15900 minuuttia

Työviikon 11. työpäivä, jostain tarttis taas löytyä selkäranka ja jostain tarttis aloittaa. Eilinen oli kyllä puolittainen vapaapäivä ja puolittainen työpäivä, mitään valmista ei tullut, mutta ei ollut tarkoituskaan. Pieni tauko oli paikallaan.

Maanantain 124 kohdan syksyn työlista on lyhentynyt 118 tehtävään ja editointityölista 16200 minuutista 15900 minuuttiin. Yksi maanantain 54 keskeneräisestä editointityöstä on siis poissa päiväjärjestyksestä ja 1/7 keskeneräistä radio-ohjelmastakin on valmiina.

Ennen kuin aloitan, katsotaanpas mitä on kesken. Tänään on onneksi sellainen päivä, että voi aloittaa hommat joko aakkos-, huvitus-, kiireys- tai tärkeysjärjestyksessä.

1. Ahlaste tuupilta on työpöydällä viimeistelyssä MUSTAKAAVUN YÖ, viime viikonlopun Kirotun leirin raakaleikattu lyhytelokuva. Pari kolme tuntia tähän viimeistelyyn menee, jahka tuo oikea hetki tulee. Tehtävälistan kärkipäässä.

2.-3. RadioValon Turun kurssista tehdään pieni innostus- ja opetusvideo. Täysin alkutekijöissään vielä. Pohjanmaan reisusta tulee oma radio-lyhäri.

4.-18. Me Itse reissuista ja kursseista on tulossa lyhytelokuvat Pohjanmaan reissusta, Mäntsälästä, Kotkan elokuvaleiristä, Raahen kurssista, Limingasta, Oulusta ja Tampereelta. Huittisista ja Huittisita tulee kolme lyhäriä, joita ei olla keritty muiden kiireiden vuoksi editoimaan. Merikarvialla on resinareissu kuvattu. Viime vuoden alajaospäiviltä tulee vielä vähintään yksi kooste. Osa näistä tulee sitten jakeluun joulukuussa kehitysvammaisten teemaviikolla ja osa ennemmin Me Itse YouTube kanavalle.

19.-21. Kehitysvammaisten Tukiliiton tilaama sekä myös Porin kulttuurilautakinnan tukema Osallisuuden jäljillä -sarjassa on kuvattu ja kesken jutut Eurajoelta, Tampereelta ja Porista. 

22. Kesäkuun lopussa oli Eurassa lasten ja nuorten musiikkivideokurssi, joista toinen juttu on alkutekijöissään. 

23.-25. Paikallistarinat eläviksi kuviksi -projektista on kaksi bonusvideota ja rapsa kesken. Tämän projektin paketointi on Blue Sea Film Festivaaleilla.

26. Jälkijunassa projektista on kesken raporttivideo.

27.-29. Ruskilan pysäkiltä koulutuprojekteista on kolme lyhäriä kesken. Yksi tulee Blue Sea Film Festivaaleille ensi-iltaan.

30.-36. Malike lyhäreitä on 7 kesken, viimeistelemättä tai aloittamatta. DVD julkaistaan 6.11.2015 ja editointi alkaa todenteolla Tampereella 24.-25.8.

37. Harjavallan Me Itse editoin lyhytelokuvansa PAREMMALLA AJALLA sitten paremmalla ajalla.

38. Hyvän Mielen Talon ONNEN SIRPALEITA editoidaan Hyviksessä tiistaisin, ensi-ilta 20.10.2015

39.-40. Ojantien animaatiopajalta tulee 2 animaatiota, joista toinen tulee ensi-iltaan Blue Sea Film Festivaaleille.

41.-45. Ahlaste tuupin ja MEKA TV Karvianjoki hankkeessa on kuvattu 5 lyhäriä, joiden editointia ei olla vielä aloitettukaan.

46. Yksi ihan ihkaomakin juttu on editointipöydällä.

47. Tampereen 2014 Lukutaitopäiviltä on olemassa editointimateriaalia, jotka työstetään, kun aiheeseen sopiva dead-line ilmaantuu.

46.-53. Loput kahdeksan onkin sitten sellaisia hyväntekeväisyys juttuja, joista ei saa nappulaa, mutta jotka olen luvannut, että joko minä tai joku SEKKistä tekevät sitten kun on aikaa ja tekijöitä vapaana. Inhottavia roikkuvia juttuja editointilistassa, jotka vain roikkuvat ja roikkuvat mukana, kun ei kenelläkään ole aikaa tai tilaisuutta tehdä niitä loppuun.

Kas tässäpä tämä työlista, jonka purkamiseen tarvitsen tuon 15900 minuuttia työaikaa. Ja kun uutta pukkaa kokoajan, niin saas nähdä kuinka editointiäijän tänä vuonna vielä käy.

16200 minuuttia

Kesäloma, johon olen kyllä enimmäkseen tyytyväinen, on lomittu ja työviikon ensimmäiset 8 päivää on takana ja työviikon 9. työpäivä alkakoon. 

Työviikon alkupuoliskoon taidan olla myös enimmäkseen tyytyväinen. Lomajälkeiseen työhön tuli pehmeä lasku sillä tavalla, että reissupäiviä oli 7 peräkkäin, joten sain siirrettyä hyvällä omallatunnolla toimistotöitä ja editointeja viikolla eteenpäin. Mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Eilen maanantaina työviikon 8. päivänä olikin sitten 1. kotitoimisto- ja editointipäivä. Olen erinomaisesti pystynyt välttämään kaikenlaista videoeditointia yli kuukauden ja se on mielestäni hyvä asia. Joskus vaan on pidettävä taukoa, jos ei tule muuta kuin kipeäksi pää.

Jossain vaiheessa alkukesäkuuta minulla oli katastrofaaliset 48 videoeditointia kesken, joiden tekemiseen ja viimeistelyyn arvioin tarvitsevani 14400 minuuttia tehokasta työaikaa. Kesäkuun viimeiset 16 työpäivää olin kuitenkin joka päivä jossain kulussa, enkä pystynyt tuota listaa juurikaan lyhentämään ja kun uusia juttuja pukkasi melkein joka päivä, niin editointilistani on tällä hetkellä lähes toivoton ja valopilkuton.

Eilen 1. editointipäivänä laskin 124 kohdan syksyn työlistasta, että kun minulla on nyt kesken 54 editointihommelia, se karkean Ojalan laskuopin mukaan tarkoittaa sitä, että jos jokaiseen editointityöhön jälkitöineen tarvitsen keskimäärin 5 tuntia eli 300 minuuttia työaikaa, tämän nykyisen editointisuman purkamiseen tarvitsen 16200 minuuttia tehokasta työaikaa. Se on kyllä Ojalan ja minkä tahansa laskuopin mukaan yhdelle miehelle aivan liikaa, mutta minkäs teet, kun ei ole varaa palkata ketään osaajaa auttamaan, saisi nyt edes tämä yksikin mies jonkinlaiset käyvän palkan tuosta savotasta.

Vaikka editointityölistani on ennätyksellisen katastrofaalinen, pakko sitä kuitenkin on alettava purkaa. 

Eilinen tilanne 10.8.2016 videoeditoinnin kanssa olisi siis tämä:
Kesken 54 editointityötä eli 16200 tehokasta työminuuttia vielä tarvitaan tämän suman purkamiseen.

Vaikka ensimmäinen lomajälkeinen toimistopäivä meni normaaliin tapaan kokolailla harakoille, sain sentään yhden keskeneräisen jutun viimeisteltyä, julkaistua ja arkistoitua parissa tunnissa.

Tuleva arvioitu editointitilanne tänään on siis;
kesken 53 editointityötä eli arvioitu minuuttitarve on 16200 minuuttia.

Eilen julkaistu Ahlaste koulutuupin keväällä kuvattu juttu on muuten tässä.

Tänään ei tule mitään valmista, mutta tarkoitus on pyörittää ediointimyllyä noin 3 tuntia eli 180 minuuttia Porin Hyvän Mielen Talossa, jossa alkaa Onnen sirpaleita elokuvan editointi. Illalla RAY kesäkiertue tulee Hyvikseen tekemään Inhimillisiä uutisia elokuvan tekemisestä, joten silloin pitäisi olla jonkin sortin raakaleikkaus tehtynä. Kun työpäivästä muutenkin näyttää tulevan 8 tunnin pituinen kulkupäivä, tuskinpa sitä iltapuhteeksi enää muuta jaksaa.

14440 minuuttia - osa 3.

Kaksi viikkoa sitten työlistalla roikkui 48 keskeneräistä videorainaa ja laskin, että jos jokaisen jälkityöstämiseen menee keskinmäärin kaikkine jälkitöineen 5 tuntia aikaa, saan purettua koko editointimankelin 14440 minuutissa.

Viime viikon alussa olin saanut keskeneräisten videohommeleiden listan lyhenemään 47 videoon ja 14140 minuuttiin. Ensimmäisellä viikolla sain 4 lyhytelokuvaa editoitua, mutta 3 tupsahti uutta tilalle.

Viime viikolla sain 4 juttua editointimankelista ulos.

Kaunummen kodissa videosarja sai vielä yhden jakson lisää. Kaunummessa ensimmäisenä kuvauspäivänä oli kesäjuhlissa mukana Hyvinvointia edistävän teknologian tutkimusryhmä (HET) mukana juhlissa ja tästä tehtiin oma juttu.

Ahlaste koulutuupista väännettiin yksi leffa ulos.

Ensimmäinen Osallisuuden jäljillä -edisodi näki päivävalon ja tästä homma nyt lähtee liikkeelle.

Kehitysvammaistyön pastori Heikki Mäkelän ohjastamana saamme tutustua, miten toimitetaan kokonainen jumalanpalvelus tukiviittomien avulla.

4 valmista juttua ei ollut ihan sitä mitä haaveilin, mutta parempi kuin ei mitään, varsinkin kun viikolla ei tupsahtanut kuin 2 kpl uusia juttuja editointipöydälle.

Tilanne on siis 45 keskeneräistä editointityötä listalla, joihin tarvitsen työaikaa 13500 minuuttia noin kymmenen minuutin tarkkuudella.

Seuraava työviikko voikin olla sitten hankalampi juttu, kulkua on niin paljon seuraavan 11 työpäivän työviikon aikana, ettei vanhoja saada paljoakaan pois ja uusia tulee koko mokoma lisää. Ainakin 5 kpl uusia lyhytelokuvia tulee editointimyllyyn ennen juhannusta, valmiista ei uskalla kuin unelmoida vaan.

14440 minuuttia osa 2.

Viime viikon sunnuntaina laskiskelin, että jos minulla on editointimyllyssä 48 lyhytelokuvaa ja juttua keskeneräisenä ja jos jokaiseen kaikkine jälkitöineen menee noin 300 minuuttia aikaa, tarvitsen 14440 minuuttia tämän editointisuman purkuun.

Viikolla ei kovinkaan paljoa muilta töiltäni pystynyt myllyä pyörittämään, mutta viime sunnuntaina sain sentään yhden myllystä ulos.

Tuosta nyt ei epätoivoiseen editointilistaan mitään suoranaista iloa tullut, tämä oli sellainen ohi listan tehty juttu, kun porukat Harjavallassa halusivat tehdä niin. Sillä samaan aikaan listalle tuli uusi, se varsinainen Paremmalla ajalla elokuva siirtyi editointipöydälle.

Maanantaina pitkän kuvauspäivän jälkeen sain seuraavan jutun myllystä ulos.

Niin ja jos tuon edellisen lauseen oikein luette; "kuvauspäivän jälkeen", yksi uusihan siitä taas tulla tupsahti työlistalle.

Tiistai aamuyöstä sain sitten Kaunummen kodin elämää ensi-ilta-aamu kuntoon.

Tiistai iltapäivällä kaikki näyttikin siis vähän paremmalta ja työlista oli lyhentynyt 47 keskeneräiseen lyhytelokuvaan. Vasta keskiviikkona Mäntsälän Me Itse koulutus- ja kuvauspäivänä tuli uusi tilalle ja tässä 48 jutun ja 14440 minuutin arviossa onkin sitten homma pysynyt, kun ei ole muilta töiltä ehtinyt eikä väsymykseltä jaksanut.

Nyt siis uusi yritys ensi viikolla, uutta editoitavaa pitäisi tulla vain yksi, joten koko liuta vanhoja pitäisi saada ulos tuutista.

Tässä ensimmäinen tämän päivän ensi-esityksistä.

Tilanne on nyt siis viime viime viikon sunnuntaista muuttunut siten, että 48 keskeneräisen lyhytelokuvan lista on pienentynyt 47 juttuun ja 14140 minuuttiin. Edistystä kai se pienikin edistys on?

14440 minuuttia

Jos olisin järkevä, niin tänään pitäisin vapaapäivän, takana kun on 76 tunnin työviikko. Järkevyyttä taitaa olla silti turha toivoa tältä Impolan äijältä. Keskeneräiset työt vaan nakuttavat tuolla jossain takaraivossa, vaikka kuinka yritän ottaa vähän aikaa itsellenikin.

Vaikka olen koko tuokokuun heilunut hulluna heinämiehenä pitkin Suomea, 80 työtehtävän lista on kasvat 95 tehtävän mittaiseksi ja 30 keskeneräisen editointityön lista on tänään hullumaisen 48 homman mittainen. Työ eivät siis tekemällä lopu, muttei tekemättä jättämiselläkään

Eilen vähän laskiskelin, että jos nyt alan purkamaan tuota 48 editointityön listaa, niin tähän jälkikäsittelyyn menee keskimäärin noin 5 tuntia per juttu eli 60 minuttia eli kaiken kaikkiaan, jotta saisin tämän hetkisen editointipöydän puhtaaksi. Eli jos minuuttiaikataululla mennään, tarvitsen tähän noin 14440 minuuttia aikaa. Joihinkin juttuihin ei mene kuin pari mokomaa aikaa, mutta osa on melkoisen isotöisiä kaikkine jälkikäsittelelyineen, joten tuo 14440 työminuutin arvio saattaa olla ihan oikeakin.

Katsotaanpas nyt, miten tämän äijän käy tämän mahdottoman tehtävä edessä. Tänään tarttis ainakin kaksi ensi-iltaa tehdä valmiiksi, kun huomenna heilutaan taas hulluna heinämiehenä kuvaamassa 49. leffaa, eikä ole toivoakaan että huomenna jaksaisi 10 tunnin kuvauspäivän jälkeen mitään editoida. 

Jos nyt kuitenkin vielä vähän vetkuttelisin puolikkaan vapaapäivän verran ja käärisin hihat vasta hetken kuluttua. Ei nuo 14440 minuuttia sillä välin mihinkään karkaa.

Tavara päivässä pois

Olematonta tavaraa kerääntyy aina nurkkiin, joiden olemassaoloon voi olla vain enimmäkseen tyytymätön.

Viime vuonna parin viikon ajan osallistuin itsekseni Tavara päivässä pois kampanjaan ja sain kuin sainkin mukavasti kahden viikon aikana turhia tavaroita poistettua silmistä. Sitten se vain taas jäi. 

Ajattelin aloittaa uudelleen tämän mainion kampanjan, mutta muistellaanpas nyt vähän tuota edellistä yritystä tavaroiden poistamisten kanssa.

Näin se siis meni tuolloin ensimmäinen viikko.

23.11.2014

Olen pitkään ajatellut, että minäkin voisi osallistua tavara päivässä pois -kampanjaan. Tuota roinaa ja romua kun löytyy joka nurkasta, josko pakottaisi itsensä siihen, että edes yhden turhan tavaran saisi päivässä pois nurkista. Vuodessa se tekee jo 365 tavaraa, joilla ei ole mitään muuta kuin ongelmajätteen arvoa. Puolen päivän etsinnän jälkeen löysin vihdoin tavaran mistä voisin luopua. Tuo kynä on aivan turha, se on jostain ilmaantunut työpöydälle herra ties koska, se ei ole minun, se on pureskeltu, se on inhottavan tahmea, kissan leikkikalu kukaties, enkä muista koska olisi viimeksi käyttänyt lyijykynää viimeksi. Pois vaan huis hukkaan. Ah tätä luopumisen riemua ja tyhjän tilan kasvua!

24.11.2014

Tänään aion todistaa, että osallistumiseni Tavara päivässä pois -kampanjaan ei ole mitään tuulihattu päähänpisto vaan vakaa aikomus. Minun varastotyöpöydällä on yhdessä pikkulaatikossa lojunut muutaman vuoden tämä salaperäinen muovinen silikonipussi, jossa vielä varoitetaan, että "Do not eat". Julistan nyt, että mokoma silikonipussi on meidän huushollissa aivan tarpeeton ja aion heittää sen pois. Vertailun vuoksi laitoin tuohon kuvaan 1 centin kolikon, joka kertoo sen, että aivan mitättömästä roskasta tässäkään ei ole kyse.

28.11.2014

Oli vähältä, että osallistumiseni tähän "Tavara pois päivässä" -kampanjaan meni syteen ja saveen, mutta tänään päätin ryhdistäytyä ja heitän edellispäivän, eilisen, tämän päivän ja huomisen turhan tavaran pois, kokonaista 4 kappaletta tavaraa lähtee siis pois meitin huushollista. Ikean paristot ovat varmaan maailman turhimpia ostoksia, vaikka halpoja ovatkin. Ne vain ovat menettäneet latauksen ennen kuin ensimmäistäkään kertaa ehti niitä käyttää. Nämä paketista otetut paristot ovat lojuneet varaston työpöydällä jo varmaa pari vuotta, jos vaikka ehtisin tutkia, onko näissä yhtään virtaa vai ei. Ei näissä ole virtaa. Eikä näitä ole edes käytetty missään, eipä kai, kun näissä ei ole ollut virtaa. Nyt nämä murheenryynit saavat luvan hävitä hornan tuuttiin. Ah tätä luopumisen riemua!

30.11. 2014

Tavara päivässä pois -kampanjani etenee erinomaisesti, vaikka en ihan joka päivä ehdikkään poistamaan turhia tavaroista. Minulla on menossa 8. poistopäivä ja ja 8. tavara. Tässä eilinen Zafir taskulamppu, joka ei ole suostunut näyttämään minkäänlaista valoa enää muutamaan vuoteen. Olen vakaasti uskonut, että vika saattaa olla paristoissa, mutta nyt kun viimein toimerruin kokeilemaan sitä uusilla paristoilla, niin on pakko myöntää, että rikki mikä rikki. En minä taida enää tuota yhdellä eurolla aikanaan hankittua taskulamppua itse korjata, enkä aio viedä sitä mihinkään korjaamoillekaan. Tänään sitten äidyin vallan hurjaksi ja poistin kaksi tavaraa yhden hinnalla. Taskulampun sisällä nimittäin oli kaksi paristoa, joiden jäljellä olevalla virralla ei toimi pupukaan. Pois vaan turhat tavarat hush.

1.12.2014

Niin pientä tavaraa ei olekkaan, mitä ei kannattaisi heittää pois. 9. tavara päivässä pois on tässä. Tuo mokoma vetoketjun vedike on hajonnut jostain, en edes enää muista mistä, mutta oli se takki taikka laukku, sen olen heittänyt hukkaan jo ajat sitten ja tämä on jäänyt rihkamalaatikon pohjalle muistoksi siitä herra ties mistä. Romukoppaan rohkeasti vaan tämäkin muisto.

5.12.2014

En ole neljään päivään ehtinyt työkiireiden vuoksi poistaa tavaraa päivässä pois, joten heitän tänään 4 kpl tavaraa pois harkitusti. Viime viikonloppuna hautajaisissa ihmettelin, miksi kenkäni tuntui niin omituiselta ja kotona huomasin, että toisesta kengästä oli hajonnut kanta kokonaan. Kanta oli hajonnut jossain tuntemattomassa paikassa, joten en voinut tuota puuttuvaa kantaa mitenkään löytää ja liimata takaisin kenkään, joten Eeva-Liisa Husu isältä 20 vuotta saadut juhlakengät sitten hyvin palvellenneena kenkänä saa nyt kenkää.

Mutta mitä ihmettä minä sillä toiselle jäljelle jääneelle ehjällä Pomarfinnin kestävillä ja aivan loistavalla yhdellä kengällä teen? Sitten sain kuningasajatuksen, että teenpä tästä kenkälaatikon, johon laitan kaikki poisheitettävät tavarat! Kengännauhat toki otin talteen, jos ne ovat kestäneet 20 vuotta, niin kyllä ne ovat takuulla hyvät. 

Eilinen poisheitettävä tavara sitten tuottikin hiukan tuskaa, mutta onneksi löysin Tiimarista ostetun 2 euron lukulasin sangan, josta olen ajatellut, että korjaan sen heti, kun löydän sen puuttuvan osan, eli ne lasit. Luulenpa, jos kahteen vuoteen en ole löytänyt näitä puuttuvia osia, ei 2 euron takia enää kannata tätäkään säilyttää?

Samaisten 2 euron tiimarilukulasien kera sain kaupanpäälliseksi hienon ja hyvän kotelon, mistä oikeasti vähän tykkäsinkin. Jossakin ihmeellisessa elämänvaiheessa hukkasin tämän hyvän kotelon toisen puolen, mutta ehkä tässä vaiheessa uskalla rohkeasti luopua tästäkin, kun mokomaa toista puoliskoa ei kahteen vuoteen ole mistään löytynyt.

Itse asiassa olen tähän kenkälaatikkoon aikamoisen ihastunut. Olen viime aikoina kerännyt tavaraa pois heitettäväksi edes yhden tavaran päivässä pois, nyt kerään tavarat kenkälaatikkoon, jotka tulevat saamaan kenkää meitin huushollista.

6.12.2014

Tässäpä tämän päivän poisheitettävä tavara. Tämä näppäin on lojunut herra ties kuinka kauan epätoivoisen rojun laatikossani. Mistä lie koneesta tai näppäimistöstä irronnut, mutta hukkaan vaan, kun tähän näppäimeen ei tunnu löytyvän enää konetta eikä näppäimistöä.

7.12.2014 

Tänään oli vähältä tulla kauhea stressi tavara päivässä poistamisesen kanssa. Ensin ajattelin, että heitä pois yhdet sangoiltaan vääntyneet Tiimarin lukulasit, mutta sain ne korjatuksi. Samoin kävi yhden lampun kanssa, jonka poisheittämisestä olen haaveillu jo useamman kuukauden. Kukas sitä nyt ehjää korjattua lamppua pois heittää? Sitten ajattelin, että teen kynäsiivouksen, mutta sattuikin niin hassusti, että kaikki kokeilemani kynät toimivat. Teeppäs tuo sama kokeilu kiireessä. Lopulta päätin tehdä patterisiivouksen ja löysin lopulta 17 paristoa, joiden olen ajatellut, että kyllä ne vielä jotain pupua liikuttaa tai voi käyttää loppuun jonkun muun vähän virtaa tarvitsevan sähköisen vempaimen kanssa. Paristotesterin mukaan nuo joutavat nyt kyllä huis hukkaan.

Näin siis meni viime vuonna. Sen lisäksi, että listasin nuo poistetut tavarat koottuna tähän, poistin nämä jutut myös Facebooksita, joten jokunen turha bittikin katosi sitten saman tien.

Tästäkö siis alkaa uusi alku?

Kivireki matkaan taas käy

Täytyy myöntää, että aamulla herätessäni olin kyllä kokonaan tyytymätön. Jonkin sortin työuupumus vaivaa ja vuoden isoin savotta on vasta edessä. Onneksi sain aamuyöstä vielä unta ja sain aloittaa päivän uudestaan vähän paremmalla onnella. Olotila on taas normaali enimmäkseen tyytymätön.

Puolitoista viikkoa sitten työlistani oli epätoivoisen 109 tehtävän mittainen, mutta nyt olen viikon rutistuksella saanut listan pienenemään 91 tehtävään. Ahdistavinta tuossa työlistassa on se, että noista tehtävistä 40 on keskeneräisiä editointitöitä, joista yhden tehtyään putkahtaa kaksi uutta tilalle. Varsinaista editointiaikaa ei juurikaan normaaliin ihmiselon aikaan ole ja syksyn sirpalehommat ovat vetäneet takin niin tyhjäksi, että ei yökausia jaksa enää kuin äärimmäisestä pakosta tai deadlinen hyökätessä päälle.

Jostain se työilo on taas napattava, että tulee toimeen, jotta selviytyy. 

Onneksi sain herätä juuri sen ihmisen vierestä, jonka vierestä haluan herätä.

Tepastellessa työhuoneeseen, työhuone oli kohtuullisen siisti.

Kun avasin verhot, pihlajapuun marjat olivat kypsyneet ja puissa lenteli kännisiä tilhiä. Niitä oli hauska seurata.

Tietokone avautui ilman ongelmia.

Satakunnan Kansassa oli tet-harjoitelija Anni Holopan juttu Millainen on nuorten Puuvilla, jonka luin mielenkiinnolla alusta loppuun. Juttu oli raikas ja näkökulmat omaleimaisia, tulin kyllä juttua lukiessa pari piirua paremmalle tuulelle.

Pitkää yksinvedettävää työpäivää miettiessäni mieleen tuli, että tänään on isäinpäivä. Jos jotain hyvää olen tässä rupisessa elämässä saanut aikaan, niin kaksi tytärtäni ovat kyllä parhaimpia saavutuksiani.

Piti muuten oikein katsoa, mikä se isäinpäivä oikein onkaan. Wikipedian mukaan; 

" Isänpäivän idea kehittyi Yhdysvalloissa. 1940-luvun lopulla pohjoismaiset kauppiaat ehdottivat päivän viettämistä marraskuun toisena sunnuntaina, jolloin kaupoissa on vielä hiljaista ennen joulusesonkia. ". 

Piti sen nyt arvatakin, että jokin hyvä ja hyödyllinen syy on isäinpäivän vietossakin. Kauppa se on mikä maailmaa pyörittää.

Eiköhän tämäkin työpäivä tällä synkällä yksinpuhelulla ja näillä hyvillä asioilla sitten lähde taas käyntiin.