Kesätauon jälkeinen elämä alkaa maanantaina

Näemmä olen viimeksi päivittänyt Työhuone Impolan kuulumisia marraskuussa 2018. Johonkin on kadonnut siis työhuoneelta 20 kuukautta niin, ettei ole sanotuksi saanut.

Nyt kun päätin tämän vuoden onnettoman pienen kesätauon, niin ajattelin taas vähän kirjata, miten ja mihin suuntaan mennään. Viimeksi minulla on tainnut olla oikeaa kesälomaa vuonna 2016, mutta jonkin sortin kesätaukoa olen koittanut pitää aina kun ei ole ollut palkanmaksajia. Tämän vuoden puolentoista viikon kesätauko on nyt pidetty ja on aika tämänkin onnettoman taidepainotteisen sekatyölaisen ryömiä kolostaan.

Kesätauon jälkeen on minunkin aika kömpiä ylös kolostaan

Olen kirjannut aika ajoin työseurantaviikkoja 1988 lähtien ja nyt kun työtilanne on taas kohtuullisen sekava, niin on hyvä vähän kirjata asioita taas johonkin. Tästä tämä taas lähtee. 

Maanantaina 27.7.2020

Työaikalaskurin laitoin päälle 8:30. Tästä se lähti, työkone auki, työseurantablogi auki, työpöytäsiivousta, allakkapäivityksiä, MEKA TV etukotisivu päivitetty ajan tasalle, kameroiden kuvien tyhjennystä, kesän sähköpostien tutkiminen ja hutkiminen, operaatio Kadonneiden työkalujen metsästyksen käynnistäminen, postinvaihtoa 4 yhteistyökumppanin kanssa, aikatauluvääntöjä, kesäkauden kuvien järjestelyä, MEKA TV viikkomenun julkaisu, teatteriasioiden selvittelyä, epämääräistä tuhnailua ja pähkäilyä siitä, tekisikö hommia aakkos-, tärkeys-, kiireys- vai huvitusjärjestyksessä.

Ensimmäinen tauon paikka tuli 10:23. Työaikalaskurin mukaan olen nyt käyttänyt 1:53 tehokasta työaikaa. 

Työhuone kesätauon jälkeen

Työlaskuri taas käyntiin 11:55. Kauppareissun aikana aikana tuli yksi työpuhelu ja yksi sähköposti, jotka häiritsivät vapaata oleskelua työasioista, mutta muuten tuo tauko oli paikallaan.

Päätavoitteena olisi tällä viikolla tehdä kaikki 1100 satakuntalaista elokuvaa -hankkeen 40 työtuntia pois. Periaatteessa minulla on 25% työaika tähän 1.6.2020-31.1.2021 eli 10 tuntia viikossa. Kesäkuussa en saanut tätä hanketta kuin 4 tuntia vietyä eteenpäin muiden kiireiden vuoksi ja nyt heinäkuun lopussa olisi tarkoitus kiriä kaikki heinäkuun tunnit pois työallakasta. Epävarman tulevien työtilanteiden vuoksi saata jemmata kesäkuun työtunnit helmikuulle ensi vuoteen, kun ensi vuoden työtilanne näyttää nyt umpisurkealta. 

Toinen päätyöni on TAITEESTA TYÖTÄ -hankkeen vetäminen, jonka 50% työaika ja -tunnit on jo tehty heinäkuun osalta. 

Loput 25% työajasta minulla on lupa luumuilla, kun sille työajalle ei löydy nyt palkanmaksajia. Melkoista taiteilijanelämää, taiteilua ja tasapainottelua elannon repiminen taas on, kyllä se ihan työstä käy. Eipä silti, eipä minulla henkilökohtaisesti mitään valittamista ole, mutta keskeneräisten hommien kasaantuminen ahdistaa, kun ei ole oikeaa työaikaa eikä tekijöitä tehdä näitä inhimillisillä tai työaikalakien mukaisille työajoilla pois päiväjärjestyksessä. Ei tekeminen minua rasita, mutta tekemättömät hommat piukottaa päätä paljon enemmän kuin tekeminen.

Sitten taas normihommia, laskujen setvimistä, laskemista mihin rahat riittää, tietokoneiden backupit kesän jäljiltä, uusimman matkatehokoneen päivitystä ja ohjemien asennusta, arkistointikoneen käynnistämistä, kadonneiden tavaroiden metsästys -operaation jatkamista, teatteriesityksen päivien suunnittelua, sähköpostin vaihtoa, Messenger- ja Skype viestintää, Syvärauma II elokuvan editointipajan järjestelyä, puhelinkontakteja jne. yms.

Toinen tauon paikka alkoi 15:03, kun piti ratkoa Isä Matteon kanssa yksi murha. Tähän mennessä olen käyttänyt tehokasta työaikaa 5 tuntia ja yhden minuutin.

Iltavuoro...

16:10-17:09 asensin muutaman ohjelman tietokoneeseen ja järjestelin teatterileirin asioita sun muita aikatauluja. Sitten innosti enemmän ruuanlaitto kuin työasiat.

18:44 sorvin ääressä taas. Kadonneiden tavaroiden, tiedostojen ja ohjelmien metsästysoperaatio jatkuu, siinä sivussa on tullut muutaman hassu hyllykin siivottua. On taas ihan normaali kesätauon jälkeinen fiilis, tuntuu ettei ole saanut mitään aikaan eikä varsinkaan sitä, mitä yltiöoptimistisesti kuvitteli aamulla saavansa aikaiseksi. 

Muutaman nettisivupäivityksen jälkeen piti taas luovuttaa 18:57.

Maanantai

Työseurantaa taas vähäsen. Olisin aamulla saanut ruhtinaallisesti nukkua kuuteen saakka, mutta viiden maissa työasiat tulivat taas ilkkumaan sängynlaidalle. Sitten vain luovutin, tein pari kotihommaa ja laitoin työaikalaskurin päälle 5:39.

Eilen oli hieman rauhallisempi päivä ja oman ajan lisäksi koitin vähän siivota edellisen viikon jälkiä sekä ladata akkuja, mutta kaaos näyttää tänä aamuna paljon pahemmalta kuin edellisenä iltana. Vaikka sain eilen työlistaani lyhennettyä yhdellä tehtävällä, tänään kukonlaulun aikaan putkahti jo kaksi uutta tilalle. 

Loppuvuodelle työlistassa olisi nyt 162 tehtävää ja tälle päivälle näistä osuu 84. Tänään on SEKKin työläisten ensimmäinen pakkolomapäivä ja aamupäivällä pitää päättää, miten tästä kolmen kuukauden pakkolomasta itse selviän ja kenen kanssa. #suomi100 #100satakuntalaista leffoja on vielä 65 tekemättä ja julkaisematta, eikä nyt maanantai aamusella ole yhtään täysin valmista. 

Päivän kovana tavoitteena on kuitenkin lyhentää epätoivoista työlistaa muutamalla tehtävällä ja huomenna toisella mokomalla lisää. 

Viime viikon työaikalaskuri näyttää työviikon pituudeksi 83 tuntia ja 2 minuuttia. SEKKin pakkolomat eivät ainakaan minun tilannetta helpota, työviikko ei tästä paljoakaan lyhene tälläkään viikolla, toiselle ohjaajalle olisi kokopäivätyötä tarjolle, vaan ei palkkaa. 

Eipä itku markkinoilla tänäänkään auta. Tänään pitää puskea ensin työhuoneen hämyssä kaikkea mitä ehtii ja sitten aamusella SEKKiin ihmettelemään, onko uppoavaan laivaan jäänyt yhtään harjoittelijaa auttamaan tässä epätoivoisessa tilanteessa. 

Tänään ei onneksi ole ryhmiä, josko tästä nyt jotain tolkkua päivään saisi, kun saa omalla aikataululla puskea.

Iltarapsalla

Eipä mennyt sitten aamukaan niin kuin Strömsöössä. 35 päivän työputki alkaa painaa säsymyksenä ja unohduksina. Kun piti lähteä SEKKiin, niin lompakko oli hukassa ja tätä piti sitten etsiä melkein puolitoista tunita pitkin Poria. Löytyihän se, mutta ei tänään kyllä oikea käsi oikein enää tiedä, mitä vasen tekee.

SEKKissä sitten katsottiin kahden harjoittelijan ja yhden palkattoman ohjaajan kanssa, miten tästä pakkolomakaudesta oikein selvitään. Tehtiin työnjakoa ja näyttää, että ainakin tämä viikko selvitään jotenkin.

Aamupäivän puskemisen jälkeen pysäytin työaikalaskurin 12:01. Käytiin paremman puoliskoni kanssa syömässä ja päikkäreillä, joten kyllä tämä vanha dieselkone sitten taas lähti käyntiin työaikalaskurin mukaan 14:48.

Päivän päätehtävänä oli tehdä #suomi100 #100satakuntalaista elokuva 36/100. Editoin Matiaksen aloittamaa Köyliön juttua ja välillä koitin vasemmalla kädellä saada kaikkea muuta keskeneräistä pois käsistä.

Lopulta sitten iltasella sain valmiiksi tämän.

Tämä oli vielä helppo, kun oli hyvä esityö tehtynä, mutta huomisen elokuvasta lähtien nämä Suomi 100 leffat kyllä tietävät aika tuskaisia päiviä, kun mitään selkeästi valmista ei vielä ole, keskeneräisiä rääpimisiä työpöydällä on kyllä kuutisenkymmentä.

Työpäivällä näyttää olevan työaikalaskurin mukaan pituutta taas 13 tuntia, mutta päivän saldo on kyllä aika murheellinen. Aloitin päivän purkamalla 162 tehtävän työlistaa, mutta vain yhden tehtävän sain tehtyä ja yksi uusi putkahti tilalle. 

Huomenna taas taitaa jatkua työpäivä murmelina.