäs tuo sama kokeilu kiireessä. Lopulta päätin tehdä patterisiivouksen ja löysin lopulta 17 paristoa, joiden olen ajatellut, että kyllä ne vielä jotain pupua liikuttaa tai voi käyttää loppuun jonkun muun vähän virtaa tarvitsevan sähköisen vempaimen kanssa. Paristotesterin mukaan nuo joutavat nyt kyllä huis hukkaan.

Näin siis meni viime vuonna. Sen lisäksi, että listasin nuo poistetut tavarat koottuna tähän, poistin nämä jutut myös Facebooksita, joten jokunen turha bittikin katosi sitten saman tien.

Tästäkö siis alkaa uusi alku?

Kivireki matkaan taas käy

Täytyy myöntää, että aamulla herätessäni olin kyllä kokonaan tyytymätön. Jonkin sortin työuupumus vaivaa ja vuoden isoin savotta on vasta edessä. Onneksi sain aamuyöstä vielä unta ja sain aloittaa päivän uudestaan vähän paremmalla onnella. Olotila on taas normaali enimmäkseen tyytymätön.

Puolitoista viikkoa sitten työlistani oli epätoivoisen 109 tehtävän mittainen, mutta nyt olen viikon rutistuksella saanut listan pienenemään 91 tehtävään. Ahdistavinta tuossa työlistassa on se, että noista tehtävistä 40 on keskeneräisiä editointitöitä, joista yhden tehtyään putkahtaa kaksi uutta tilalle. Varsinaista editointiaikaa ei juurikaan normaaliin ihmiselon aikaan ole ja syksyn sirpalehommat ovat vetäneet takin niin tyhjäksi, että ei yökausia jaksa enää kuin äärimmäisestä pakosta tai deadlinen hyökätessä päälle.

Jostain se työilo on taas napattava, että tulee toimeen, jotta selviytyy. 

Onneksi sain herätä juuri sen ihmisen vierestä, jonka vierestä haluan herätä.

Tepastellessa työhuoneeseen, työhuone oli kohtuullisen siisti.

Kun avasin verhot, pihlajapuun marjat olivat kypsyneet ja puissa lenteli kännisiä tilhiä. Niitä oli hauska seurata.

Tietokone avautui ilman ongelmia.

Satakunnan Kansassa oli tet-harjoitelija Anni Holopan juttu Millainen on nuorten Puuvilla, jonka luin mielenkiinnolla alusta loppuun. Juttu oli raikas ja näkökulmat omaleimaisia, tulin kyllä juttua lukiessa pari piirua paremmalle tuulelle.

Pitkää yksinvedettävää työpäivää miettiessäni mieleen tuli, että tänään on isäinpäivä. Jos jotain hyvää olen tässä rupisessa elämässä saanut aikaan, niin kaksi tytärtäni ovat kyllä parhaimpia saavutuksiani.

Piti muuten oikein katsoa, mikä se isäinpäivä oikein onkaan. Wikipedian mukaan; 

" Isänpäivän idea kehittyi Yhdysvalloissa. 1940-luvun lopulla pohjoismaiset kauppiaat ehdottivat päivän viettämistä marraskuun toisena sunnuntaina, jolloin kaupoissa on vielä hiljaista ennen joulusesonkia. ". 

Piti sen nyt arvatakin, että jokin hyvä ja hyödyllinen syy on isäinpäivän vietossakin. Kauppa se on mikä maailmaa pyörittää.

Eiköhän tämäkin työpäivä tällä synkällä yksinpuhelulla ja näillä hyvillä asioilla sitten lähde taas käyntiin.

Sirpalelauantaisiivoa

On taas kulunut koko joukko viikkoja viimeisestä lauantaisiivouspäivästä niin työpöydällä kuin kotonakin. Viime aikoina on tapahtunut työn puolesta hyviä asioita ryhmien kanssa, kaikki suunnitellut ryhmät toimivat hyvin ja ryhmätyöskentely sujuu. Ongelmana on se, että ryhmätyöskentely sujuu paremmin kuin pitäisi, joten valmisteluaikaa ja varsinkaan jälkikäsittelyaikaa ei vain tunnu löytyvän tarpeeksi.

Syyskuun alusta olen voinut pitää vain yhden kokonaisen vapaapäivän ja viikon syyslomakin näyttää sulavan kahden päivän mittaiseksi, jos sitäkään. Kyllähän näitä puolikkaita vapaapäivä ja omaa aikaakin löytyy, mutta sirpaleinen työ vain sirpaloittaa mielen. Jonkin sortin kovalevyn eheyttämisprojekti omassa päässä olisi erinomainen asia ja edes muutama peräkkäinen päivä, jolloin ei puoliksi ladatulla akulla tarttis lähteä aina töihin kiireellä ja heikoilla puolivalmiilla valmisteluilla.

Pakkohan tuo on kuitenkin myöntää, että tällä hetkellä tapahtuu työmaailmassa 9 hyvää asiaa yhtä huonoa vastaan. Ongelmana on vain se, että työ yksi huono asia vie yleensä työaikaa ja tyhjentää takkia saman verran kuin noiden 9 hyvän asian kehittäminen.

Viime aikoina on myös taas jokasyksyiseen tapaan suurin osa 14 tietokoneesta, joiden mikrotukihenkilönä toimin vasemmalla kädellä, tarvitsisivat huoltoa, päivityksiä ja viankorjauksia. Tuntuu, että tällä hetkellä 25 % kaikesta työajasta liittyy jollakin tapaa tietoteknisiin ongelmaratkaisutilanteisiin ja 26 % kaikkien muiden kehnojen asioiden korjailuun. Mitähän saisinkaan aikaan, jos tuonkin 51 % työajasta saisi käyttää oikeisiin töihin? Yleensä nuo 51 % työstä ajoittuu vielä omalle sirpaleiselle vapaa-ajalle, joten saisinko toimivan tekniikan kanssa 51 % enemmän tuottavaakin työtä aikaiseksi?

Tyypillinen esimerkki jokapäiväisestä takusta on Danske Bank, jonka sivulle olen odottanut pääsyä elokuusta lähtien

ja odotan edelleen. En vain pääse pankkiin Chromella sisään vaikka mitä tekisin. Mieluummin minä vaihdan pankkia kuin Chrome selaimen jonkun typerän pankin palvelutakun vuoksi. Ja mitäpä minä sinne pankkiin menisinkään, tyhjä tili siellä taitaa vaan odottaa ja pystyn Danske Bankin luottokorttimaksut maksamaan muiden pankkien palveluilla. 

Kyllä. Olen 51 % tyytymätön tällä hetkellä kaikkeen työhäni liittyyvään toimintaan.

Mutta nyt narinat seis. Mukava työpäivä odottaa, ensin nappaan Harjavallasta pari Me Itse aktivistia mukaan Huittisten Me Itse ja MEKA TV kurssille, sitten illalla odottaa Noormarkun partiolaisten editointiyötyöpaja. Tähän työhön minä olen tyytyväinen.

Melkein luppopäivä

Tämä on taas näitä päiviä, jolloin työ- ja vapaa-ajan rajat ovat veteen piirrettyjä viivoja. Palkallisia työtunteja on vain 3 kpl, joten päivä on melkein luppopäivä.

Nukuin tänään tavallista pidempää ja heräsin vasta 6:45, joten päivä oli jo pitkällä ennen kuin sain itseni kammettua ylös sängystä.

Syyskuun ensimmäinen vapaapäivä on vielä pitämättä ja lokakuu on jo alkanut. Näillä näkymin ensimmäinen syyskuun vapaapäivistä häämöttää jo lokakuun puolivälissä. Ja saattaapi olla, että voin pitää jopa yhden päivä ellei peräti kahden päivän syysloman.

Tällainen 7 viikon työputki ei ole minun sekavassa työhistoriassani mitenkään poikkeuksellista. Yksi 8 viikon työputki vuodessa on normaalia työssä, jolloin töitä on tehtävä silloin kun niitä on. Tänä vuonna tämä tavanomainen syksyn työputki on siis tavanomaista lyhyempi itse asiassa. Alan ilmeisesti tulla vanhaksi, ei vaan enää jaksa niin kuin ennen, kyllä tässä iässä vähintään joka seitsemäs viikko pitää olla vähintään yksi vapaapäivä. 

Työ ei minua vaivaa. Hommat ovat kaikki yes, mutta kaipaan minäkin aina välillä oikeita kokonaisia vapaapäiviä. Kun jonkun homman saa tehtyä, pitäisi olla palautumisaikaa ja aikaa nauttia työnsä tuloksista ilman että kaksi uutta hommaa hyökkää samantien päälle. Palautumisajan puute on väsyttävää, ei itse työ.

Aamusella työkaaosta selvitellessä toisella kädellä akkuja ladaten tein pientä kotisiivoa. Sitten vein auton katsastushuoltoon ja katsastukseen. Auto on minulla myös tällainen veteen piirretty asia, jos minulla ei olisi työtä, tarvitsisinko omaa autoa lainkaan? Meidän perheessä riittäisi yksi auto, jos olisin työtön, mutta kun molemmat tarvitsevat autoa työssä usein samanaikaisesti, toinen auto helpottaa elämistä ja elinkeinon harjoittamista suunnattomasti. 

Auto on minulle välttämätön työkalu, jolla vien omaa ja muidenkin työelämää noin 20000 kilometriä eteenpäin vuodessa. Tarkkaan ottaen tälläkin hetkellä minulta loppuisi lähes kaikki työt, jos minulla ei olisi autoa käytössä, joten aika riippuvainen mokomasta peltitoosasta olen.

Autohuollosta tullessa pidin vapaa-aikaa kävellessäni kotiin ihastuttavassa syyskelissä. Oli mukavaa rauhassa viettää omaa laatuaikaa. 

Kotiin tullessa päivän ensimmäiseen palkkatuntiin on vielä aikaa vajaa tunti, joten en saa muuta järkevää taaskaan aikaan, muuta kuin nämä muutamat sanat tähän. 

Viime aikoina olenkin ollut enimmäkseen tyytymätön, etten ole jaksanut jäsentää omaa työkaaosta tarpeeksi. Viime päivinä pitkä työputki on alkanut näkyä jo siinäkin, että olen varsinainen kävelevä Bermudan kolmio, kaikki mitä vähäksikin aikaa lasken käsistäni, menee hukkaan  välittömästi. Olen koittanut vasemmalla kädellä vähän järkeistää työhuoneen jäjestystä, mutta eihän siinäkään mitään järkeä ole, kun tavarat muuttavat paikasta toiseen hakien omaa paikkaansa ja näiden epätavallisessa paikassa olevien työkalujen hakemiseen menee päivässä kohtuuttoman paljon aikaa.

Päivän ensimmäinen palkallinen työtunti on tänään Ruskilan koululla kello 10:00, jossa suunnittelemme 5-6 luokkalaisten kanssa kahta elokuvaprojektia. Sitten parin tunnin joutavan ajan jälkeen tulee päivän toinen palkallinen työtunti Kaasmarkussa kello 14:00, jossa suunnitellaan myös paikallistarina elokuvan tekemistä lasten ja nuorten kanssa. Päivän kolmas palkallinen tunti on illalla 18:30, jolloin kuvataan Noormarkun perämetsässä Pääskynparven syysleirin toimintaa. 

Ajokilometrejä näiden kolmen työtunnin takia tulee 104 kilometriä. Ja omalla ajalla tietenkin. Tähän luppoaikaan voisin varustautua ottamalla autoon jonkun hyvän levyn. Harry Chapinia on viime aikoina tullut kuunneltua matkalla, miksei siis tänäänkin tällaista laatuaikaa matkaksi voisi tavoitella?

Jossain välissä pitää sitten vielä hakea katsastettu ja kunnostettu auto. Toiseen autoon tarttis vaihtaa ehjä ajovalo, näkisi sitten syksyn hämärässä paremmin ajella ja hirviä väistellä. Toimistotöitä, siivoamista ja editointeja olisi odottamassa vino pino. Päivän sirpalemaisuudesta ei oikein jaksa mitään isompaa aloittaa ja väsymys pikkuhommiin tekee kiusaa.

Miinuksen puolelle menee siis tämäkin työpäivä. Kolmen tunnin palkka on paljon pienempi kuin päivän autohuolto ja katsastus. Ehkäpä olisi joku nippelityötunti hyvä jostain keskeneräisestä hommasta napsaista vai luumuilisiko vain oman ajan kanssa jonkun jonninjoutavan oman tehtävän parissa?

Roskapankkipäivä

Työviikon 9. päivä työhuoneen uumenissa näyttää nyt menevän palkattomaksi roskapankkipäiväksi. Kotiremppaakin tarttis tehdä. Toisaalta voi olla aika terveellistäkin kaikkien näiden sähköisten vempainharmien jälkeen tehdä ihan oikeitakin töitä vasaralla ja sorkkaraudalla.

Tyytymättömyys ja ahdistus on aika valtaisaa, vaikka takana on sentään kohtuullisen onnistunut työviikko. Keskeneräisten töiden pino vaan leviää pitkin huushollia, eikä mitään oikein saa tehtyä loppuun saakka. Vapaapäivän puute vaivaa, palautumisaikaa ei ole, kun yhden homman saa tehtyä, kaksi uutta hyökkää päälle.

Tänään roskapankkipäivänä pitää tehdä muutamia pakollisia pikkutehtäviä, jotta ensi viikko selvitään jotenkin, akkujen latauksia, varmuuskopiointia, laukkujen purkua ja pakkaamista, kun viikko ollaan taas menty niin, ettei ole ehtinyt tai jaksanut laittaa tavaroita oikeille paikoille. Siivousta ja jäsennystä, että missä ihmeessä sitä taas mennään, sitten kun lakkaan taas pyörimästä hyödyttömästi kuin eestaas pyörivä tuulimylly työhuoneessani.

Oman sisäisen tyytymättömyysmittarin mukaan alkutyöviikosta 20% on mennyt erinomaisen mukavasti ja 60% enemmän tai vähemmän tyytymättömästi. 20% työajasta on mennyt editointiin ja se on ok. Ryhmien ja yhteistyökumppanien kanssa on mennyt hyvin, mutta tämä yksinpuurtamien kaikkien epämääräisten ongelmien kanssa ei. 

Pitäisikö ensi miettiä, mitä on viikolla onnistunut? 10 päivää sitten ollut vapaapäivä Fiskarssissa oli onnistunut, mutta entäs sitten?

Alkutyöviikon mukavat asiat

30.8. la oli 4 tuntia palkattua työtä Harjavallan Me Itse suunnittelupäivän merkeissä. Mukana oli Jaana Nordlund Porin Me Itsestä ja päivä oli leppoisa, mukava ja asiat rullasivat mukavasti eteenpäin mukavan porukan kanssa yhteistuumin, vaikka oli vähän epämääräisiä ikäviäkin asioita selvitettävänä. 

31.8. su täysi palkallinen editointipäivä ja valmista tuli kahden lyhytelokuvan verran.

1.9. ma Ruskilan perinnepiirin kanssa oikein antoisa suunnitteluilta.

2.9. ti Aamuinen käynti Pomarkun Hakalinnan elokuvateatterissa, mukavaa jutustelua Reijo Varpaisen kanssa ja hommat sujuivat kerrassaan mainiosti. Taukokävely Isonevalla puhdisti ajatuksia ja päätä. Illalla Enäjärven koululla esitettiin Kokemäenjoki virtaa -elokuva vanhenpainillassa, katsojia taisi kaiken kaikkiaan olla 120 eikä esitystekniikkakaan temppuillut.

3.9. ke Pomarkun leffat tuli editoitua ajallaan. 

4.9. to Pomarkun Hakalinnan esitykset onnistuivat nappiin. Neljässä esityksessä kävi yhteensä noin 180 katsojaa. Ahlaisten tarinatuvassa saatiin hyvää tarinaa taltioitua, Heikki Porkolan jutunkeruussa saatiin muutama mielenkiintoinen tarina taltioitua jälkipolville ja nuorten tuupilaistenkin kanssa homma eteni.

5.9. pe Malike kuvauspäivät ovat aina mukavia ja antoisia sen lisäksi, että siitä saa palkkaakin.

6.9. la Harjavallan Me Itsestä tuli 3 kpl vieraita Huittisten elokuvapiirin kurssin avaukseen. Päivä oli kaikin puolin mukava ja saatiin paljon aikaan.

Entäs se kolikon toinen puoli

30.8. la Palkattomia työtunteja tuli enemmän kuin palkallisia. Kotiverkko paskana, eikä hommista työhuoneella tullut oikein muutenkaan mitään. Ikäviä asioita en saanut setvittyä mitenkään eteenpäin, piti tehdä vaikeita ratkaisuja tulevaisuutta ajatellen, että pysyisi pinnalla syksyn töiden kanssa. 

31.8. su Kotiverkko paskana. Koitin vasemmalla kädellä noin 11 tuntia paikallistaa vikaa ja korjata asiaa. Vian paikallistin, mutta korjata sitä en osannut. Varajärjestelmän kautta sain kiireisimmät asiat hoidettua yön pimeinä tunteina.

1.9. ma Menetin työharjoittelijani ja vastaavasti sain palkaksi melkoisen määrän selvittämättömiä sotkuja. 17 tunnin työpäivästä oli vain 4 tuntia palkallisia.

2.9. ti Selvittämättömien sotkujen selvittely jatkuu, kotiverkko edelleen paskana ja homma toimii vain hankalien varajärjestelmien kanssa. Päivän 10 työtunnista oli vain 2 palkallista.

3.9. ke Kotiverkon toimimattomuus rassaa. Saisin sen ehkä kuntoon 1-1½ päivän ähellyksen jälkeen, mutta aikaa ei tähän nyt ole. Kun tein esityslevyä seuraavan päivän ensi-iltaa varten, totesin, että polttava DVD asema temppuilee, lienee tiensä lopussa jo eikä tee hommia enää luotettavasti. Sain lopulta yhden onnistuneen esityslevyn yöunien hinnalla.

4.9. to illalla tuupilaisten kanssa uhkasi loppua veto, päivä oli ollut pitkä eikä näin vanha mies enää koko viikkoa 4 tunnin yöunilla ilman päikkäreitä selviä.

5.9. pe Perjantaista ei valittamista, paitsi illalla oli niin väsy, ettei jaksanut lauantaita valmistella.

6.9.la Lauantain valmistelut menivät niin pitkäksi, että tuli jälleen raivostuttavan kiire. Digiboxi temppuilee. Pitkästä työviikosta huolimatta tuntuu, että 1/3 osaa hommista on jäänyt tekemättä.

7.9. su Kertakaikkinen tyytymättömyys ja ahdistus kaikkien keskeneräisten hommien kanssa vaivaa, eikä oikein mihinkään pääse käsiksi. Seuraava kokonainen oikea vapaapäiväkin häämöttää vasta 5.10. kuukauden kuluttua siis. Kaikki toimistotyöt ja varsinkin laskutus laahaa surkeasti perässä, kun ei vain ehdi eikä jaksa.

Summahurlaanium 

Työviikon alussa on siis 3 ensi-iltaa ja 7 muuta juttua viimeistelty julkaisukuntoon ja tuupattu YouTubeen, Satakunnan ympäristötietoisuuden teemaviikkon osallistuminen lähes ok, paitsi että viikolle luvattua raporttia ja DVD:ta  ei saatu valmiiksi muiden kiireiden vuoksi. Sähköiset vempaimet ovat tehneet urakalla riesaa ja työharjoittelijan puuttuminen ei helpota asiaa, kun täytyy tehdä nyt yksin kahden työntekijän hommat.

Eikä tämä freelancerin normiarki pankkitiliä lukiessa paljoakaan riemastuta. Kahden viimeisen kuukauden aikana pankkitilille on epäsäännöllisiä työtuloja ropissut 568 eurjoa ja 70 senttiä. Vastaavasti työhön liittyviä säännöllisiä menoja 1600,-. Mitäs Laura Räty tähän sanoisi? Yrittäminen kannattaa aina?

Onneksi sentään huomenna on taas tiedossa mukava työpäivä Tampereella. Ja jopa oikeasti palkallinenkin taas.