Eilen viikon toisena maanantaina en saanut mitään näkyvää aikaiseksi, meni vain syksyn kaaoksen ihmettelyksi ja suunnitteluksi, miten ihmeessä tässä taas selviää. Eilinen 90 kohdan työlista on kasvanut 94 tehtävään.
Eilen aamulla sain itselleni kasvatettua jonkinlaisen työvireen, mutta se sitten katosi, kun piti käydä SEKKissä vähän ihmettelemässä maailman menoa. Kotona ei huvittanut ruuan tekeminen ja käväistiin Sinisessä keittiössä syömässä. Sitten pitikin mennä jo päivälevolle.
Elokuun alun kolmen viikon työrutistus vaan tuntuu kropassa ja päässä. Kesälomasta on kulunut jo ikuisuus.
Päikkäreiden jälkeen kävin pitkällä kävelylenkillä miettimässä työasioiden tärkeysjärjestyksiä, enkä tapani mukaan saanut mitään tolkkua keskeneräisten asioiden järjestämisessä, vaan keksin taas aivan uuden jutun, mitä haluaisin kehittää. Vaan ei auta, uudet asiat vaikka kuinka hienoja ovatkin, eivät tuo nyt leipää pöytään.
Leipää pöytään nyt täytyisikin saada, kahteen kuukauteen ei ole pankkitilille ropissut mitään. Sain sitten pakotettua itseni tekemään muutaman laskutuksen ja siihen sitten minun päivän työtarmoni melkein menikin.
Tänään viikon toisena tiistaina on kuitenkin edessä yksi asiakastapaaminen, joten sain sen verran pakotettua, että sain yöllä sitten tämän päivän editointimateriaalit järjestettyä.
Tiistai on työviikon päivistä minulla yleensä yksi tehokkaimmista. Varsinkin jos maanantai on mennyt harakoille, tyytymättömyys omaan saamattomuuteen kasvaa niin paljon, että on pakko saada jotain aikaiseksi. Tästä sitten vaan työlistan kimppuun. Tärkeimmät tehtävät olisi tehdä yksi raportti, järjestää yksi tapaaminen, editoida yhden lyhytelokuva raakaleikkaus, yksi tuottajapalaveri olisi päiväohjelmassa, viikon sähköpostit pitää setviä ja pienen pieni toivonkipinä on, että jos olen oikein ahkera nyt päivällä, pääsen päivänokosille ja päivän kävelylenkille ennen kuin aloitan illalla keskiviikon työt.
Nyt sitten kellon rientäessä kohti aamuseitsemää päivän asiat ovat jotenkuten epäselvässä järjestyksessä. Eilen olivat tyytyväisyyden tunteet vähissä, katsotaanpas kuinka äijän tänään käy. Koko helkkarin päivä ja ilta tähän viikon toiseen tiistaihin taas menee, vaikka palkallisia työtunteja allakassa on vain kaksi tuntia. Jos nyt tänään illalla saisi noita palkattomia pakkotöitä tehtyä urakalla pois käsistä, olisi torstaina toivoa saada taas palkallinenkin työpäivä tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti