Näytetään tekstit, joissa on tunniste lokakuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lokakuu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Rakas työpäiväkirjani 1.10.2017

Sunnuntai aamu kun oli, niin en rekisteröinyt kovinkaan tarkasti heräämisaikaani, joskus puoli kahdeksan maissa se kai oli. Tänään oli suunnitteilla osittainen vapaapäivä, jonka ajattelin vetää siis tavallista löysemmin, olihan tässä jo takana 75 tunnin ja 53 minuutin työviikko.

Aamulla onnistuin pahoittamaan mielenkin, kun luin uutista, missä kerrottiin eri ammatien keskipalkkoja. Minun palkoillani en olisi päässyt edes listoille siellä alapäässä, joten kyllä ainakin rahassa mitaten oma työni on motivaatiota vailla tällaisia uutisia luettaessa.


Taidepainotteisen erityisryön ohjaajan keskipalkka verohallinnon mukaan on XXXX,XX. Tiedän sen tarkalleen, sillä olen todennäköisesti ainoa ammattilainen, joka käyttää mokomaan titteliä.


Aamulla siis ajattelin vähän vetkutella vähäsen, join kahvikupillisen rauhassa ja auttelin rakasta puolisoani rakupolttopäivän tarvikkeiden pakkaamisessa autoon.


8.08 luovutin ja käynnistin työlaskurin, avasin työhuoneen koneen ja aloin järjestellä eilisen kuvauspäivän sekä koko viime viikon kulkupäivien tavaroita järjestykseen ensi viikon kulkupäiviä ajatellen.


Loppuvuoden työlistassa oli aamulla 161 tehtävää, joista 33 oli merkattu tälle päivälle. Suurin osa on tietysti rutiini- ja siirtotehtäviä, joita joka päivä siirrän seuraavalle päivälle, mitä en tällä päivämäärälle en ehdi kuitenkaan  tekemään.


Päivän ylimääräiseksi tehtäväksi ohi työlistani ajattelin taas pitää hieman työseurantaa. Olen pitänyt aika ajoin vuodeta 1988 lähtien pieniä työseuranjaksoja ja nyt lienee taas paikka tällaiseen. Alunperin ajattelin pitää tällaista elokuun alusta, mutta nyt on jo lokakuu. Mutta kai parempi lokakuussakin kuin ei milloinkaan.






Rakas työpäiväkirjani 1.10.2017


Työaikalaskurin käynnistys 8:08. 


Avasin työhuoneen koneen, järjestelin työlistaani, tulevia töitä ja aloitin työseurannan. 


Joku tietysti voisi kysyä, että mitä työtä se työseuranta on, mutta esimerkiksi minulla on tänä vuonna 22 eri palkanmaksajaa, joille olen velvollinen tekemään työseurantaa. Helppoa se olisi, jos voisin tehdä kaikille samanlaisen yhden työseurannan, mutta yleensä joka firmalla on omat käytännöt, joten kyllä tämä työksi käy.


Työlistassa kulkee digiboxin ajatus. Vain harvoin voin katsoa haluamiani ohjelmia televisiosta silloin kuin ne sieltä tulevat. Päivän työtehtäviin kuuluu siis ajastaa päivän katsottavat ohjelmat pois työajalta vapaalle. Tänä syksynä digiboxin on kyllä täyttynyt ihan piripintaan, kun vapaa-aikaa ei ole ollut niin paljon kuin ne muutamat hassut katsottavat jutut, mitkä eivät televisiossa ole uusintoja ja jotka haluan nähdä.


Tänään henkilökohtaisesti harmittaa, että päivällä tulee Fritz Langin Tri Mabuse - ihmispeto, joka ei mahdu boxiin, kun se on niin täynnä. Fritz Lang on yksi suosikkiohjaajistani, enkä muista tätä elokuvaa nähneeni. Pitänee ehkä pitää työstä tauko ja katsoa se suoraan televisiosta. Se taas tietää sitä, että aamupäivällä pitää kiristäää työtahtia.


Seuraavana tehtävänä teen pientä työhuonesiivousta, jotta tulisi vähän tilaa tehdä päivän hommelit. Siiten aamun työpöydällä on rutiini asioita päiväsuunnitelupaperin tekeminen, sähköpostiin vastaamiset, MEKA TV nettisivun etusivun päivitys, allakoiden päivittämiset ja päivän varmuuskopioinnit, jollen ole niitä edellisenä iltana jaksanut tehdä. 


Seuraava tälle päivälle ennalta asetettu tehtävä onkin mainio, se on nimittäin ruokatauko. Laitan sen työlistaani, sillä joskus unohdan pitää selkeän ruokatauon, joka katkaisee aamun keskipäiväksi. Samalla osaan hieman rytmittää epäsäännöllisiä työpäiviäni edes jotenkin. Kello on nyt 9:08, joten siirrän päiväksi suunniteltua ruokataukoa eteenpäin ja teen muutaman iltapäivän tehtävistä tässä aikani kuluksi.


Seuraava merkitty työtehtävä on ikävä tehtävä ja masentava, johon menee varmaan tipoittain koko päivä, mutta jota on pakko tehdä pitkin päivää vasemmalla kädellä. SEKKin työntekijät joutuivat jäämään pakkolomalle loppuvuodeksi, mutta SEKK/MEKA TV hankkeet jatkuvat lähinnä yhden alipalkatun ohjaajareppanan harteilla. SEKKiin jää kaksi harjoittelijaa, jotka pitää ohjastaa auttamaan ja paikkaamaan loppuvuoden keskeneräisiä tehtäviä. Huomiseksi on suunnitteilla työnjakopalaveri, jossa pitäisi katsoa, mitä pystytään tekemään ja mitä ei. 


Työaikalaskurin pysäytys 9:14.


Työaikalaskurin käynnistys 10:43.


Kävin välillä harrastamassa kiireapulaisen tehtäviä rakupoltossa ja nyhjäsin muutenkin vähän omien asioiden kanssa, nyt taas työpöydän ääressä.


Ruokatauon paikka ei ole vieläkään, joten tehtävien kimppuun vaan. Tänään pitäisi julkaista #suomi100 #100satakuntalaista elokuva 35/100, mutta en ole vielä päättänyt, mikä se on. 66 SUOMI 100 satakuntakuntalaista elokuvaa on siis vielä julkaisematta eikä puskurissa ole yhtäkään valmista, joten nuorallatanssi ajan kanssa jatkuu. Vähän tässä vielä odottelen insipiraatiota ja koitan selviytyä päivän muissa hommissa päivän päähommaa vetkutellessani eteenpäin.


Päivän 8. ennakoitu tehtävä on kameroiden kuvausmateriaalin purku ja kameroiden akkujen lataus. Eilen valmisteltiin Levanpellossa editointia ja kuvattiin Huittisten Kyläelämää kyläkierrosta, joten nämä nyt ensin pitäisi purkaa. 


Sekin kävi nyt päivän edetessä selville, että on turha havitella päivän Frizt Lang elokuvaa täpötäyteen digiboxiin, mutta onneksi se on 60 päivää Areenassa katsottavissa. Katsotaan nyt, ehdinkö sen siinä ajassa katsomaan.


Työaikalaskurin pysäytys 11:21.





Työaikalaskurin käynnistys 12:54.


Välillä piti käydä keskustelemassa Niilon kanssa elämän tärkeimmistä asioita, kuten vaipanvaihtajien työn laadusta sun muita tärkeitä asioista. Kaupassakin piti välillä käydä, että vieraatkin saisivat leipää. Mieluummin olisi pitänyt vapaapäivän tänään, vaan ei auta, päivän leffa puuttuu vielä ja työhuoneessa on täydellinen kaaos viime viikkojen jäljiltä. Joku tolkku pitää löytyä alkavaan viikkoon.


Alut latautuvat itsekseen, mutta jonkun on niidenkin lataustarve arvioitava, purettava edelliset kuvaukset koneeseen, laitettava lataukseen ja tarkistettava kunto ennen seuraavia kuvauksia. Yleensä nämä ovat näitä palkattomia yleishyödyllisiä pakkotöitä, joista saa vain harvoin jonkin sortin korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Tänään en ole vielä päättänyt, mistä mahdollisen leipäni tienaan. Päivä on niin sirpaleinen, ettei mitään ajatuksta vaativaa hommaa oikein voi aloittaa, joten nypin sitten pikkuhommia pois, jotta jotain edistyisi tänäänkin. Nyt on tehtävä numero 16 tehty ja mitäs sitten?


Päivän SUOMI 100 satakuntalaista elokuvaksi valitsisin sitten Satakunnan meikäläisten syysuutiset. Editointia on vähän aloitettu ja tuosta voi jatkaa kohtuu vähällä vaivalla. Se on tehtävälistan numero 17. Valmistelin editoinnin ja taidan pitää pian mahdollisesti vähän taukoa, ennen kuin aloitan päivän leffan tosissaan. Seuraava työlista aikajärjestyksessä olevista tehtävistä on näes ruokatauko.


Päivän leffasta on nyt raakaleikkaus tehty hupsista vaan ja helposti tehty kuin heinänteko. Sitten pitäisi saada tähän musiikkia ja latasin kokeiluun Music Maker ilmaisversion, sillä editointikoneessa ei ole Music Makeria ja kaikki käytettävissä olevat ohjelmalisenssit ovat muissa koneissa käytössä.


Vasemmalla kädellä hoidetut kuvauskameroiden lataukset on tehty ja pakattu seuraavia kuvauskertoja ajatellen. Ja loputkin erikoiskameroiden kuvat ovat nyt kaapattu editointivalmiiksi Huittisten kyläkierroselokuvan editointia ajatellen.


Viikon miinussaldoon on lisättävä yhdet hajonneet kuulokkeet ja magneettijalusta, joka ei sitten toiminutkaan Sony extreme kameroiden kanssa toivotulla tavalla. GoPron akkuongelmat pitää myös miinustaa.


Työaikalaskurin pysäytys 14:23.


Työaikalaskuri alkoi raksuttaa taas pätkittäin 18:49 jälkeen. Siinä välissä vietin omaa aikaa tyttärenpojan ja hänen vanhempien kanssa, tehtiin sapuskaa pihagrillissä, saunottiin, roudattiin kamoja rakupoltosta sun muita omia hommia. 


Illalla sitten pätkittäin sain editointua päivän elokuvan ja kun Niilo vanhempineen lähti kotio, väänsin väkisin päivän leffa julkaisuineen ja markkinointeineen. 


Tässä päivän näkyvä tulos #suomi100 #100satakuntalaista elokuva 35/100.




 


Työlista oli aamulla 161 tehtävän mittainen, yhden tehtävän sain pois, mutta samalla yksi uusi tehtävä tuli lisää. Kymmenkunta rutiinitehtävää sain tehtyä, mutta ne sitten taas uusiutuvat huomenna tai joskus myöhemmin tänä vuonna. 

Nyt aion sammuttaa työaikalaskurin ja valmistautua omalla ajallani huomiseen päivään. Päivän parasta antia oli oma vapaa-aika, mutta että sai sitä jotain tehtyäkin vasemmalla kädelläkin, ettei huomiseksi jäisi niin paljoa.

Nyt kun sammutan työaikalaskurin, niin repaleisen työpäivän tehokas työaika on nyt 22:25 yhteensä 6 tuntia ja 8 minuuttia. Oikeasta vapaapäivästä ei siis hajuakaan, osittaisesta osittain.

torstai 2. lokakuuta 2014

Melkein luppopäivä

Tämä on taas näitä päiviä, jolloin työ- ja vapaa-ajan rajat ovat veteen piirrettyjä viivoja. Palkallisia työtunteja on vain 3 kpl, joten päivä on melkein luppopäivä.

Nukuin tänään tavallista pidempää ja heräsin vasta 6:45, joten päivä oli jo pitkällä ennen kuin sain itseni kammettua ylös sängystä.

Syyskuun ensimmäinen vapaapäivä on vielä pitämättä ja lokakuu on jo alkanut. Näillä näkymin ensimmäinen syyskuun vapaapäivistä häämöttää jo lokakuun puolivälissä. Ja saattaapi olla, että voin pitää jopa yhden päivä ellei peräti kahden päivän syysloman.




Tällainen 7 viikon työputki ei ole minun sekavassa työhistoriassani mitenkään poikkeuksellista. Yksi 8 viikon työputki vuodessa on normaalia työssä, jolloin töitä on tehtävä silloin kun niitä on. Tänä vuonna tämä tavanomainen syksyn työputki on siis tavanomaista lyhyempi itse asiassa. Alan ilmeisesti tulla vanhaksi, ei vaan enää jaksa niin kuin ennen, kyllä tässä iässä vähintään joka seitsemäs viikko pitää olla vähintään yksi vapaapäivä. 

Työ ei minua vaivaa. Hommat ovat kaikki yes, mutta kaipaan minäkin aina välillä oikeita kokonaisia vapaapäiviä. Kun jonkun homman saa tehtyä, pitäisi olla palautumisaikaa ja aikaa nauttia työnsä tuloksista ilman että kaksi uutta hommaa hyökkää samantien päälle. Palautumisajan puute on väsyttävää, ei itse työ.

Aamusella työkaaosta selvitellessä toisella kädellä akkuja ladaten tein pientä kotisiivoa. Sitten vein auton katsastushuoltoon ja katsastukseen. Auto on minulla myös tällainen veteen piirretty asia, jos minulla ei olisi työtä, tarvitsisinko omaa autoa lainkaan? Meidän perheessä riittäisi yksi auto, jos olisin työtön, mutta kun molemmat tarvitsevat autoa työssä usein samanaikaisesti, toinen auto helpottaa elämistä ja elinkeinon harjoittamista suunnattomasti. 

Auto on minulle välttämätön työkalu, jolla vien omaa ja muidenkin työelämää noin 20000 kilometriä eteenpäin vuodessa. Tarkkaan ottaen tälläkin hetkellä minulta loppuisi lähes kaikki työt, jos minulla ei olisi autoa käytössä, joten aika riippuvainen mokomasta peltitoosasta olen.

Autohuollosta tullessa pidin vapaa-aikaa kävellessäni kotiin ihastuttavassa syyskelissä. Oli mukavaa rauhassa viettää omaa laatuaikaa. 

Kotiin tullessa päivän ensimmäiseen palkkatuntiin on vielä aikaa vajaa tunti, joten en saa muuta järkevää taaskaan aikaan, muuta kuin nämä muutamat sanat tähän. 

Viime aikoina olenkin ollut enimmäkseen tyytymätön, etten ole jaksanut jäsentää omaa työkaaosta tarpeeksi. Viime päivinä pitkä työputki on alkanut näkyä jo siinäkin, että olen varsinainen kävelevä Bermudan kolmio, kaikki mitä vähäksikin aikaa lasken käsistäni, menee hukkaan  välittömästi. Olen koittanut vasemmalla kädellä vähän järkeistää työhuoneen jäjestystä, mutta eihän siinäkään mitään järkeä ole, kun tavarat muuttavat paikasta toiseen hakien omaa paikkaansa ja näiden epätavallisessa paikassa olevien työkalujen hakemiseen menee päivässä kohtuuttoman paljon aikaa.

Päivän ensimmäinen palkallinen työtunti on tänään Ruskilan koululla kello 10:00, jossa suunnittelemme 5-6 luokkalaisten kanssa kahta elokuvaprojektia. Sitten parin tunnin joutavan ajan jälkeen tulee päivän toinen palkallinen työtunti Kaasmarkussa kello 14:00, jossa suunnitellaan myös paikallistarina elokuvan tekemistä lasten ja nuorten kanssa. Päivän kolmas palkallinen tunti on illalla 18:30, jolloin kuvataan Noormarkun perämetsässä Pääskynparven syysleirin toimintaa. 

Ajokilometrejä näiden kolmen työtunnin takia tulee 104 kilometriä. Ja omalla ajalla tietenkin. Tähän luppoaikaan voisin varustautua ottamalla autoon jonkun hyvän levyn. Harry Chapinia on viime aikoina tullut kuunneltua matkalla, miksei siis tänäänkin tällaista laatuaikaa matkaksi voisi tavoitella?

Jossain välissä pitää sitten vielä hakea katsastettu ja kunnostettu auto. Toiseen autoon tarttis vaihtaa ehjä ajovalo, näkisi sitten syksyn hämärässä paremmin ajella ja hirviä väistellä. Toimistotöitä, siivoamista ja editointeja olisi odottamassa vino pino. Päivän sirpalemaisuudesta ei oikein jaksa mitään isompaa aloittaa ja väsymys pikkuhommiin tekee kiusaa.

Miinuksen puolelle menee siis tämäkin työpäivä. Kolmen tunnin palkka on paljon pienempi kuin päivän autohuolto ja katsastus. Ehkäpä olisi joku nippelityötunti hyvä jostain keskeneräisestä hommasta napsaista vai luumuilisiko vain oman ajan kanssa jonkun jonninjoutavan oman tehtävän parissa?